Unikoulusta

Poika on nyt 11,5kk ja pari viikkoa sitten päätettiin viimein päästä eroon yösyömisistä. Isä hoiti yksin ekat yöt, ekana yönä huusi 1,5 tuntia, välillä ihan hysteerisenä (sylissä/kainalossa), mutta seuravalla kerralla enää vähäsen. Ja tokana yönä enää kitisi. Meni kyllä paljon helpommin kuin oletin, yleensä huusi kiukkuisena, jos tissiä ei tullut samalla sekunnilla, kun heräsi. Itse saa kyllä olla tiukkana, ettei sorru antamaan tissiä ' poikkeustilanteissa' , sillä kun usein pääsisi niin helpolla. Vielä poika ' valitettavasti' nukahtaa tissille (ja siirretään siitä omaan sänkyyn, on itselle niin nopeaa ja helppoa.. :-) tai vähintäänkin äidin tai isin kainaloon, eli omaan sänkyyn nukahtamisen opettelu olisikin seuraavana vuorossa.



Nyt poika pysyy jo aika hyvin yöllä omassa sängyssäänkin n. klo 21-6.30, eli jatkaa unia tassuttelulla tai pelkällä tutin antamisella (2-4 krt yössä). Välillä on jouduttu nostamaan viereen ja antamaan vähän vettä pullosta, pienen peuhaamisen & kitinän jälkeen on nukahtanut.



Suosittelen myös tuota Elizabeth Pantleyn kirjaa Pehmeä matka höyhensaarille, lukeminen helpotti jo henkisesti ennen unikouluakin! Kokeilimme lempeämpiä menetelmiä jo kesälomalla heinäkuussa, mutta silloin ei saatu mitään pysyviä tuloksia. Meillä tepsi neuvolantädin ohje, että yösyötöt kerrasta pois, muuten vauva ei ymmärrä miksi joskus saa maitoa ja joskus ei.



Vielä kun keksisi keinoja ilta- ja päikkärinukahtamiseen, millä saisi lapsen rauhoittumaan ilman sitä tissiä. Hereillä kun nostaa pinnikseen, niin on hetkessä pystyssä ja kiekumassa.. Sikäli pienempänä olisi päässyt näissä unikoulutusasioissa helpommalla, että lapsi ei pääse itse ylös sängystä ja toisaalta pinnasängyn pohja olisi ollut korkeammalla, nyt ottaa selän päälle tuo tassuttelu.. :-)

Pakko kysyä, vaikka hävettää... Siis mitä tarkoitatte kun puhutte tassuttelusta?



Anyara

Meillä pojan yöt alkoi mennä n. 4kk iästä aina vaan rikkonaisempaan suuntaan, parhaimmillaan yöt on olleet puolen tunnin välein heräilyä ja tissittelyä. Unikoulua en ole tosissani miettinyt, vaikka kyllähän se välillä kaihertelee, kun toitetaan kaikkialla, että " puolivuotiaana lapsen pitää nukkua yöt läpi heräämättä" . Meillä poika on nyt siis 7,5kk ja keskimäärin tunnin välein heräilee öisin. Väli voi toki vaihdella puolesta tunnista kolmeen tuntiin, mutta noin niinkuin keskiarvollisesti...



En ajatellut pitää unikoulua, ellei ole aivan pakko. Luotan (toivon) että aika tekee tehtävänsä, mutta jos ei tee, niin pitää varmaan joskus (päälle) vuoden iässä vähän avittaa ;) Huudattaa en todellakaan halua (meillä myös tassuttelu aiheuttaa lähinnä todella närkästynyttä ja hysteeristä itkua), joten annan vain ajan kulua. Kenties unikoulu onnistuu kun poika on kypsä siihen. Vielä hän ei taida olla.

Hei!

Meillä heräillään myös tissittelemään 2-3 tunnin välein, neuvolassa kuitenkin sanottiin, että ei kouluiltaisi vielä, että sitten jos ei 10kk iässä nuku paremmin. Puuroa käskettiin syöttää illalla, eikä siis mitään vellejä. Vauva nyt 6,5kk ja oli täysimetyksellä viikkoa vaille 6kk asti, isokokoinen poika.

Vastaavasti jostain olen lukenut, ettei lasta saisi turhaan huudattaakaan; perusturvallisuuden tunteen syntymiselle on ehdottoman tärkeää vastata pikimiten lapsen " hätään" . Eivät ne vaavit meitä kiusallaan valvota pahuuttaan. Mä olen ajatellut tän vaiheen olevan kuitenkin niin lyhyt ja ainutkertainen ihmisen koko elämässä, että tämän " uhrin" voin itsestäni antaa... en usko sillä pilaavani lastani?!

Helpottavaa kuulla että löytyy muitakin jotka eivät ole unikoulun kannalla. Olen myös sitä mieltä että pienen vauvan tarpeisiin on tärkeää vastata mahdollisimman pian, vaikka sitten haittana olisi äidin unenpuute. Eiköhän ne lapset viimeistään murrosikäisinä ala nukkumaan ilman äitiä (ja sitten äidillä onkin jo ikävä vauva-aikoja) :)



Tsemppiä meille kaikille " yökukkumisiin" !

Mutta mutta. Olen silti koettanut henkisesti valmistautua jossain vaiheessa viemään läpi unikoulun, tarkoitti se sitten huutoa tai ei, sillä mikäli haluan äitiysloman loputtua käydä edes silloin tällöin töissä tienaamassa vähän rahaa niin lapsen on jotenkin opittava nukahtamaan ilman minua (3-vuorotyö, paljon ilta ja yövuoroja). Muuten odottaisin suosiolla vuoden ikään.

Tassuttelu tosiaan vain saa neidin kiukustumaan ja tissi on suuhun saatava vaikka vain kahden imun ajaksi. Nälkä tuntuu enää harvoin nykyään olevan.



Lohduttaudun sillä ajatuksella, että lapsi joka on saanut paljon syliä, huomiota, rakkautta ja tissittelyä ei mene rikki siitä että joutuu huutamaan illalla/yöllä. Suuremmat traumat syntynevät meille vanhemmille jotka eivät ole tähän mennessäkään halunneet aiheuttaa kullannupulleen mitään turhaa mielipahaa. Ja kyllä lapsi tiedostaa vanhempiensa olevan siinä vieressä kun kuitenkin paijaillaan ym.



Elän silti vielä toivossa että asia hoituu luonnollisella tavalla ettei huudattamiseen tarvitse ryhtyä! Ikää neidillä nyt piirua vaille 7kk.

meillä oli kans semmoinen tilanne aikanaan, että vauveli söi tosi tiheästi öisin ja itse olin ihan poikki. Herkkäuninen mies nukkui naapurihuoneessa korvatulpat korvissa että jaksais käydä töissä ja me vauvelin kanssa kainalokkain parisängyssä. Painokäyrät alkoi tippua 3kk jälkeen joten 4kk iässä aloitettiin jo kiinteitä ja kun veti iltapuuroa reippaasti, otimme sitten puolivuotiaana ' unikoulua' jotta elämästä tulisi kaikille vähän helpompaa. Ei kuitenkaan niin että ovi kiinni ja antaa huutaa, vaan ensin totutin vauvaa nukahtamaan ilman rintaa niin että aina vähän aiemmin irrottauduin ja olin lähellä&silitin jos alkoi itkeä, ja sitten yhtenä iltana päätin vaan että nyt sitten lopetetaan alkuyön syötöt (kun tiesin ettei voi olla nälkäinen puurolautasen jälkeen) ja kun vauva heräsi silitin vaan niin kauan että nukahti uudestaan. Eka kerralla jaksoi kyllä huutaa, mutta ajattelin että kun äiti on lähellä ja silittää ja shhh-shhh-suhuttaa, ei voi saada kovin vakavia traumoja... ja kävikin niin että nukkui heti sen karjumisen jälkeen (muistaakseni 50min) lähes 5h! Hyvin äkkiä muutamassa yössä meillä nukkumiset tasoittui. Tästä ei tietysti ole takuita mutta usein n. 3 yössä kuulemma meidän tuttavapiirin&kirjojen mukaan, ja vaatii kyllä sitten sikäli päättäväisyyttä ettei toisella kertaa " huijaa" vauvaa antamalla rintaa ja toisella kertaa pihtaa. Itse sain voimaa siitä, että vauva oli päivisin oikein reipas ja iloinen, ja meidän hyvä ystäväperhe oli tehnyt samanlaisen unikoulun ja heidänkin suloiset tytöt ovat oikein tasapainoisia ja NUKKUIVAT yöt läpeensä siitä unikoulusta eteenpäin. Niin meilläkin kävi, poju on nyt 3v ja kun silloin oppi rauhoittumaan ja nukahtamaan itsekseen (ja on pidetty se tapa - halitaan ja suukotellaan mutta lapsi jää nukahtamaan itsekseen, ja ihan mielellään siellä lauleskelee ja juttelee omiaan), on unikouluilusta asti nukkunut enempi tai vähempi loistavasti - mitä en ikinä olisi uskonut alkukuukausien härdellin jälkeen. Ja on oikein iloinen, rauhallinen ja reipas poika. Flunssien aikaan on tietysti sylitelty ja maattu vieressä ym. mutta muuten aina palattu samaan tyyliin eli ei yli vartin iltarituaaleja ja nukutuksia vaan selkeät rutiinit ja kutittelut&halitukset ja sitten vaan hyvää yötä ja ' pää tyynyyn kulta" . Tarvittaessa käydään uudestaan silittämässä ja toivottamassa hyvät yöt mutta ei jäädä juttelemaan eikä mennä kymmeniä kertoja. Ja kun poju on muutaman testaamisen jälkeen tiennyt että se on näin, ei kovin usein ole testannutkaan vaan tykkää jäädä itsekseen rallattelemaan.



Eli halusin vaan kannustaa, että vaikka se vaatii alussa lujan päätöksen (ja kun kerran on päättänyt ei saa kiusata vauvaa antamalla periksi välillä ja välillä pihtaamalla), hellyyttä voi jakaa päivisin koko vuorokauden edestä, vauva ei kärsi siitä että sitä auttaa oppimaan pois heräilyrytmistä ja että meillä se kyllä kannatti. Aion tehdä pikku kakkosen kanssa saman jos sama meno jatkuu, toistaiseksi vielä ollaan kylki kyljessä :-). Mutta avainjuttu on tietysti, että lapsi syö kiinteitä sen verran että voi olla varma ettei nälkäänsä karju. Kannustaisin myös siihen, että jos meinaa laittaa unihulinoille jossain vaiheessa pisteen, se kannattaa kyllä tehdä aika aikaisin. Myöhemmin tulee liikkuminen, painajaiset, uhmaikä, mahdollinen päiväkotiin meno jne. jotka mutkistaa muutenkin nukkumista, ja isommalla lapsella on paljon enemmän voimia " taistella" kauemmin - saavutetuista eduistahan ei kannata luopuakaan niin vaan ;-)



Mutta jokaisenhan pitää toimia niinkuin kokee oikeaksi ja sopivaksi teidän perheelle. Voimia kaikille!

mut ihan omasta kokemuksesta kehoitan kyllä harkitsemaan siinä vaiheessa, kun oikeesti perheessä ei enää jakseta yövalvomisia - siis ihan kuka tahansa perheestä voi kärsiä niistä. Meillä miehen töiden takia unikoulua lykättiin ja minäkin olin aika lälly ja ajattelin, et ei haittaa, vaikka syökin öisin, mutta lopulta vartin välein tissittely väsytti minut ihan loppuun. Useempi viikko siihen henkiseen valmistautumiseen meillä meni, mutta kun vihdoin toteutettiin, luopui kahdessa yössä syömisistä ja alkoi nukkua huomattavasti paremmin. Siinä vaiheessa ajattelin, et olenkin ollut inhottava äiti, kun en ole antanut lapselleni aiemmin mahdollisuutta nukkua öitään. Me myös toteutettiin unikoulu hellällä tavalla, eli mies tassutti tytön uneen ja tarjosi vettä. Minä en mennyt lähellekään tyttöä öisin. En tosiaankaan kannata huudatusunikoulua tai läheisyyden riistoa öisin.



Tsemppiä rikkonaisiin öihin, muistan vieläkin kuinka väsyttäviä ne ovat! Ja muistakaa, että unikoulu ei onnistu, jos äiti ei sitä oikeasti tahdo. Eikä se ole aiheellinenkaan, jos rikkonaisia öitä ei koe hirveiksi! eli kyllä minusta saa olla ihan rauhassa " lepsu" äiti. :)



-Osse ja typy 10,5kk (unikoulu pidettiin reilu 2,5kk sitten)

Juu ekan lapsen kanssa kukuin yöt. Toisen " opetin/sain" nukkumaan 2 kk ikäisenä (en vain kiskaissut enää tissille joka ähinästä). Eka lapsi sitten kukkui jossain määrin öisin aina 3- vuotiaaksi saakka + halusi nukkua tissi suussa niin kauan kuin imetettiin. Myöhemmin erityisesti juuri tuo iltanukutus oli tosi vaikeaa. Olin siis lällyäiti ekan kanssa.



Yöheräilyä pidän ehkä huonona myös sen takia (siis tietysti että äidin pitää yöllä heräillä ja mahdollisesti myöhemmin käydä töissä ja heräillä yöllä) niin siis että lapsi saattaa olla myös päivällä kiukkuisempi kuin mitä olisi jos nukkuisi yöllä kunnolla. Avain yönukkumiseen saattaa olla monet lyhyehköt päiväunet ja kunnollinen tankkaus päivällä. Meillä tämä nykyinen reilu puolivuotias nukkuu kolmet tai neljät noin tunnin päiväunet ja joka kierroksella syö kunnon annoksen lihasosetta. Aamulla ja illalla kunnon annokset muksu kaurapuuroa jugurtilla höystettynä. Yksiäkään ns pitkiä 2-3 tunnin unia ei nuku.



Illalla nukutus tapahtuu ilman ruokaa tai juomista tai tissittelyä. Noin tuntia ennen syötän vauvelille puuron ja sitten annan puuhailla vielä lattialla ja kun tuntuu väsyneeltä, otan syliin, vien makuuhuoneeseen, laitan tutin suuhun ja kääräisen peiton ympärille ja sänkyyn nukkumaan. Jätän huoneen täysin pimeäksi ja laitan oven kiinni. Odottelen viereisessä huoneessa jos kuuluu jotakin - yleensä ei kuulu. Jos vauva herää yöllä niin en ota häntä pois pinnasängystä, vaan taputan ja laitan tutin suuhun.



Ekan lapsen kanssa kun yöjuttuihin liittyi kiinteästi tuo tissittely, niin kun imetys loppui siirryttiin vaan sujuvasti tuttipulloon. Tuttipullot jouduin hävittämään 2 vuotiaalta kun yöt olivat yhtä maidon ryystämistä. Itse entisenä lällynä kehotan teitä miettimään oletteko valmiita hyppimään vauvan/lapsen kanssa yöt jopa 2-3 vuotiaaksi vai kannattaako koittaa jotakin sitä ennen. Lapsellekin voisi kuitenkin tuo yhtenäinen uni tehdä terää....

Meillä lapset neljä lasta: 11 v, 7 v, 2 v sekä 5 kk. Jokainen on heräillyt tuhkatiheään. Kun esikoinen oli 8 kk, sain neuvolasta unikoulukäskyn, koska lapsi oli pieni ja söi huonosti kiinteää ruokaa. Isä huudatti lasta yhden yön, ja lapsi tosiaan huusi klo 22 - 7. Päätin, ettei enää ikinä tätä, vaikka kuka sanoisi mitä. 1-vuotiaana esikoinen veti pullollisen velliä kerran yössä, mutta muuten nukkui. 1,5-vuotiaana jätti itse vellin pois ja alkoi nukkua täysiä öitä ilman vanhempien toimenpiteitä.



Kakkos- ja kolmoslapselleni olen pitänyt kevyen unikoulun 1-vuotiaana. Lopetin imettämisen silloin ja silittelin, jos lapsi huusi yöllä. Kakkonen ja kolmonen ottivat imetyksen lopettamisen tyynesti ja alkoivat heti nukkua täysiä öitä, kun ei tissitarjoilua enää ollut. Esikoisen temperamentti on meillä porukan tulisin.



Nuorimmainen nukkuu nyt alle 1-vuotiaana yhtä huonosti kuin isot sisarukset, mutta toivon, että 1 vuoden tienoilla alkaisi nukkua. Sitä ennen en aio yrittääkään unikoulua, vaan yritän kestää.

en ole koskaan ymmärtänyt, miksi vauvaa ei saa päivisin jättää huutamaan yksin mutta yöllä se olisi vaarattomampaa. älytön ajatus minusta. kyllähän vauva hakee lohtua ja läheisyyttä tisusta, ja nuokin vaiheet menevät ajallaan ohi. jos on itse kauhean puhki, niin voisihan sitä vaikka nukuttaa vieressä jolloin ei tarvitse herätä syöttöihin. meillä se ainakin toimi hyvin. aikanaan tytär sitten luopui rinnasta ja halusi omaan sänkyyn nukkumaan.



minusta lapsen huomioiminen ei ole lällyä, vaan luonnolista ja oikein. ne ovat pieniä vain hetken.

Meillä kolme poikaa, eikä yhtään unikoulua (ainenkaan vielä..)!!



Esikoinen söi tissiä kahdeksan kuukautta vanhaksi. Nukahti aina iltaisin tissille sekä söi myös öisin monta kertaa. Imetys ja samalla yöheräilyt loppuivat itsestään, kun aloin odottaa keskimmäistämme ja maito vain loppui.



Keskimmäistä imetin kaksi vuotiaaksi. Viimeisen vuoden ainoastaan iltaisin, yöllä ja joskus aamuisin. Pulloa käytössä ei ollut olenkaan joten jos olin illalla poissa poika nukahti kiltisti isän kainaloon (siis yli vuoden ikäisenä). Sitten olin itse lääkekuurilla enkä voinut imettää. Poika oli vähän näreissään, mutta ei kitissyt, kömpi vain isin kainaloon. Siihen loppuivat imetys sekä yöheräilyt.



Nyt kolmannen kanssa (joka siis vasta viisi viikkoinen) tissitellään yöllä monta kertaa. Poika nukkuu kainalossa joten en joudu erityisemmin heräilemään imetysten takia. Toivon että tälläkään kertaa ei unikoulua tarvittaisi.



Isommat pojat (nyt 4 ja 5 vuotiaat) nukkuivat meidän kanssa samassa makuuhuoneessa 3 ja 4 vuotiaiksi jolloin pojista vanhempi ilmoitti, että alkavat nyt nukkua omassa huoneessa. Pojille luetaan iltapalan ja -pesun jälkeen iltasatu jonka jälkeen jäävät omineen nukahtamaan.

Vielä kun nukkuivat meidän kanssa, nukkuivat kuitenkin omissa sängyissään. Paitsi ihan vauvana. Tämä keskimäinenkin nostettiin iltatissin jälkeen omaan sänkyynsä josta hän sitten itse kömpi yllä tissille.



Näin siis meillä. Taisin olla se kaikkein lällyin.. Mutta itsestänikin on ihana yöllä käpertyä mieheni kainaloon. Niin miksi ei pieni-ihminenkin voisi kaivata läheisyyttä yölläkin..



No jokainen tekee tapansa mukaan ja ennen kaikkea jaksamisensa!!!! Levännyt äiti jaksaa varmasti olla paljon parempi äiti lapsilleen, kuin väsynyt ja univelkainen.

gekkokolmonen:

en ole koskaan ymmärtänyt, miksi vauvaa ei saa päivisin jättää huutamaan yksin mutta yöllä se olisi vaarattomampaa.

Olen ihan samaa mieltä, ei vauvaa saa huudattaa unikoulun aikana! Mutta kyllä vauvaa voi opettaa nukkumaan ilman, että toisen tarvitsee luopua läheisyydestä tai huutaa kurkku suorana... Minusta on ihanaa katsoa omaa lasta, joka onnellisena iltaisin käpertyy omaan sänkyynsä nukkumaan ja herää sieltä iloisena aamulla. Jos on paha yö, aina pääsee äitin ja isin väliin nukkumaan, etenkin kun siinä ei tarvitse huonoinakaan öinä heräillä niin monesti. :) Ei unikoulun pitäminen siis tarkoita, että lapselle ei annettaisi läheisyyttä, vaikka monet sitä pelkäävätkin. Ei kovin monesta äidistä ja isästä oikeasti ole huudattamaan rakasta lastaan.

minusta lapsen huomioiminen ei ole lällyä, vaan luonnolista ja oikein. ne ovat pieniä vain hetken.

Eiköhän tuota lällyäiti nimitystä käytetä lähinnä vitsinä... :)

t. lällyäiti monin tavoin

jos voisi nukahtaa ilman tissiä suussa. Tähän asti se on ollut ehdoton eikä tutit ym. ole kelvanneet ollenkaan.



Ei ole ollut paha kokemus tämä puolisentoista vuorokautta ollenkaan! Olen pitänyt tyttöä tiiviisti lähellä kylkimakuuasennossa sen jälkeen kun olen irroittanut rinnan suusta kun imu on muuttunut uni-imuksi. Harmistushuutoa on tullut joka kerran mutta se on tosi nopeasti muuttunut uni-itkuksi ja neiti on nukahtanut. Kellosta en ole katsonut mutta ehkä 2-3minuuttia kaikkinensa!



Ehkä meillä on nyt sopiva hetki tällaisen uuden taidon harjoitteluun kun se nyt tuntuu sujuvan näin hyvin. Tai sitten minä olen myös kypsynyt ajatukseen ja että hellyyttä voidaan tankata sitten muutenkin. Mutta rohkaisuksi tämän ajattelin kertoa, ei ole ollut paha ollenkaan! Yö-unikoulu saa vielä odottaa kunhan tämä asia on kunnolla opittu.

Meilläkin 3 kk iästä yöt vain huonontuneet, tissiä suuhun joka välissä, eikä todellakaan enää nälkäänsä. Tassuttelusta meinaa suuttua entisestään.



Keräsin rohkeutta pitemmän aikaa n. kuukauden. Silti pelkään edelleen jokaista yötä, vaikka hyvin on mennyt, itselle tämä on " henkisesti raskasta" mutta aamulla huoli on ohi kun iloinen vauva herää, ei näytä muistavan yön itkuista.



SUOSITTELEN kokeilemaan tissin sijasta vesipulloa! Meillä se parina ekaa yönä auttoi. Ensimmäisestä yöstä lähtien vauva on nukkunut tosi hyin (verrattuna edelliseen) herää vain pari kertaa yössä, jollain toisellakki kirjottajalla oli sama kokemus, että heti ekan " huudatuksen" jälkeen oli nukkunut pitkän pätkän!



En mää haluaisi vauvaa huudattaa, 4 ekaa yötä menikin hyvin - nopeasti vauvan auttoi uneen vesipullo, tai isän ja äidin väliin pääsy. Viides (eli viime) yö oli vasta varsinaista huutoa, vauva itki puoli tuntia suoraa päätä, sylissäkin vaan rimpuili, kyllä teki itsellä pahaa, toivon vain todellakin ettei sellanen aiheuta traumoja vauvaparalle vaikka jossain lukikin että siihen perusluottamukseen ei vaikuta jos vauva saa itkeä turvallisesti tutussa sylissä. Meillä siis tosiaan vauva itki puoli tuntia, kun rauhottui niin nukkui 7 h!



Sillon kun alotin meinasin laittaa unikoulupinon tänne jonne vois kirjottaa ne joilla unikoulu on meneillään, ois kiva kertoa aina miten meni yö jne. Itseä tosiaan pelottaa ja ahistaa näin iltaisin tosi paljon, vaikka meillä nyt unikoulun aikana onkin nukuttu paremmin kuin ennen sitä!



HANNELE + POIKA pian 8 kk

Lempeää tassuttelua ja se on varmasti lapsiystävällisempää vaikkei tuloksia ehkä synny yhtä nopeasti kuin huudattamalla.

Suosittelen kokeilemaan myös pantleyn menetelmää (Elizabeth Pantley:Pehmeä matka höyhensaarille)

Täsmentäisin vielä tätä huudatusta. En ole ikinä huudattanut tätä lasta joka oppi nukkumaan täydet yöt tosi aikaisin. En siis usko että huudatus on avain onneen. Mutta uskon että kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin määrätietoinen toiminta sen hyväksi että vauvan syöminen tapahtuu erikseen kuin nukkuminen. Ekan tissitakiaisen kohdalla huudatusta jossain vaiheessa yritettiin, mutta eihän niin voi tehdä. Eli muita keinoja vaan rauhoittamiseen ja nukahtamiseen kuin se " ainoa oikea" eli tissi suuhun. Maksaa vaivan aika nopeasti takaisin. Ennemminkin kun lapsi vähänkin ähisee tai herää sängyssään yöllä niin reagoin heti ja taputtelen tai käännän kyljelleen. Silloin vauva jatkaa tosi helposti uniaan. Vauvallahan unisyklit ovat aika lyhyet ja niiden välillä tapahtuu heräämistä tai havahtumista. Vauva tarvitsee auttaa pehmesäti palaamaan takaisin unitilaan ilman todellista heräämistä. Lukekaa HUS:n sivuilta artikkeli vauvan unen rakenteesta. Hahmtin siitä monta juttua. Kokemukseni perusteella kuitenkin väittäisin että sitä parempi mitä aikaisemmin nukkumistavoille päästään.

Tuosta " huudatuksesta" ... Meillä kun ei tosiaan nuo pehmeän yms. unikoulun temput toimi, sillä meidän poitsu ei juurikaan harrasta " itkeskelyä" , vaan kun harmittaa niin huudetaan heti naama punaisena :) Eli yöllä herätessään ei poika ensin itkeskele tai kitise hiljaa kuin todella lyhyen hetken ja jos tissiä ei kuulu alkaa sellainen huuto että alta pois ... Taitaa olla aika tempperamenttinen kaveri :) Ja sitä huutoa en kyllä henno kuunnella.



Pehmeä unikoulu on varmasti tosi hyvä juttu jos tosiaan kaikki menee " oppikirjamaisesti" . Itseäni vaan rassaa kun tuota unikoulua tuputetaan joka taholta ja sitten päivitellään kun en siihen halua ryhtyä. Melkein se stressaa enemmän kuin valvominen ja yöheräilyt. Mutta onneksi täällä ainakin on muitakin jotka eivät ole unikoulusta innoissaan. Elän toivossa että aika korjaa tämänkin asian, voi olla että haaveeksi jää ja jossain vaiheessa on " koulutus" vaan alettava :)



Mutta olisi tosiaan hauska kuulla miten muilla on unikoulut tai muut " unitemput" sujuneet! Meillä poika nukkuu nykyään äidin kainalossa, on helpompia siten nuo yösyötöt.

...ja erityisesti olisi mukava kuulla rohkaisevia esimerkkejä siitä, että välttämättä unikoulua ei tarvita missään vaiheessa vaan kasvaessaan vauva ryhtyy itsestään nukkumaan pidempiä pätkiä. Onkohan tällaisia tapauksia..?