Mitä tarkoittaa hyvinvointivaltio?
Kommentit (4)
Tästä voisi höpöttää pitkästi ja laveasti. Ihan kaikkein lyhyimmin ja yleisimmässä merkityksessään sillä viitataan yleensä pohjoismaiseen malliin, jolla taas viitataan näihin yleensä sosiaalidemokraattiselta pohjalta ponnistaviin skandinavian maihin.
Mitään puhdasta " oikeaa" hyvinvointivaltion mallia ei ole. Teoreettisesti juuret menevät kaukana valtioteorioissa ja filosofiassa, antiikin kreikassa ja Platonissa saakka. Valtion ja kansalaisen suhde on kiinnostanut teoreetikkoja laajalti ja mielipiteitä ja teorioita on monia.
Yksi juuri tarkastella hyvinvointivaltiota on jakaa se bismarckilaiseen ja beveridgeläiseen malliin. Tämä malli on oikeastaan teoreettinen, sillä ei ole olemassa puhtaasti bismarckilaisia tai puhtaasti beveridgeläisiä järjestelmiä. Voidaan vaikka miettiä sitä, että ovatko etuudet universaaleja vai selektiivisiä, asumisperusteisia, maksetaanko ne yksilölle vai perhekohtaisesti, rahoitetaanko verotuloilla vai muuten jne. EU on jo jonkin aikaa tuonut oman mausteensa tähän soppaan, ja yksi tapa tutkailla sosiaaliturvan järjestämisen malleja on katsella ns. EU-pilarien keskinäistä suhdetta maan sosiaaliturvassa. Näin tarkasteltuna esim. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä poikkeaa tuosta äsken mainitsemastani pohjoismaisesta mallista.
Historialliselta ja teoreettiselta taustalta ponnistaen voisi ehkä sanoa, että hyvinvointivaltio on sellainen, jossa kansalaisen ja valtion välillä on sopimus tietyistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Ja tämä sopimus tuottaa hyvää molemmille osapuolille ja myös yhteiskunnalle (=muille ihmisille) yleisesti. Samoin siihen kuuluu ajatus yhteisvastuusta ja heikommista huolen pitämisestä.
Vierailija:
Historialliselta ja teoreettiselta taustalta ponnistaen voisi ehkä sanoa, että hyvinvointivaltio on sellainen, jossa kansalaisen ja valtion välillä on sopimus tietyistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Ja tämä sopimus tuottaa hyvää molemmille osapuolille ja myös yhteiskunnalle (=muille ihmisille) yleisesti. Samoin siihen kuuluu ajatus yhteisvastuusta ja heikommista huolen pitämisestä.
Ei pelkkä sopimus oikeuksista ja velvollisuuksista tee valtiosta hyvinvointivaltiota. Kaikissa valtioissa on jokin yhteiskuntasopimus. 1600-luvulla se oli sellainen että valtio ylläpitää järjestystä ja näyttää hienolta vieraille, alamaiset maksavat veroja ja tuottavat sotilaita. Sopimus oli, mutta ei se mikään HYVINVOINTIvaltio silti ollut. Valtiosta ei välttämättä tule hyvinvointivaltiota edes silloin kun sopimukseen sisältyy jokin käsitys molemmille osapuolille ja yhteiskunnalle tuotettavsta hyvästä. Silloin 1600-luvullakin oli sellainen ajatus. Ajatus meni niin että kuninkaalle on hyvä kun on verotuloja ja sotilaita ja alamaisille on hyvä jos ei ihan kuole nälkään mutta jos nyt kuitenkin kuolee niin eipä sille mitään voi. Ja yhteiskunnalle on hyvä, sen ajatuksen mukaan, jos kukin pysyy lestissään ja Jumalan asettamassa tehtävässään pyrkimättä sen kummempaan säätykiertoon. Onneksi sitä sopimusta ei sitten lopulta noudatettu, tai muuten me asuisimme vieläkin maalattiaisissa mökeissä ja polttaisimme kaskiraivioita siinä toivossa että ensi talvena kaikki vilja ei kuole jääpoltteeseen ja lapsetkin jää sittenkin eloon. Hyvinvointivaltiota siitä ei tullut edes siksi, että jonkinlainen kyöhäinhoitojärjestelmä oli - köyhät jaettiin kiertämään ruodulle ja pantiin kerjäämään heilleosoitettuihin paikkoihin jos heidät ensin todettiin oikeasti työkyvyttömiksi - koska a) systeemi ei ollut riittävä ja b) sitä ei hoitanut valtio vaan kirkko.
Ei nimenomaan historiallisesti tarkasteltuna nuo yllämainitut kriteerit yhdessäkään eivät riitä hyvinvointivaltion merkiksi. En kyllä ole ihan varma mikä riittää. Jonkinlaista valtiollista tulonjakojärjestelmää ja sellaista valtiollista järjestelmää, joka palauttaa osan verotuloista kansalaisten jokapäiväisen elämän hyväksi kuitenkin vaaditaan.
jotka eivät siihen itse pysty. Siis ilmainen tai lähes ilmainen terveydenhuolto ja koulutus, työttömyys- ja toimeentulotuet yms.