Muita joilla jossain vaiheessa elämää tulossa suurehko perintö?

Jos perintöä jää 90 000¿ ja tämän jakaa keskenään 3 sisarusta.. Kukin saa 30 000¿ eli 1/3.. MUTTA mikäli vanhempi on jättänyt testamentillä rahat jollekulle muulle.. Saat vaatia lakiosaa joka on tosiasiassa puolet siitä minkä saisit normaalilla perimysjärjestyksellä.. Eli 1/6! Eli 15 000¿!!

Miten sitä nyt kenenkään ihmisen kuolemaa voisi toivoa/odottaa, jos on vähänkään älliä?

Minä tyhmä joka uskoin mieheeni, olisin nyt menettänyt kaiken.

Mikään ei ole koskaan varmaa, muistakaa se.

Silloinhan testamentti olisi täysin turha kun lapset veis kuitenkin kaikki!! Eli lakiosa on puolet lakisääteisen perimysjärjestyksen mukaisesta perinnöstä!!!! Tällä on haluttu turvata sen perinnönjättäjän TESTAMENTIN tekijän tahto toteutuvaksi edes jossain määrin!! Ja samalla lasten oikeus periä vanhempansa!!



Huoh!! Pikkasen yleistietoutta arvon leidit!!



Ja jos on ongelmia ymmärtää tätä niin etsikääpääs vähän tietoa tästä vaikka googlettamalla!!

mutta jakajiakin oli kahdeksan. Itse olen kokenut koko perinnön enemmän riesana varsinkin, kun perinnönjakoa ei ole vielä tehty ja on pakko pitää yhteyttä sisaruksiin metsänmyyntiasioissa ym.

Jollekkin pieni on suurta jne. Itse perin juuri äitini, ja toinen puolisko on sitten joskus tulossa (toivottavasti ei pian). Rahallisesti arvo on nyt n. 400 000egeä. Mun mielestä se ei ole suuri perintö.

Pk-seudulla asuntojen hinnat ovat nousseet sitä vauhtia, että kyllä siinä yksi jos toinenkin meidän vanhempien sukupolvesta on päässyt tienaamaan euron poikineen. Puhumattakaan tilanteesta, jos sijoitusasuntoja on muualla maailmassa, missä hintakehitys on ollut vielä aivan toista luokkaa.



t. 51

Appivanhemmilla on melko suuri omaisuus, mm. osakkeita ja sijoitusasunto. Kahdella pojallaan (joista toinen siis mieheni) isot asuntovelat ja monta lasta, eli taloudellisesti aika tiukkaa. Appivanhemmat eivät juuri matkustele tai muutenkaan kuluta rahojaan, ja yksi perustelu on, että pitää jäädä perintöä lapsille. Nythän lapset eniten sitä rahaa tarvitsisivat eikä sitten ehkä 20 - 40 vuoden päästä, kun appivanhemmista aika jättää (he ovat hyväkuntoisia, joten elävät varmaan vielä pitkään, ja toivottavasti elävätkin). Mutta ei tietenkään ole minun asiani antaa heille moisia vinkkejä...



Appivanhempani todennäköisesti laittavat perintöön ehdon, ettei miniöillä ole perintöön avio-oikeutta (mikä on minusta ihan ok).



Omilla vanhemmillani ei ole juuri omaisuutta, ja meitä on monta jakamassa perintöä sitten aikanaan.

Vierailija:

Pk-seudulla asuntojen hinnat ovat nousseet sitä vauhtia, että kyllä siinä yksi jos toinenkin meidän vanhempien sukupolvesta on päässyt tienaamaan euron poikineen. Puhumattakaan tilanteesta, jos sijoitusasuntoja on muualla maailmassa, missä hintakehitys on ollut vielä aivan toista luokkaa.

t. 51

otanta suomen kansasta, kun 400 000 ¿ ei ole rahaa oikeastaan ollenkaan ja miljoonia tienataan parilla hassullla asunnolla helsingis ...



itse toivon vanhempieni porskuttavan kunnossa ikuisuuden, mutta jos joku potti tulisi niin veljeni kanssa kahdestaan jaettuna olisi n. 750 000 ¿ per henki, jos omaisuus siis muutettaisiin rahaksi. minusta on iso ja on suomessa tilastollisesti iso, mutta av:lla ihan pikku hiluja ...

Vaimolla ja mulla on sellainen tilanne, että itse ollaan asunto ja kohta kesäasunto hankittu/hankkimassa. Omaisuutta noista tulee sellaiset yli 420 000, ja paljon velkaa tietysti joka on maksettu joskus parin kymmenen vuoden kuluttua. Joskus silloin sitten alkaa tippumaan noita perintöjä, jotka ovat pelkästään vanhempien osalta lähes miljoona euroa (nykyrahana). Yllärinä on vielä lapsettomat varakkaat kummisedät ja -tädit. Eli nyt kun rahaa tarttis, ei sitä ihmeellisesti ole ja tulevaisuudessa voi sitten ihmetellä, että mitäs tällä nyt tekis.

mieheni on hyvin normi suomalaisesta kodista, vanhemmilla on omakotitalo 30 km helsingist, tavallinen lomapaikka ja that' s it. omaisuuden arvo olisi varmaan nyt luokkaa 470 000 ¿ ja kun sisaruksia 3 saisi mieheni siis luokkaa 155 000 ¿, jos omaisuus realisoitaisiin.

ja koska keskivertoa niin on paljon joille ei tule ollenkaan/juuri ollenkaan ' pottia' :-) Av:n jorinoista saa kuvan suomesta, jossa jokainen nettoaa satojatuhansia ellei muutaman miljoonan euroissa, vanhemmilta, enolta, kummilta ...

Lisäksi molemmilla vanhemmillani (eronneet), on velattomat asunnot pk-seudulla, osake/rahastosijoituksia, äidillä myös pieni sijoitusasunto ja pikkaisen metsää... Ihan duunariperheistä ovat molemmat lähtöisin.



Meitä on kaksi sisarusta joten ihan hyvä potti tulossa, mutta toivottavasti ei vielä seuraavaan pariinkymmeneen vuoteen.

Ovat kuitenkin pyynnöstämme tehneet keskinäisen testamentin. Ja toivon, että ehtivät hassaamaan perintönsä ennen kuin kuolevat (toivottavasti mahdollisimman vanhoina). En haluaisi tilanteeseen, jossa pitäisi jakaa perintöä sisarusteni kanssa. Tiedän että siitä tulee tappelua ja kaunaa, vaikkei meitä ole kuin kolme ja omaisuuttakan nyt mitenkäähirmust.

En oel miettinyt asiaa, onneksi lasten isovanhemmat ovat kaikki elossa ja toivottavasti elävät pitkään. En laske mitään perinnön varaan.

Me ja me ja me... Toki meillä on erilliset elämät ja ikinä, ikinä ei tulisi mieleenkään puolella sanallakaan vihjaista appivanhemmille, että avustaisivat meitä pennilläkään. Olen samaa mieltä siitä, että ovat itse rahansa ansainneet ja saavat käyttää kuten haluavat.

Ja siltikin: jos itse kahdenkymmenen vuoden kuluttua olen varakas ja asuntoja on jo kymmenkunta, niin mieluummin avustaisin lapsiani kuin ostaisin taas uuden sijoitusasunnon.

Appivanhempani ostavat mieluummin sen sijoitusasunnon, ja se on myös ok. Pärjäämme hyvin itsekin, vaikka velkaa onkin paljon ja neliöitä niukasti. En kaipaa appivanhempien rahoja, mutta verotuksellisista ym. syistä en pidä heidän toimintaansa kovin järkevänä.

Ja appivanhempia rakastan erittäin paljon, enemmän kuin omiani, vaikka en kaikessa ajattelekaan kuin he.

Vierailija:

Vierailija:

Tuntuu jotenkin järjettömältä, että appivanhemmat sijoittaa aina vain uusiin asuntoihin ym. ja me asutaan ahtaasti, ettei ylivelkaannuttaisi. .

Me ja me ja me! Eikös teillä pitäisi olla ihan erilliset elämät? Appivanhempasi ovat ihan itse tienanneet rahansa ja käyttäköön miten haluavat. Sai kuvan että olisihan sinusta ihan kiva asua isommassa kämpässä joka on rahoitettu APPIVANHEMPASI rahoilla.

Kyllä kismittää. Enkä ole todellakaan kateellinen. Olen osakkaana ihan mukavan arvokkaassa kuolinpesässä mutta minulle ei tulisi mieleenkään vaatia sitä jaettavaksi. Jotain omaisuusjärjestelyjä olemme toki tehneet, mutta käytännön syistä. Olen siis luopunut jostain saadakseni jotain toista. Enkä senttiäkään ole saanut rahaa vielä käteeni. Eikä ole tarve. Sen sijaan elän tavallista elämää EI omistusasunnossa ja nautin tästä elämästä täysin siemauksin.

mä saan ennakkoperintöä isovanhemmiltani. Eipähän mene edes siitä osasta valtionkassaan.

Nytkin jo puhuvat siihen malliin, että tärkeintä jättää perintöä... Ehkä heidän ihmisarvonsa on siinä? Musta se on vastenmielistä, koska sisältää oman terveytensä ja elämänsä pilaamisen. Esimerkiksi tekevät uutta saunaa mökille ja siellä raatavat molemmat, kun penniäkään ei voi vieraalle työvoimalle maksaa. Isän menee jo ihan voimat, kun sillä on varmaan jotain vajaatoimintaa sydämessä. Äiti on hermoromahduksen partaalla ja valittaa rintakipuja, mutta siellä pitää vaan aamusta iltaan raataa, vaikkei enää kroppa kestäisi. Pelkään, että molemmat kuolee siihen. Äiti vaan hokee, että " ei me aleta maksamaan raksamiehille, kun kaikki vaan menee ja mitään ei jää sitten..."



Mä vihaan mun vanhempian tuon asenteen takia. Ainoa merkitsevä asia elämässä on raha ja leikkivä superisovanhempia, mutta todellista apua ei saa, jos se vaan estää jotain " hyödyllistä" ja " tuottavaa" toimintaa. Jatkuvasti puhutaan, kuinka tälle meidän pallerolle sitten ostetaan asunnot ja kaikki. Enemmän tarvisi syliä ja aikaa kuin mammonaa.



Sain haukut, kun kerroin, että haaveilen joskus 50-60 -vuotiaana tekeväni keikkatöitä. Olen mennyt töihin 22-vuotiaana ja uskon, että lainatkin loppuu ennen viisikymppisiä ja lapsi on aikuinen. Silloin pärjää pienemmälläkin ja voi halutessaan tehdä jotain mielekästä. Haavehan tuo, mutta heidän ajatusmaailmassaan töitä tehdään, kunnes kuollaan ja tärkeintä on olla rikas.

Kyllä useinkin esim. suvun yritykseen tai maatilaan tai maihin moni suhtautuu ennemmin suvun omaisuutena kuin jonkun omana, jonka voi myydä ja hassata miten lystää. Kyllä itsekin hieman yllättyisin, jos vanhempani päättäisivät myydä suvussa satoja vuosia periytyneet metsät ja isäni siovanhempien rakentaman talon ja käyttäisivät rahat matkusteluun eläkevuosinaan ja vielä enemmän asiaa kauhistelisi koko kylä ja muu ympäristö.

En ole 40, enkä missään nimessä toivo vanhempieni kuolemaa, mutta kuten sanoin, epäilisin kyllä, onko heillä mielenterveys ihan kunnossa, jos päättäisivät kaiken itse aikanaan perimänsä hassata omiin huvituksiinsa eivätkä jättäisi sitä jälkipolville. Ja kun itse aikanaan perin, niin en takuulla myy ja käytä rahojani itseeni vaan hoidan huolella ja jätän perinnöksi omille jälkeläisilleni.

Vierailija:

Käsittämätöntä että jotkut oikeasti odottavat haaskan reunalla vanhempiensa kuolemaa ja vielä toivovat etteivät he tuhlaisi koko perintöä!

Vanhemmat on itse rahansa tienanneet, he saavat ne rahansa myös käyttää miten lystäävät!

Ja juu, perintöä on tulossa, mutta en todellakaan odota isäni kuolemaa, päinvastoin pidän hänet mielelläni täällä vielä monta monituista vuotta, ja eihän sitä koskaan tiedä lähdenkö minä täältä ensin. Sitäpaitsi en halua joutua riitoihin sisarusteni kanssa, se kun on väistämättä edessä perinnönjaon yhteydessä sisarkateuden tuntien.