Onko naimisissa oleminen joku itseisarvo???

"kunnes kuolema meidät erottaa" Harva enää kunnioittaa lupaustaan, ja vannoo saman useaan kertaan. Miksi mennä naimisiin, jos ei pidä lupausta?

eivät sitä edes tiedä.

meille se oli (sorry ne joiden aatteita tämä sortaa) puhdasta juridiikkaa.

"eronnut"- onhan siinä aina jonkilainen epäonnistuminen kyseessä.

Ei muut voi todella tietää liittosi laatua ja arvoa.

Mutta pitkän avioliiton jälkeen tulee vaiheita ja tilanteita, että yhteiselämä ei vaan tunnu sujuvan.

Itse olen ollut avioliittoni aikana todella tosissaan eroamassa kerran, muuten hankalia vaiheita on tullut eteen useita kertoja.

Silloin, kun ero ilanne todella oli päällä, niin ainoa asia, joka siinä tilanteessa piti yhdessä, oli se KUNNES KUOLEMA MEIDÄT EROTTAA. Se lupaus, se tunne, se niin myötä- kuin vastamäessä. Olen luvannut ja olen sitoutunut. Aina yhteiselämä ei ole helppoa.



Se, että avioliiton on mennyt solmimaan ja toiselle jotain lupaamaan, todellakin merkitsee jotain.

Vaikka kodissa jonkin aikaa vallitsisi huono ilmapiiri, niin mikä sen ihanampaa ja opettavaisempaa on, että lapset voivat nähdä tilanteen laukeavan ja näkevän, että aikoja voi seurata myös hyviä? Aikuiset tilanteen ratkaisevat ja tekevät.



En nyt tarkoita vuosia kestävää riitatilannetta, väkivaltaista parisuhdetta tai muuten vääristynyttä parisuhdetta..

Lastenkin kannalta parempi erota jos kjoko elämä on yhtä tappelua ja/tai kodin ilmapiiri on kylmä ja tulehtunut.

Tosin sillä mielellä ollaan liikkeellä että tässä pysytään. 10 voltu yhdessä, 5 naimissa ja kun vähän aikaa sitten puhuttiin parisuhdeasioista ja eroista noin yleisellä tasolla, niin kumpikin pidettiin erittäin epätodennäköisenä (siis alle 5 % tod. näk) että erottaisiin. Jotain tosi radikaalia saisi tapahtua että ei enää kyettäisi olemaan yhdessä.



Ihan vaan siis muistutuksena ettei sitä "kuolema erottaa" lupausta tarvitse ollakseen aviossa sillä mielin että tätä en vaihda ;)

ei saisi luovuttaa niin helpolla mitä ihmiset nykypäivänä tekevät, sillä ei se monestikkaan ole vihreämpää se ruoho siellä aidan toisella puolella.

Sen meidän vanhemmat ja heidän vanhemmat ovat ymmärtäneet, enkä siis nyt puhu mistään alkoholi ,hakkaus perheistä vaan ihan normaaleista perheistä.



Kaikilla on riitaa ja vaikeuksia, mutta yleensä niistä selvitään lyhyen tai pitkällä aikavälillä mutta sitten taas kukoistaa, joten sinä olisit ilmeisesti jättänyt heti leikin kesken ja ottanut eron ja luultavammin katunut sitä sitten ja lapset kärsineet loputtomiin.



Itse en eroasi kun jos olisi todella painavat syyt erota, ihan vaan lastenkin takia. Kyllä sitä kerkeää erota sitten myöhemminkin. En toki sinkkuna olisi naimissa kusipään kanssa on se niinkin ja tuskin haluaisin lapsillekkaan sellaista roolimallia, mutten varmaan kusipään kanssa olisi niitä lapsia tehnytkään... mutta ihan sen takia en eroaisi että sattuu nyt olevan vähän kuivaa ja tylsää....

siitä etä miehen kaveri ja avovaimo (joo ne ei ollu sentään naimisissa vielä) saivat lapsen ja heille tuli riitoja ja lapsen äiti rairastui jonkinlaiseen masennukseen pääkoppa ei enää kestänyt ja he erosivat. mies meni parin vuoden päästä naimisiin ja sai toisen lapsen vaimonsa kanssa.. nyt on ihan hyvissä väleissä tervehtyneen esikoislapsensa äidin kanssa ja on baarissa ruikuttanut naiselle, et miksi sun piti sairastuu silloin jne.... ja samalla marisee kun nykyinen vaimo ei anna tarpeex usein... ja äijää ei kuulemma seksi enää edes kiinnosta... eivät silti tee asioille mitään.. kuinkahan pitkään tuo liitto vielä kestää...

ja siksi hyvä peruste mennä naimisiin. Pienet häät ja siviilivihkiminen. Ihan toinen toistemme kuolemanvaraturvaa ajateltiin.



Romantiikkaa on silti ja paljon arjessa.



Toimin lisäksi kansainvälisissä tehtävissä. Vasta naimisiin mentyäni olen tajunnut, miten paljon korkeampi status rouvalla on neitiin nähden toisissa kulttuureissa. Tätä en ajatellut kyllä ennen naimisiin menoa. Mrs saa aivan toisenlaisen aseman kuin Miss neuvotteluissa.