Opettaisitko jo 3-vuotiaan pyytämään anteeksi " pahoja" tekojaan?
Vaikkakin olisivat vain ajattelemattomuutta ja pikaistuksissaan tehtyjä.. Mietin, että riittääkö aina, että vanhempi vain toteaa rauhallisesti teon jälkeen, ettei noin saa tehdä..
Kommentit (13)
Jos tekee jotain väärää, vaikka olisi vahinkokin.
Tuttavapiirissä vaan on lapsi, joka ei ole totutellut tällaiseen ollenkaan (tekoja perustellaan lapsen äkkinäisellä luonteella ja lapsen iällä).. Tuntuu tosiaan hassulta.. ap
Meillä myös jo 1,5-v tiennyt sen.
Mun mielestä anteeksipyyntö ei edes ensisijaisesti ole olemassa sitä pyytäjää varten, vaan sitä varten jota on loukattu. Ei siis ole niin väliä vaikka anteeksipyytäjä ihan pienenä ei tajuaisi koko asiaa, iän myötä asia selkenee.
hallitsemaan impulssejaan , saati kantamaan niistä vastuuta, koska " hän nyt on vähän äkkinäinen luonteeltaan" .
Vierailija:
Tuttavapiirissä vaan on lapsi, joka ei ole totutellut tällaiseen ollenkaan (tekoja perustellaan lapsen äkkinäisellä luonteella ja lapsen iällä).. Tuntuu tosiaan hassulta.. ap
pitää opettaa pyytämään anteeksi!!! Pienenä se oppi tarttuu..
Lapsen kannalta hienoa, jos edes joku yrittää kasvattaa, jos omat vanhemmat eivät tajua sitä tehdä.
Haluan lapsen myös ymmärtävän sen sanan merkityksen. Hirveän paljon näkee lapsia, joille on opetettu " anteeksi ja hali" -menettely jos ovat vaikka satuttaneet toista lasta, ja heti tuon anteeksipyynnön jälkeen mennään ja satutetaan uudestaan.
Jos lapseni (vaikka noin 2v) satuttaa toista, minä menen ja pyydän hänen puolestaan anteeksi, niin että lapsi on siinä läsnä. Ja selitän sitten lapselle miksi niin ei saa tehdä niin kuin lapsi teki, ja jos teko oli tahallinen, saatan viedä jäähylle tai antaa jonkin muun rangaistuksen.
Käytän itsekin anteeksi-sanaa paljon kotona jos vaikka vahingossa tönäisen tai sanon pahasti. Ja lapset ovat kyllä imeneet oppinsa, molemmat (2v ja 4v) ovat mielestäni aika empaattisia eivätkä käy tahallaan ketään mätkimässä (vierasta lasta, sisarusten kesken tulee kyllä välillä kahnauksia). Sisaruksen kanssa tulee päivittäin harjoiteltua mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei. 4v osaa anteeksipyynnön ihan itse jos vahingossa satuttaa pikkusiskoaan, 2v ei vielä oikein ymmärrä sanan merkitystä. Mutta rangaistuksen saa tietenkin aina jos tahallaan isosiskoaan kiusaa, ja samalla selitetään miksi niin ei tehdä ja miten pahalta se toisesta tuntuu.
Uskon kyllä että monet samalla opettavat lapselle anteeksi-sanan sisältöä kun vaativat lapsen sen sanomaan, mutta niin monet eivät sitä tee, vaan kuvittelevat lapsen ymmärtävän jotain katumuksesta ja pahoillaanolosta jos lapsi osaa konemaisesti pyytää anteeksi. Sellainen on kammottavaa.
Osannut jo pitkään. Tosin ei kyllä tarkoituksella lyö tai potki, mutta joskus riehuu niin, että pää kolahtaa toisen päähän tmv.
ja esim. halaamalla " korjaa" tilannetta.. Ei tietenkään monotoninen anteeksipyyntö mitään opeta. Tämä tuttavan lapsi tuskin koskaan saa mitään tilanteestapoistamisseurausta teostaan tmv..
Meillä 1,5v ymmärtää jo anteeksipyynnöistä jotain. 4-vuotiaalla on puolestaan vaikeuksia ymmärtää, miksi kaikki lapset esim. puistossa eivät pyydä anteeksi, vaikka tekisivät mitä. Ei tunnu lapsesta johdonmukaiselta, mutta sittenpä aina jutellaan lasten kehitysvaiheista & luonne-eroista. Kaikki eivät opi tapoja koskaan.
3-vuotta on jo myöhäinen ikä alkaa opetella taitoa.
Ihmisten pitää oppia moni asioita ja toimia tavoilla, joita eivät itse allekirjoita tai käsitä. Eli mielestäni on aika turhaa vedota siihen että opetan lapseni käyttäytymään vasta kun hän tajuaa miksi niin tehdään.
Itse opetin lasta pyytämään anteeksi 1-vuotiaasta. Mitä siitä vaikka se olisi ulkokultaistakin, tyyliin hali ja pusu. Käytöstapoja pitää osata.
Ketään ei voi kuitenkaan pakottaa tuntemaan katumusta. Jokaisella on oikeus tunteisiinsa. Eli pitkälti anteeksipyyntö perustuu siihen että se kuuluu käytöstapoihin.
Olimme pomppulinnassa tytön kanssa ja siellä oli toinen suunnilleen saman ikäinen. (3v.) Tämä toinen tyttö innostuneena hyppi vahingossa meidän tyttöä päin ja tyttömme pää kolahti jotenkin ja meidän tytöltä tuli pieni itku. Tämän tytön mummu heti siihen sanoi, että " Maija, pyydä anteeksi" . Minä siihen totesin leppoisasti, että sellaista sattuu, kun lapset riehuu yhdessä. sivusta hyökkäsi tämän tytön äiti toitottamaan, että " Ei Maijan tarvi pyytää, kun ei tarkoituksella loukannut..." Jestas, että teki mieli sanoa pari valittua sanaa lastenkasvatuksesta. Anteeksi on tapana pyytää, vaikka olisi vahinkokin. Jos tarkoituksella mätkii, niin sitten pitäisi antaa muutama kiukkuinen sana anteeksipyyntövaatimuksen lisäksi. Jos tallaan jonkun jalan päälle tungoksessa, niin vaikka hän siinä tunkeilisi kuten minäkin, toki pyydän anteeksi. Se kuuluu käytöstapoihin. Uskomatonta, että joku haluaa tarkoituksella opettaa lapsestaan junttia...
Näinhän se homma menee! ap