Köyhät vanhemmat = huonot vanhemmat?

Rikkaiden vauvat vaan ei liiskaudu halpis-turvaistuimiin eikä kuole kulkutauteihin.

Jos ei sulla ole varaa kotihoitaa lapsiasi sinne 15-vuoden ikään, niin olisi kyllä pitänyt miettiä kannattaako niitä tehdä ollenkaan. Muuten et aseta lastasi etusijalle, olet itsekäs sika yms..

Miten te ihmiset ootte niin ilkeitä toisillenne?



Älä siis huoli ap, kyllä sun lapsillas on hyvä elämä vaikkakin köyhä. Ainakin niillä on ihana äiti. =)

Monesti ne ovat niitä työssäkäyviä vanhempia jotka niitä kalliita ostavat, ei kotiäitejä. Tunnen monta isoa perhettä, joissa on toinen vanhempi (äiti) pitkään kotona ja miehen tulot ovat melko pienet. Mutta hyviä koteja ja riittävästi on rahaa, lapsilla on ruokaa ja puhtaat vaatteet.

Tällää meilläkin rikkaitten lapset on niitä jotak mellestää pitkin kyliä juopottelevat jne.. Köyhien lapset taas saavat oikeaa rakkautta ja läheisyyttä. Jotenkin on ruvennut tuntumaan, että nykymaailmassa. Rikkailla on vain kiire rikastua ja lapset unohtuu. Rakkaus korvataan tavaralla...

Köyhillä taas, kun ei ole rahaa ostella kaikkea niin he korvaavat rahan oikealla rakkudella.

palstan yleisen mielipiteen mukaan??

Köyhyys toki altistaa muuhunkin huono-osaisuuteen kuten terveysongelmiin, alkoholin liikakäyttöön ja ongelmien kasaantumiseen. Ehkä keskimäärin köyhiksi luokiteltavissa perheissä on enemmän riittämätöntä vanhemmuutta.



Köyhissä vanhemmissa on myös erinomaisia vanhempia, joilla voi olla esim. työttömyyden vuoksi aikaa ja voimavaroja lapsien kanssa läsnäoloon ja heidän kehityksensä tukemiseen enemmän kuin perheissä, joissa vanhemmat ovat työelämän uuvuttamia. Paljon riippuu siitä, miten vanhempi pystyy säilyttämään elämänhallinnan tunteensa ja toimintakykynsä.



Onneksi todella harva lapsi joutuu liikenneonnettomuuteen, joten istuimen hinnalla tai laadulla ei ole kovinkaan usein todellista merkitystä lapsen hyvinvoinnille. Istuimen käyttö on aina parempi vaihtoehto kuin olla sellaista käyttämättä.



Lapsi varmaan voi kasvaa aivan tasapainoiseksi ihmiseksi ilman reimatecin haalareita, enemmän niiden puute taitaa tuottaa ongelmia tietyille äiti-ihmisille. Ei se materia yksin, vaan aito välittäminen, rakastava ja kunnioittava suhtautuminen lapseen ja kodin ilmapiiri vaikuttaa lapsen kehitykseen suotuisasti. Se on mahdollista myös vähävaraisessa perheessä.

hoitoon viemään?



yh-teiniäidin ymmärrän, koulutus on saatava, ja silti on köyhä, mutta yleensä jos työn takia viet lapsen hoitoon, saat palkkaa etkä ole kovin köyhä.

rikkaat vanhemmat=huonot vanhemmat?

Typerää mustavalkoisuutta! Itse en tunne yhtäkään rikasta perhettä, vain pienituloisia ja keskiluokkaisia. Työssäkäyvillä vanhemmilla jää ehkä enemmän rahaa käyttöön kuin kotiäiti/työisä-perheessä.

Rikkaat ei niitä tarvitse.

Rikkaiden lapset taitavat voida keskimäärin paremmin kuin köyhien lapset. Rahalla pystyy järjestämään elämää helpommaksi ja turvallisemmaksi. Ei raha välttämättä tee ihmisestä tunneköyhää ja rakkaudetonta.



Osa rikkaiden perheiden lapsista voi huonosti, sillä vanhemmat odottavat heiltä liikaa itsenäisyyttä liian varhaisessa vaiheessa. VAnhemmuus voi olla myös riittämätöntä työn ja urapyrkimysten kuormittavuuden vuoksi. Esim. Espoon psykiatrisessa lasten- ja nuorten hoitoyksiköissä on huomattu, kuinka hoidontarvetta on alkanut esiintyä yhä enemmän ylimpien tuloluokkien perheissä, akateemiset vanhemmat kun eivät ymmärrä lasten emotionaalisen tuen tarvetta, sitä että lapsi tarvitsee läsnäoloa ja että ihminen on paitsi järkiolento myös tunteva olento.



Mutta fakta taitaa kyllä olla, että köyhissä perheissä riittämätöntä vanhemmuutta on silti enemmän, vaikka tuo rikkaiden perheiden lasten oirehtiminen onkin kasvussa.

Yritän täällä aukoa ihmisten silmiä näkemään, että suomalaisillakin saattaa olla rahapula. Tai oikeastaan yllättävän monella suomalaisella on, mutta sitä ei aina näy ulospäin.



Jos minä kävelen ulkona, niin tuskin kukaan näkee, että minulla on vähän rahaa. Vaatteeni ovat vanhoja, mutta ne, joita käytän ulkona ovat kohtuullisen siistit. Siisteyteen auttaa se, että kotona käytän aina jotain rönttävaatteita, jotka saa ollakin huonon näköisiä. Kävelen iloisena ja pää pystyssä.



Mutta jos joku tulee kysyneeksi minulta euroa, niin lähes aina joudun sanomaan " ei oo" . Kun ihan oikeasti minulla ei ole rahaa.



Tällä palstalla tuntuu olevan paljon ihmisiä, jotka eivät tajua, että monella perheellä ei ihan oikeasti ole varaa. Se joka kirjoitti siitä, miten lapset pitäisi hoitaa itse 15 vuotiaaksi saakka, kirjoitti ihanan kärjistetysti. Sellaisen kuvan saa, kun tätä palstaa lukee.

tietenkin lapsen perustarpeet pitää voida täyttää, mutta sen voin sanoa, että rahalla ei kasvateta onnellisia lapsia. Joudun silloin tällöin arvioimaan teini-ikäisiä ja kyselemään heidän perheestään yhtä ja toista. Sen olen huomannut, että usein vauraissa, uraohjusperheissä nuoret lapset ovat lähes heitteillä ja aivan liian varhain itsenäisiä.



Kaikkein tasapainoisimmat lapset ovat perheistä, joissa perhe harrastaa ja tekee paljon yhdessä. Ja huom! näissä perheissä molemmat vanhemmat ovat koko ajan läsnä lapsen elämässä. Lapsi on oppinut kantamaan ikätasolleen sopivan määrän vastuuta.



Toki on myös rikkaita ja onnellisia perheitä, mutta rahan määrä tai kotihoitovuosien määrä on tässä täysin toisarvoinen tekijä, ratkaisevaa on, miten perhe jakaa aikaa ja vastuuta.

koko vuosi säästetään isompiin sijoituksiin. 10¿ kuukaudessakin antaa jo paljon rahaa.



Rakkautta lapsemme saa paljon. Ehkä enemmän kun moni muu.

Eikä muitenkaan kulje ryysyissä. Itse saatan välillä niin tehdä. Periaatteeni on lapselle hyvää, itselle mitä jää.

Mielestäni on paljon haitallisempaa lapselle materialistiset vanhemmat! Siis vanhemmat joilla rahaa paljon. Kyllä henkiset arvot ovat tärkeämpiä.

rikkaista kuin köyhistä perheistä. Jos ihminen on perusluonteeltaan tyytymätön, ei siihen au7ta mikään summa rahaa, ja toisaalta köyhäkin voi olla onnellinen siitä vähästä, mitä hänellä on. Ihmisiä on kahdenlaisia, tuloista riippumatta: niitä jotka ajattelevat positiivisesti, ja niitä joilla se lasi on aina puoliksi tyhjä. Tilastollisesti on todettavissa, että köyhissä pereheissä voidaan huonommin kuin rikkaissa, mutta en menisi tällaisille tutkimuksille panemaan kovin suurta painoarvoa. Jos köyhässä perheessä on mielenterveysongelma, kulkeutuu siitä tieto hyvin nopeasti sosiaalihuoltoon. Rikas voi käydä yksityisellä. Jos köyhässä perheessä on ongelmia, naapurit kuulevat sen aika pian, rikkaiden palatseista ei kaikki kuulu naapuriin samalla lailla. Lisäksi on se ihan yleinen asenne, Viimeisenpäälle reimatecciin puettu lapsi ei näytä huonosti hoidetulta jos rinnalla on lapsi jolla on päällä se isoveljiltä peritty Lassie.

Se on siitä kiinni, viitsiikö/haluaako/osaako/jaksaako panostaa vanhemmuuteensa, ottaako lapsensa tosissaan huomioon lapsen iän edellyttämällä tavalla. Se ei tosiaankaan ole rahasta kiinni, sillä lastenkasvatusoppaita saa kirjastosta ihan ilmaiseksi, jos tietoa haluaa.

Kyllä olet huono äiti/isä jos et osta kalleinta ja parasta....

Oon joskus pohtinut, et miten voi olla köyhä, vaikka periaatteessa on kaikkea. Niin vaan loppukuusta joutuu aina keräilemään euroja kasaan, että saadaan ruokaa. Ja mitään ylimääräistä ei todellakaan osteta.



Ajattelen, että tämä on vain väliaikaista, ja että tilanne tasoittuu, kun saan itse töitä. Että kyllä Suomessakin niitä köyhiä on, vaikka suurimmalla osalla onkin katto pään päällä. Lapsi vaikuttaa onnelliselta, joten eiköhän se ole pääasia!