Miehen onnellisuuskriisi

Olen tehnyt oman listani asioista, joita haluan elämältä (100 asiaa). Tämän voisi tulkita mielestäni onnellisuuslistaksi. Mieheni ei koskaan omaansa tehnyt, luki kyllä minun listani läpi ja taisi heittää siihen omia kommenttejaan. Mutta ei siis vaivautunut miettimään omaa listaansa. Niin kuin jo aiemmin sanoin, hän ei osaa sanoa, mitä hänelle onnellisuus tarkoittaa.



Ap

Eli hän tietää sen. Mutta jonkun on vaan jaksettava kantaa vastuu perheestämme ja kahdesta pienestä lapsestamme.



Ap

Minun mieheni ahdistui, rakastui toiseen naiseen ja jätti minut. Toinen nainen ei kuulema ollut syy vaan seurausta ahdistuksesta. Ahdistuksen mies on koko ajan pannut meidän suhteemme ja minun piikkiini, mikä on mielestäni paha virhe. Minun mielestäni sen todelliset juuret ovat miehen omissa päänsisäisissä jutuissa ja omassa menneisyydessä. Nyt pelkään todellakin, että hän ei koskaan kykene käsittelemään näitä asioita - uuteen rakkauteen oli helppo paeta, pahasta päästiin eroon minut lemppaamalla... ja miksikö vielä huoelhdin miehen puolesta? No, onhan hän kuitenkin lasteni isä (ja hyvä isä onkin, kaikesta huolimatta). Miestä en haikaile enää takaisin, mutta toivon sydämestäni, että hän saisi jostain voimia oikeasti selvittää asiansa.

Voimia sinullekin. Pelkäänpä pahoin, että jos mieheni ei nyt suostu hakemaan apua itselleen, olemme vähän ajan kuluttua samassa tilanteessa kuin te... Ja kynnys avunhankintaan on korkea.



Ap

Vierailija:

Minun mieheni ahdistui, rakastui toiseen naiseen ja jätti minut. Toinen nainen ei kuulema ollut syy vaan seurausta ahdistuksesta. Ahdistuksen mies on koko ajan pannut meidän suhteemme ja minun piikkiini, mikä on mielestäni paha virhe. Minun mielestäni sen todelliset juuret ovat miehen omissa päänsisäisissä jutuissa ja omassa menneisyydessä. Nyt pelkään todellakin, että hän ei koskaan kykene käsittelemään näitä asioita - uuteen rakkauteen oli helppo paeta, pahasta päästiin eroon minut lemppaamalla... ja miksikö vielä huoelhdin miehen puolesta? No, onhan hän kuitenkin lasteni isä (ja hyvä isä onkin, kaikesta huolimatta). Miestä en haikaile enää takaisin, mutta toivon sydämestäni, että hän saisi jostain voimia oikeasti selvittää asiansa.

Miehesi on ahdistunut, mahdollisesti myös masentunut. Syrjähyppy ei tunnetusti auta masennukseen tai ahdistukseen, jos auttaisi, olisi siten hoidettu masentuneita ja ahdistuneita jo kauan ja menestyksellisesti.



Ongelma ei oikeastaan ole ollenkaan sinun. Ongelma on miehesi, ja hänen pitäisi tehdä jotain oman onnensa eteen. Hän on itse viimekädessä vastuussa elämästään ja sen sisällöstä, kuten myös ahdistuneisuutensa hoidattamisesta.



Lääkäriin, psykologille tai terapiaan. Ei siinä enää tiskikoneen järjestyksen muuttaminen auta.

tohon nyt kakkosen jälkeen pitäisi sitten sanoa? Nuff said!

Voiko masennus oireilla näin? Vai voiko kyse olla elämättömän elämän kaipuusta? Olimme tuota syrjähyppyä ennen toistemme ainoat. Pelkään, että jos kyse siitä, ei mikään terapia auta... Eikä mies sinne ainakaan minun sanomanani suostu lähtemään.

Miten hän suhtautuu hoitoon hakeutumiseen? Työpaikka- tai terveyskeskuslääkärille pitäisi mielestäni vähintään käydä juttelemassa - tai mennä suoraan yksityiselle terapiaan, jos on varaa. Voisitte myös harkita pariterapiaa, sillä miehesi käytös sinua kohtaan ja erityisesti tuo syrjähyppy voisi olla hyvä käsitellä ammattiauttajan kanssa.



Tsemppiä!

Tajuat kai, ettet sinä voi tehdä paljon mitään miehesi kriiseilyssä. Voit tukea, osoittaa rakkautta ja myötätuntoa, mutta et voi ottaa miehesi ahdistusta ja pahaa oloa pois. Vain miehesi voi sen tehdä.



Tuo " elämätön elämä" löpinä on ihan huuhaata. Kukaan meistä ei saa kaikkea, ihminen tekee valintoja ja valinnoillaan rajaa joitain asioita elämästään pois. Meillä kaikilla on elämätöntä elämää; minustakaan ei tullut pop-staraa eikä politikkoa, en ole nainut miljonääriä enkä taiteilijaa.



Ahdistus on hyvin usein sukua masennukselle, kuin masennuksen " pikkuveli" . Monesti molempia esiintyy yhtäaikaa.



Oletko ajatellut, että miehelläsi voi olla joku aivan normatiivinen kehityskriisi, ns. kolmenkympin tai neljänkympin kriisi? Se voi ottaa aikaa vuosiakin, mutta menee itsestään ohi.



2

Käsittelimme siellä parisuhteemme ongelmia, ja tämä oli ennen syrjähyppyä. Mies totesi noiden kahden kerran jälkeen, ettei siitä ole mitään hyötyä, koska siellä keskitytään hänen haukkumiseensa. No täytyy myöntää, että työntekijä ei ollut ehkä paras mahdollinen. Mutta ei se nyt mikään miehen haukuntatuokio sentään ollut.



Ap

mun ei auta kuin jäädä odottelemaan, että mies saa päänsä jonkinlaiseen järjestykseen... Mutta on vaan vähän vaikeaa rakastaa häntä tällä hetkellä.



Ap

Kerro miehellesi, että et todellakaan tiedä, kauanko enää jaksat tilannettanne. Että jotain pitää alkaa tapahtua, jostain hakea apua.

Löytyy googlettamalla. Jos avaisi vähän silmiä...

Olen koko viimeyönkin miettinyt avioeron ja yhteiselämän välillä.



Ap

Siihen voi auttaa myös keskustelut läheisten kanssa ja ahdistuksen käsittely sitä kautta. Ahdistus johtuu tietääkseni siitä, ettei ihminen pysty tunnistamaan ns. negatiivisia tunteitaan, hän ei siis tiedä mistä paha olo johtuu, onko se vihaa, pelkoa, kateutta tms. ja siten ihminen ei pysty käsittelemään tätä tunnetta rakentavasti ja pääsemään siitä eroon " normaalisti" . Pahan olon tunne jää siten käsittelemättä ja se vain kasvaa kuten myös ahdistus. Ahdistukseen saattaa liittyä myös masennus.



Olisi tärkeää, että miehesi saisi ihan henkilökohtaista apua ahdistukseensa. Koska miehen ahdistuneisuus vaikuttaa myös teidän kahden suhteeseen, sekin varmaan kaipaisi ulkopuolista tukea?

Pyytäisit miestäsi tekemään samoin ja jos hän ei tee, et voi sille mitään. Jakaisit kuitenkin oman ns. onnellisuuslistasi hänen kanssaan ja yrittäisit herättää keskustelua.



Voi olla, että miehesi kaipaa jotakin muuta nyt elämässään. voi olla, että hän on masentunut. Jos näin on, ainoa keino avata noita solmuja on puhua niistä. Hän voi valita sinut puhekumppanikseen tai mennä vaikka terapiaan tai elämäntaidon valmentajalle, jos terapia kuulostaa liian " sairaalta" .



Yhtä tärkeää on tietää ja tiedostaa, mitä sinä haluat. Ettei myös sinulla ole edessäsi elämä, jota et halunnutkaan. Sinulla on vastuu kertoa tuntemuksistasi miehellesi ja miehelläsi on vastuu puhua omista toiveistaan sinulle.



Mikä voisi olla se väylä, jonka avulla voisitte löytää puheyhteyden? Mikä on parisuhteessanne ja perheessänne niin arvokasta, että sitä kannattaa vaalia?

Tilanne on takuulla sinulle erittäin raskas. Olisi ilmeisesti tärkeää, että miehesi saisi ammattiapua ahdistukseensa. Sen lisäksi sinulle voisi olla apua, jos pääsisit juttelemaan jonkun psykologin (esim, neuvolapsykologi) kanssa tilanteesta ja miten siitä selvitä.

Sen jälkeen voisit paremmin arvioida, miten toimit(te) suhteenne kanssa, jaksatko vai et yhteiselämää. Ilman ulkopuolista apua ette taida kuitenkaan selvitä tilanteesta?

Miehesi voi varata ajan

1) omasta terveyskeskuksesta lääkäriltä

2) työterveyslääkäriltä

3) yksityiseltä lääkäriltä, esim. psykiatrilta.



Jos miehesi on masentunut, hän hyötyy varmasti mielialalääkityksestä ja terapiasta. Lääkäri voi laittaa lähetteen terapiaan. Yksilöterapia olisi miehellesi parempi kuin pariterapia, koska kyseessä ovat hänen ongelmansa ja ahdistuksensa. Siellä hänen ei tarvitse kokea olevansa syytetty, vaan voi puhua terapeutin kanssa vain itsestään ja omista tuntemuksistaan.



Masennuksesta voi parantua! Mielialalääkitystä ei kannata pelätä. Siihen ei jää koukkuun. Sen (ja terapian) avulla voi oikeasti parantua masennuksesta!

Jokin hänen elämässään ei enää tuo tyydytystä, vanha on jäänyt " käyttökelvottomaksi" , ei anna ratkaisua onnellisuuteen. Tällä tarkoitan puhtaasti hänen omia henkisiä mekanismejaan, läpikäymättömiä asioitaan, en parisuhdetta tms.



Ahdistus viestii, että jotain pitäisi kohdata, käsitellä uudelleen, ottaa lähempään tarkasteluun itsessään. Täytyisi ehkä löytää uusi tapa kohdata asioita, uusi ratkaisumalli mielekkyyden löytymiseen.



Ahdistunut joutuu siis katsomaan sisäänpäin. Se on erittäin vaikeaa ja voi olla pelottavaakin; itsen kohtaaminen sellaisenaan, paljaana ja vielä näkemänsä hyväksyminen taitaa olla yksi olennaisista elämäntehtävistämme.



Ahdistuneelle apu olisi tarpeen. Terveyskeskuksissa on psykologeja, joiden juttusille pääsee ilman lähettettä, ajan voi varata suoraan soittamalla psykologille. Ainakin maakunnissa näin, en tiedä pk seudusta. Katsokaa puhelinluettelosta. Ehkä parisuhde-jutut voisi ottaa käsittelyyn vasta kun mies saa tuntemuksiinsa vähän selvyyttä?