HEh heh Lnden aloittaa työt YLIHUOMENNA

Myllärin äiti taisi kohdella tytärtään aika asiattomasti ja kylmästi, eikö mylläriä pidetty pimeässä komerossakin tuntiakausia rangaistuksena?



Eiköhän RAKASTAVA perhe ole aina parempi vaintoehto kuin lastenkoti - tulevaisuus näillä kiinalaisilla tytöillä ei ole kovin ruusuinen siellä Kiinassa. Mutta uusilta vanhemmilta pitää voida vaatia myös kykyä vanhemmuuteen, muutenkin kuin vain pysymistä hengissä tietty aika. Toivottavasti näin on nykyään, ennen vanhemmaksi on päätynyt sellaisetkin, joilla ei siihen kykyä ollut.

Vierailija:

Vierailija:

mulla pisti silmään tänään iltalehdessä kommentti, kun tytöllä oli ollut lennolla vaikeuksia, itkemistä ym., että " ei ollut ihan sellainen kotiinpaluu kuin olin suunnitellut"

miten hän oli sitten " suunnitellut" kotiinpaluun? hmmm... arki taisi alkaa nopeammin kuin ajattelikaan.

No, tottakai oli suunnitellut iloisen kotiipaluun! Kuten kuka hyvänsä!

Kyllä minäkin toivoin, että synnytyssairaalasta kotiutuisin tyytyväisen vauvan kanssa. Kuten varmasti Linden toivoi kotiutuvansa tyytyväisen tyttären kanssa. Ei siinä nyt ole mitään kummallista.

Aina ei vain käy kuten toivoo, mutta ei se vielä tee huonoa vanhempaa!

Eli jotenkin tuosta kommentista saa sen kuvan, että ajatteli, että tulevat sieltä koneesta nauraen ja kaikki käsi kädessä, ja tulivatkin itkuisen, väsyneen ja " märän" lapsen kanssa.... En ota kantaa siihen, kuka on hyvä ja kuka huono äiti, siitä ei ole kyse, mutta tuo kommentti vaan oli hyvä esimerkki siitä, miten lapsen kanssa kaikki ei todellakaan mene niinkuin suunnittelee. Ja tämähän on tuttua kaikille äideille ja isille, mutta ensikertalaiselle saattaa tulla pienenä shokkina. Sitä tarkoitin kun sanoin, että taisi tulla arki aika pian vastaan.

Usko pois, kyllä ne asiat siellä pohditaan.



(Joskin välillä iskee epätoivo, että onko pohdinta mennyt lainkaan perille kun hakijat ovat niin fiksoituneita siihen mulle-heti-lapsi-tänne-nyt... Kuten mekin aikanaan. Ainakin me ennen esikoista tiedettiin, ettei oikeasti tiedetä mitään.)

saapuvansa sieltä synnytyssairaalasta käsi kädessä vieno nyytti sylissä. Ihan juuri noin.

kv-adoptiotaustasta, vaan pohjalaistaustasta. Äiti tyypillinen " joka vitsaa säästää se lastaan vihaa" -pohjalaisakka.



Nimim. kaikki pohjalaiset ystävät terapiakierteessä, tai ainakin sen tarpeessa

Joten siltä kantilta kokemusta löytyy. uskoisin, että toiminta on mennyt paljon edistyneempää nyt kuin joskus 70- ja 80-luvuilla, onneksi. Nyt jo tajutaan jotain jälkiseurannan päälle yms.

Mutta silti et tiedä adoptiovanhemmuudesta sen enempää kuin keskivertolapseton tietää äitiydestä tai adoptiovanhempi raskaana olemisesta... :)



t. 87

Se äitiys tai vanhemmuus ei paljoa eroa siitä, mitä yritän itse toteuttaa lasteni kohtelussa. Ihan sitä tavallista emotionaalista läsnäoloa, kaikkien tunteiden hyväksymistä, lapsen hyväksyntää jne. Jos kykyä siihen ei ole, ei mielestäni minkäänlaisella lapsella ole kovin suotuisat lähtökohdat kasvulleen.

Perin pohjin.



Ja siinä adoptioperheet ovat eri asemassa kuin biologiset perheet, että he todellakaan eivät saa päivääkään mitään korvamerkittyä äitiyslomaa, vain vanhempainlomaa.

kehittyäkseen tasapainoiseksi ja onnelliseksi. Olettaisin myös, että he ovat henkisesti aika vahvoja ja pystyvät ja uskaltavat analysoida omaa tunne-elämäänsä yms. asioita rehellisesti.

Vaikea ymmärtää

hänen oli adoptoitava lapsi???? Eikö pieni hamsteri olisi riitänyt? Olisi yöaktiivisena eläimenä juuri sopiva menevälle pariskunnalle.

Vierailija:

hänen oli adoptoitava lapsi???? Eikö pieni hamsteri olisi riitänyt? Olisi yöaktiivisena eläimenä juuri sopiva menevälle pariskunnalle.

Lapsen kiinnittyminen uusiin vanhempiin ja suhteen luominen vaatii tämän. Lapsella pitää olla aikaa tutustua uusiin vanhempiin ja perheytyä heihin.



Toinen asia onkin se, kuka jää ensin kotiin. Adoptiolapsi, etenkin noin vanha, yleensä kiinnittyy ensin miespuoliseen ihmiseen, isään ja voi kovasti vierastaa uutta äitiään. Tämä ehkä selittyy sillä, että lapsi on joutunut kokemaan useita hylkäämisiä naispuoliselta kiintymysobjektilta, ja siten voi pelätä tunnesuhteen luomista naisiin.

Siten voi olla toivottavaakin, että kotiin jää ensiksi isä, lapsen on helpompi luottaa häneen. Useinhan tämä isään kiinnittyminen voi muodostua adoptioäideille jos nyt ei shokiksi (kyllähän adoptiovalmennuksessa tätä käsitellään ja tästä kerrotaan) niin ainakin se voi aiheuttaa surua ja ehkä masennustakin.



Joten jos Lindeneillä isä jää kotiin, se on hyvinkin perusteltu ratkaisu ja aivan lapsen parasta ajatellen. Toivottavaa tietenkin on, että myös äiti on paljon läsnä lapselleen ja mahdollisesti jää isän jälkeen kotiin lapsensa luo.

ja molemmilla on ollut selvästi suurempi luottamus miehiä kohtaan. Sen huomaa vieläkin koulussa, vaikka kotona tasoittuikin pian. Miesopettajaan luotetaan ja turvataan.

Äiti paistatteli lehdessä ja lapsipolot on 1-vuotiaana jo tarhassa. Törkeää. Ehkä ne vaan on koristeita!

Lapsella on juuret (suku ja tausta - tämän astinen elämä; life as she knows it) Kiinassa, sitten rahdataan Suomeen toimittamaan tyttären virkaa pariskunnalle, jolla ei (varmasti!) olisi enää luonnollisia edellytyksiä saada omaa biologista lasta.



Rakkaus on ihan hakusessa - tai ainakin ymmärretty raadollisen väärin. Ei rakkautta voi ostaa rahalla; tuottaa Kiinasta tai väärentää. Tuo ei vain ole AITO vanhempi - lapsisuhde, ei vaikka miten asian kääntäisi.

Joku oli vissiin lainannut sieltä pätkän

adoptoituja kiinalaistyttöjä. Suomeen on tullut yhdet ainoat kaksoset Kiinasta ja he ovat viisivuotiaita.



Olet muuten esittänyt saman valheen jo kerran, toisessa adoptioaiheisessa ketjussa. Mikä mättää?

Vierailija:

- Odottelimme koneen tyhjäksi ja sain tytölle uuden tarrasetin ja itku loppui samassa. Leonooran kasvot olivat märät itkusta, tukka pystyssä ja vaatteet epämääräisen märät. _Ei ihan sellainen saapuminen kuin olin suunnitellut_