Muita joilla jossain vaiheessa elämää tulossa suurehko perintö?

Meilläkin appivanhemmat, joilla tili pullistelee rahaa ja haluavat säästää sitä nimenomaan perinnöksi. Kuitenkin mieheni sisar perheineen elää todella kädestä suuhun ison perheensä kanssa. Miksei voisi antaa apua silloin kun sitä tarvitaan? Itse en ole tässä mitään vaatimassa. ihmettelen vain mikä siinä on niin tärkeää jättää perintöä -kun silloin joskus 20 vuoden päästä sitä ei tarvita läheskään niin kipeästi kuin nyt?

Koska, jos asianomainen elää, ne ovat hänen omaisuuttaan ja hän saa vaikka tuhlata kaikki jos niin haluaa, ei mitään tule automaattisesti!

Minä en ainakaan ajattele mitään perintöjä, koska sellaisia ei ole, omaisuus on vielä omistajan hallussa, ei minun!

Tosi idiootti kysymys!

mulla ei ole mitään tietoa isoäitini taikka isäni omaisuuksista. äitini on tavallisen keskituloinen, omistaa kaksi pientä asuntoa.



ollaan veljen kanssa puhuttu äidille että hummaa viimeistään eläkkeellä kaikki omaisuutensa, myy asunnot ja muuttaa mukavaan yksityiseen palvelutaloon. käy risteilyllä ja jalkahoidoissa. paljon mukavampi kaikille osapuolille kun ei tarvi ihmetellä mitään perintöjä.



isän tai isoäidin kanssa en varsinaisesti puhu rahasta, mutta toivon kyllä että tajuavat oma-aloitteisesti käyttää omat rahansa omaan huvitukseensa.

odottaisin vielä mieluiten, että vanhemmat ois tosi vanhoja. Mistään hinnasta en heitä pois vaihtais!

Iso perintö ei olisi tulossa, mutta sekin raha olisi meille avuksi.

Äiti on lähdössä ulkomaille taas talveksi. Turhaa rahanmenoa sellainen. Vanha ihminen. Pysyis kotona niin säästäis samalla.

Olen yrittänyt myös puhua, että myis nyt talonsa kun se on vielä hyvässä kunnossa ja siitä sais rahaa. Muuttais johonki pieneen yksiöön ja panis rahat korkeakorkoiselle. Kun se kuolee, talon arvo on jo laskenut ja siitä ei saa niin paljon.

Huolettaa jos se elää kovin kauan ja ehtii tuhlata koko omaisuuden.

annapa ihmisen käyttää omia rahojaan miten tykkää! Minun ukkini on varakas mies, satoja hehtaareja metsää, kesämökki, suuri okt jne. Mutta mummin kuoltua reilut kymmenen vuotta sitten on hänelle kelvannut ainoastaan pullo. Hän oli vain vähän yli kuusikymppinen leskeytyessään. Olisi voinut kiertää maapallon ympäri. Liittyä johonkin hopeahapsikerhoon ja nauttia elämästä. Mutta ei niin ei. :( Terveys on mennyt, rahoista ei hänelle mitään iloa, vaikka mieluusti soisin, että itse käyttäisi itse hankkimansa omaisuuden.

vanhempani eläisivät täysillä ja nauttisivat itse rahoistaan, toteuttaisivat unelmiaan jne.

Tällä hetkellä omaisuuden arvo noin 2-4 miljoonaa euroa. Mieheni jakaa perinnön aikanaan veljensä kanssa. Tosin todennäköisesti perintö kannattaa siirtää sitten suoraan meidän lapsille, koska toivon mukaan menee vielä vuosikymmeniä, ja omat lapsemme ehtivät aikuisiksi.



Itse kyllä appivanhempien sijalla harkitsisin jotain ennakkoperintösysteemiä (en kyllä tunne systeemejä) ja siirtäisin osan rahasta jo lapsille. Tuntuu jotenkin järjettömältä, että appivanhemmat sijoittaa aina vain uusiin asuntoihin ym. ja me asutaan ahtaasti, ettei ylivelkaannuttaisi. Jos mulla olis noin suuri omaisuus, niin siirtäisin sitä ainakin sen ilmaisen lahjaverottoman summan verran pikkuhiljaa lapsille. Tai sitten olisi kiva nähdä, että appivanhemmat edes tuhlaavat ja nauttivat elämästään, mutta heidän mielestään raha pitä laittaa poikimaan.

Käsittämätöntä että jotkut oikeasti odottavat haaskan reunalla vanhempiensa kuolemaa ja vielä toivovat etteivät he tuhlaisi koko perintöä!

Vanhemmat on itse rahansa tienanneet, he saavat ne rahansa myös käyttää miten lystäävät!

Ja juu, perintöä on tulossa, mutta en todellakaan odota isäni kuolemaa, päinvastoin pidän hänet mielelläni täällä vielä monta monituista vuotta, ja eihän sitä koskaan tiedä lähdenkö minä täältä ensin. Sitäpaitsi en halua joutua riitoihin sisarusteni kanssa, se kun on väistämättä edessä perinnönjaon yhteydessä sisarkateuden tuntien.

Vierailija:

Tuntuu jotenkin järjettömältä, että appivanhemmat sijoittaa aina vain uusiin asuntoihin ym. ja me asutaan ahtaasti, ettei ylivelkaannuttaisi. .

Me ja me ja me! Eikös teillä pitäisi olla ihan erilliset elämät? Appivanhempasi ovat ihan itse tienanneet rahansa ja käyttäköön miten haluavat. Sai kuvan että olisihan sinusta ihan kiva asua isommassa kämpässä joka on rahoitettu APPIVANHEMPASI rahoilla.

Kyllä kismittää. Enkä ole todellakaan kateellinen. Olen osakkaana ihan mukavan arvokkaassa kuolinpesässä mutta minulle ei tulisi mieleenkään vaatia sitä jaettavaksi. Jotain omaisuusjärjestelyjä olemme toki tehneet, mutta käytännön syistä. Olen siis luopunut jostain saadakseni jotain toista. Enkä senttiäkään ole saanut rahaa vielä käteeni. Eikä ole tarve. Sen sijaan elän tavallista elämää EI omistusasunnossa ja nautin tästä elämästä täysin siemauksin.

Oma perheemme saa apua omilta ja mieheni vanhemmilta. Pystyn sen turvin hoitamaan lapset kotona ja ostamaan isomman asunnon saman tien.

Olisimme tämän itsekin pystyneet tekemään, mutta olisin joutunut palaamaan aiemmin töihin tai isompaan muuttoa olisi jouduttu lykkäämään. Nyt pystyimme tekemään molemmat. Mieheni on ylpeä ja kesti aikansa saada hänet ymmärtämään, että hän kyllä pystyy elättämään perheensä, mutta kyse oli siitä, että molempien vanhemmilla on omat asunnot, autot, kesämökit ja varallisuutta matkustamiseen yms. Haluavat auttaa jo eläissään.



Hyvän ystäväni perhe joutuu kitkuttamaan palkkapäivästä toiseen. Toki ovat tienneet mihin ryhtyivät, kun ottivat isohkon asuntolainan. Mutta sitä pohdittiin, miksi hänen vanhempansa eivät ole halukkaita auttamaan omaa lastaaan esim. osallistumalla lainanlyhennyksiin, kun samaan aikaan ostavat kuitenkin lisää sijoitusasuntoja?! Ystäväni vanhemmat ovat varakkaampia kuin minun ja mieheni vanhemmat yhteensä.

on tulossa, koska heilä on sen verran velkaan. Isovanhempani kuolivat 10 vuotta sitten. Isälläni sisaruksia 1 eli perintöä oli jakamassa 2(isäni ja siskonsa). Silloin perintönä tuli aika hyvä summa sisaruksille. Tätini oli jotenkin saanut asiat ´järkättyä niin että hänen poikansa sai osan perinnöstä. Tietenkin se silloin kirpaisi, kun oma serkku sai hyvän summan tulevaisuutta varten. Ja me minä+sisarukseni ei saatu mitään. Tosin en odottanutkaan mitään, kun tiesin että rahat kuuluu isälleni ja siskolleen.

siis osa perintöä.



Tiesittekö muuten, että verottaja muistaa perijää todella nopsaan? Hyvä kun ehtii perinnönjaon suorittaa niin johan tulee maksulappua. Siinä tulee kiire hommata varoja millä maksaa!

suurin vanhemmilta, jonka jaamme siskoni kanssa tietenkin puoliksi. Tarkkaa arvoa en edes tiedä, mutta arviolta 3-4 milj per nenä. Tähän menee onneksi vielä vuosikymmeniä, vanhemmat ovat viriilejä ja aktiivisia.

Aika paljon on jo siirretty sisareni ja minun nimiini erinäisin järjestelyin perintöverojen minimoimiseksi. Eli siskoni ja minä pystymme jo nyt hyödyntämään suvun varallisuutta mikä on järkevää, koska juuri nyt sitä rahaa tarvitaan ns elämän ruuhkavuosissa (lapsiperheen arki, autot asunnot, tavarat, lomat) ja luultavimmin varsinainen perintö siirtyy yhden polven yli