Onko muiden 3-vuotiailla pahaa eroahdistusta?

Meidän 3,5 v pojallamme on joku ihme " herkkis" kausi menossa, itkee perääni, roikkuu lahkeessani, itkee ihan " ilman syytäkin" , käskee ja komentelee tyyliin " et mene olkkariin, olet täällä" (lastenhuoneessa).



Päiväkotiin jäi tänäkin aamuna kiljuen ja itkien hysteerisenä ;`(

" Äiti, älä mee!" ;`(



Mieheni hoitaa myös paljon lapsia (5 v isoveli), sekä anoppi, mutta aina aika-ajoin ei jäisi isän eikä mumminkaan hoiviin :(

Eilen viimeksi, poikkesin yksin kauppaan ja asioille, isän ja veikan kanssa jäi kotiin, itkien äidin perään :(



Uhmaa muutoinkin ilmassa kovin, mutta jokin herkkyyskausi nyt kyllä pinnalla.

Yritän ymmärtää pientä, ja tukea ja kannustaa, antaa hellyyttä ja aikaani, mutta...mikään ei tunnu riittävän :(

Muutoin poika on tosi sosiaalinen, eläväinen ja energinen lapsi, mutta nyt joku ihme vaihe on selkeästi menossa.

Vaikka ymmärrän (tai yritän ainakin...) poikaamme varsin hyvin, tuntuu välillä älyttömän rasittavalta, on niin omaehtoinen ja " vaativa" tapaus, että pinnani välillä pakostakin palaa :(



En tiedä onko eroahdistusta, mutta siksi vähän epäilen.

Tsemppiä ja pitkää pinnaa! :)

Lohduttava oli lukea, että muillakin vastavaa on ;)

tuo vähän reilu 3 vuotias tyttönen on kovasti äidin perään. Kerhoon jää itkemään (ei tosin enää viimeksi) tai muutaman kerran alussa jäi tooosi reippaana sitten alkoi itkut. Kerho mene kuitenkin oikein hyvin, mutta erohetki on paha. Tai se alkaa jo aamulla kotona " en haluu kerhoon, haluun olla äidin kanssa kotona" .

Samoin jumppatunnille ei suostu jäämään ykisn. Kotona hihkuu, että jippii saan olla jumpassa yksin.., mutta sitten kun sinne vie, niin eipäs jääkkään...

Luuulen että liittyisi jotenkin itsenäistymisen lisääntymiseen. Siihen, että haluaisi olla yksin, mutta ei kuitenkaan uskalla ja että tajuaa yhtäkkiä että olisi sellainen mahdollisuus,. ettei äiti tulisikaan hakemaan. viimeksi jumpasta (kun hain kesken pois kun ohjaaja soitti hakemaan) hakiessa tyttö sanoi, että " harmitti kun luuli ettei äiti tulekkaaan hakemaan" ... Säälittävää kun toinen tuommoista murehtii! Kun koskaan ei ole joutunut esim. odottamaan äitiä kerhon päätyttyä tai muuta vastaavaa, aina äiti on odottamassa...zirpukka:

Kyselin jo tuolta av:ltakin asiasta.

Tai siis ei hyvä, mutta helpottavaa kuulla :)



Meidän tyttö nyt sitten lopetti päiväkodissa tämän takia. Olen äitiyslomalla ja tyttö ollut pari pvää viikossa hoidossa. Kauheen vakeeta ollut jäädä päiväkotiin ja varsinkin päiväunille nukahtaminen.

Aattelin, etten halua väkisin tyttöä päiväkodissa pitää, jos kerran äitiä on niiiiiin kova ikävä koko ajan. Toivottavasti ei ala haikailemaan takaisin, kun äiti ei olekaan enää niin in...

jäin työttömäksi kesällä, ja ajattelin (yhdessä päiväkodin henkilökunnan sekä foniatrin kanssa juteltuani- pojallamme puheentuotossa vähän vaikeutta) että poika jatkaisi päiväkodissa, osapäiväisenä, vaikka itse olen työttömänä kotona.

Ajattelin, että saisi tuolla leikkiseuraa, ja saisi paikan pidettyä, josko töitä pian löydän itselleni, paluu päiväkotiin olisi kuitenkin edessä.

Nyt olen alkanut miettimään, että olisiko pojan kuitenkin parempi olla kotona, äidin rakastavassa huomassa ;)



Teillä tilannetta varmasti aiheuttaa sekin, että on vauva perheessä (etenkin, jos uusi tulokas on vielä ihan pieni vauva), ja ehkes tyttö toivoo voivansa olla kotona äidin ja vauvan kanssa (en tiedä miten asia on, mutta olettaisin näin).

Ehkes ilmassa saattaa olla mustasukkaisuuttakin?



Meidän pojilla ikäeroa 1 v 7 kk, ja kotona olin kuopuksen 3 v synttäreihin asti, ja OSAN aikaa siitä isompi kävi päiväkodissa (tehden lyhyempää päivää, hänellä diagnosoitu puheviive, ja sai integroidun pienryhmäpaikan, mikä on aivan ihana, poika itsekkin tykkää ;) ), mutta kyseli toki välillä, että " miksei xxx:kin (pikkuveljensä siis) tule myös päiväkotiin?"

eli lapset saattavat olla (EN väitä että kaikki näin ajattelisivat) ihmeissään/harmissaan siitä, että toinen viedään hoitoon, ja toinen jää äidin/isän/mummin/hoitajan kanssa kotiin.



Ja ehkes ihan lapsen kehitysvaihekin tuo mukanaan tuommoisia vaiheita, kuten meilläkin...uhmaa on ilmassa.

Mutta selkeä herkkiskausi on menossa, äidistä pidetään kynsin hampain kiinni....liikuttavaa, mutta uuvuttavaakin välillä, vaikkakin yritän viimeiseen asti ymmärtää toista ;)



Toivottavasti teidän ratkaisu on hyvä, ja rauhoittaa tilanteen...ainahan voitte katsoa mikä tilanne on myöhemmin, josko tyttö alkaakin kaipaamaan muutakin seuraa...tai sitten ei ;)



Meillä vauva haaveissa, ja aatoksissani kyllä jo mietin, että tuo nykyinen kuopus jatkaisi kotihoidossa viimeistään silloin, jos/kun vauva tulee taloon...ellei sitten eritoten halua mennä päikkyyn ;)



Mukavaa arkea kera lapsukaistenne! :)

Meidän vauva on jo 5kk eli ei ihan pieni. Takana kuitenkin pitkä kesäloma (melkein 3kk) ja siirtyminen päiväkodissa toiseen ryhmään.



Ehkä nämä asiat yhdessä olikin jo sietämätöntä :(

Noh, ensi syksynä viimeistään tyttö palaa (toivottavasti samaan) päiväkotiin, kun menen töihin takaisin. Sitä ennen pitää sitten pärjäillä kotona.



Syksyn jatkoa kaikille ihanien kolmivuotiaiden äideille ja muillekin!

Vaikka poika kylläkin 2v9kk. Koskaan ei ole ollut hoidossa kuin mummilla, aina ollut varautunut vieraampien suhteen. Kun vauva syntyi puoli vuotta sitten, muuttui ahdistus ihan valtavaksi, metrin etäisyys saattoi jo olla liikaa. Nyt sen verran helpottanut että isä tai mummi voi hoitaa, mutta jos äiti paikalla niin tietyt jutut pitää mun aina hoitaa, kuten nukuttaminen. Ollaan harjoiteltu perhekerhossa käyntiä, aluksi jäi pari kertaa tätien kanssa vaikka tuli itkien pois puolen tunnin päästä. Nyt ei enää jää yhtään vaikka äiti viereisessä huoneessa. Periaatteessa voin pitää hänet kotona viisivuotiaaksi, saa nähdä kestääkö tätä vielä niin kauan : )



Hankalaa kun ei oikein tiedä minkä verran pitäisi tuuppia kehittämään sosiaalisia suhteita ja minkä verran antaa olla äidin ja vauvan kanssa kotona (siis ihan sisätiloissa). Minnekään ei oikein haluaisi mennä vaikka äitikin olisi mukana. Ruvettiin käymään jumpassa ja muskarissa tänä syksynä joissa ainakin hetkittäin viihtyy, vaikkei haluaisi niihin oikein mennä.Onneksi on toi sisarus kotona, että on pakko arjessa harjoitella jatkuvasti toisen lapsen kanssa olemista.