Lue keskustelun säännöt.
Tuomitkaa vaan!
24.09.2007 |
Mut mä haluun naida ja panna ja irstailla ja nauttia seksistä viel monen miehen kanssa. Oon naimisissa, yms.. mut tää vaan ei riitä. Mies ei haluta mua enää...
Kommentit (21)
9 vuoden jälkeen seksi on periaatteessa hyvää, tosin turhan yksitoikkoista ja tuttua. Vaimokaan ei ole enää yhtä hehkeä kuin teininä. Haluttaisi paneskella kiinteitä ja irstaita teinejä. Pelkkä pano riittäisi, koska rakastan vaimoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pane vaan jos kerran panettaa ei siihen auta mikään muu.
m42
Minusta tähän pitäisi suhtautua kyynisen realistisesti.
Itse en mitään teinejä kyllä kaipaa, vaan olen erittäin tyytyväinen siihen että voin jakaa " harrastukseni" samanikäisen ja henkisen läheisen ihmisen kanssa.
#2
ja parasta siinä onkin se, että molemmat osapuolet on tahoillaan varattuja. tuomita saa, mutta tää on elämäni parasta aikaa.
kaikki ajattelee miten haluu, se on mun periaate :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja onko jälkikäteen yhtä makee olo? kun katsoo puolisoaan silmiin jne...toki kaikilla on halut ja ihmisiä riittää,mut mikä on loppujen lopuks parasta? myös jälkikäteen? miksei vois keskittyä himona omaansa? eiks se olis kiihottaavaa??
Jos itseäni ei kiinnostaisi olla puolisoni kanssa. Mutta totta helkkarissa mieluummin harrastaisin hänen kanssa seksiä, mutta kun hän ei ole kiinnostunut. Mitä järkeä minun on kinuta ja jankuttaa häneltä vastenmieleisesti sääliseksiä, koska hänellä selvästi ei ole mitään himoja, kun hän on tyytyväinen nykyiseen tilaan. Minä kyllä häntä haluaisin ensisijaisesti.
Itsetunnolleni tekee kyllä hyvää huomata ettei se minusta ole kiinni, rakastajattareni on muutenkin seksuaalisesti ja fyysisesti paremmassa " kunnossa" kun vaimoni - ja on järkyttävän ihanaa huomata olevansa sekä haluttu että oikein taitava rakastaja kaiken tämän kotikitumisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko aika kertoo!!!
Nimittäin jos puolisot ei tiedä panoista niin toi on HELVETIN SÄÄLITTÄVÄÄ!! Rehellisyyttä..
toinenkin osapuoli yhtä vapaasti naiskennella muiden kanssa. Nyt se luulee että pitää olla uskollinen, ja luulee että toinen muka myös on. Ja ei siinä kyllä oikeasti ketään rakasteta, ei vain haluta luopua saavutetuista eduista eli on niin HELPPOA vaan olla siinä parisuhteessa kuin riuhtaista itseään irti siitä.
Ei mun tarvii tuomita, kun ei kuulu mun elämään, kukin tekee niin kuin tykkää. Onneksi itse saan oman kumppanini kanssa olla niin pervo ja rietas kuin vaan haluan ja kummallakin niitä haluaj ja himoja riittää ihan siihen omaan kumppaniin. Fantasiointi riittää mulle vaihtelun antajaksi kaikenlaisten kinkyjen leikkien lisäksi.
Mutta pelkuruuttahan tuo on, siitä ei pääse mihinkään.
N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pankaa mun puolesta jos panettaa,mut älkää sentään kehdatko lässyttää mistään rakastamisesta,ainakaan näin julkisella foorumilla!Mahdatteko itsekään uskoa moista höpinää?
Pankaa mun puolesta jos panettaa,mut älkää sentään kehdatko lässyttää mistään rakastamisesta,ainakaan näin julkisella foorumilla!Mahdatteko itsekään uskoa moista höpinää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missä KUNNIOITUS on??
mistä hitosta te tiedätte mitä omat kumppanit ajattelee esim. on vaan teijän kaa siks on lapsii, mitä jos kumppaneittenkin tekis mieli käydä panee vieraita mut ne ei ookkaan niin itsekkäitä ku PETTÄJÄ!!!!!!!
Muuten ihan oikeasti mukava että homma toimii tiellä. Itsestäni voin kertoa sen verran että olen yhden eron läpikäynyt nuoruudessani, ei sekään prosessi pelota vaikka siitä kokemusta on.
Olen myös uskaltanut kertoa vaimolleni uskottomuudesta, omasta vapaasta tahdostani, olemme käyneet vuosikaupalla eri terapioissa ja yrittäneet saada asioita toimimaan ja olemme molemmat nähneet todella paljon vaivaa hyvän suhteen eteen.
Kuulostaa varmaan ulkopuolisen korvissa uskomattomalta että rakastan häntä ja lapsiamme. Enkä minä sitä pelkää että vaimoni jättäisi minut.
Kuten sanoin, vuosia sitten kun ongelma ensimmäistä kertaa kärjistyi uskalsin kyllä kertoa siitä suoraan ja rehellisesti. Mutta en halua satuttaa häntä uudestaan. Hän kyllä tiedostaa tämän ongelman ihan yhtä hyvin.
En vain kykene hyväksymään sitä että tukahduttaisin seksuaalisuuteni loppuelämäkseni vain sen takia että rakastamani nainen ei kykene sellaiseen seksuaalisuuteen jota minä tarvitsen ja kaipaan. Ja kaikki muu toimii oikeasti todella hyvin suhteessamme.
Tekopyhää? Ehkä.
Rakkautta? Ihan varmasti.
En keksi mitä voisin tässä tehdä rohkeammin? Olen aktiivisesti hoitanut suhdetta, hakenut apua tarvittaessa ja olen myös lapsillemme hyvä ja turvallinen isä.
Asiaan liittyen, vaikka se tekopyhältä kuulostaakin, niin en ole ikinä valehdellut vaimolleni. En edes pientä valkoista hätävaletta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
missä KUNNIOITUS on??
mistä hitosta te tiedätte mitä omat kumppanit ajattelee esim. on vaan teijän kaa siks on lapsii, mitä jos kumppaneittenkin tekis mieli käydä panee vieraita mut ne ei ookkaan niin itsekkäitä ku PETTÄJÄ!!!!!!!
Niin jos ja jos.
Mutta siinä vaiheessa kun yhteisiä vuosia on kaksinumeroinen luku ja terapioissa on käytä vuosikaupalla keskustelemassa alkavat sekä tunteet, ajatukset että ongelmat olemaan aika selviä.
Kunnioitusta on myös se että sallii kumppanille hänen oman seksuaalisuutensa (tai aseksuaalisuutensa). Ei siitä tarvitse numeroa tehdä. On minulla muitakin tarpeita joita en kovaan ääneen maailmalle hoilota vaan ne kuuluvat minun yksityisyyteeni.
Ei parisuhteessa voi elää niin että oman itsensä alistaa täysin toisen mielihaluille tai määräykselle. Pätee myöskin haluttomuuteen.
...viestisi kiinnitti huomioni, olen melko samanlaisessa tilanteessa. Haluaisin tietää, miten olet ko. systeemiin päätynyt ja kuinka se toimii? Sotkeentuvatko tunteet mukaan liiaksi? Kauanko juttu on jatkunut?
Itse olen hyvin lähellä vastaavaa suhdetta, mutta välillä pelottaa - hirmuisestikin.
Olen siis nainen, varsin halukas ja aktiivinen sellainen. Ymmärrän hyvin, jos tyytyminen huonoon/liian vähään seksiin loppuelämäksi ei houkuta. Olisiko oma tilanteesi toinen, jos vaimosi olisi aktiivinen, vai kiinnostaako seikkailu muutenkin? Omalta kohdaltani mietin tuota kovasti, enkä tiedä vastausta.
Vierailija:
...olen tosin mies. Ihan vastuuttomasti en naiskentele, mutta en kestä ajatusta että tämä harva ja estoinen seksi on kaikki mihin loppuelämäni joudun tyytymään. Onneksi olen löytänyt ihanan perhetutun joka on samalaisessa tilanteessa, valitettavasti emme kovinkaan usein pääse " irrottelemaan" .Vaimoani kyllä rakastan, eikä minulla ole mitään aikomusta jättää häntä - seksuaalisuuteni on vain " harrastus" jota ilman en halua elää vaikka kaikki on muuten hyvin.
Olisi kyllä hauska tavata muitakin samanhenkisiä ;-)
KAikki muu on hyvää ja tyydyttävää, seksi ei. En aio rikkoa lasteni kotia vain seksin takia. En aio myöskään loukata puolisoani tällä asialla, joten runkkailen ja käytän edes mielikuvitustani.
T: NAinen 29-v
Vierailija:
ja onko jälkikäteen yhtä makee olo? kun katsoo puolisoaan silmiin jne...toki kaikilla on halut ja ihmisiä riittää,mut mikä on loppujen lopuks parasta? myös jälkikäteen? miksei vois keskittyä himona omaansa? eiks se olis kiihottaavaa??
Nii-in mut eiks sillon pitäis tehdä kumppanille selväksi asiat!!??
ei kumppania voi pitää pimennossa asiasta ja jos kumppani hyväksyy ulkopuoliset suhteet niin ei kait se ole pettämistä??
Kunnioitusta on myös se että sallii kumppanille hänen oman seksuaalisuutensa (tai aseksuaalisuutensa). Ei siitä tarvitse numeroa tehdä. On minulla muitakin tarpeita joita en kovaan ääneen maailmalle hoilota vaan ne kuuluvat minun yksityisyyteeni.
[/quote]
Hyvä, kun täällä voi puhua avoimesti näistä asioista. Olen nainen, avoliitossa ja lapsikin on. Seksi ei vaan miestäni kiinnosta ja on sen avoimesti myöntänyt. Yhteinen seksielämä on todella vähäistä, vaikka itse haluaisin huomattavasti enemmän miestäni. Rakastan miestäni, mutta olen täysin lumoutunut seksistä rakastajani kanssa. Sanokaa itsekkääksi tai huonoksi puolisoksi tai äidiksi, mutta tapaamisilla rakastajani kanssa ei ole mitään tekemistä perheeni kanssa.
Olisi pitänyt varmaankin elää jonain muuna aikakautena kun tässä tiukan yksiavioisuuden ja kristillisyyden yhteiskunnassa. Yksiavioisuus ei sovi mulle, mieheni sen tietää ja hyväksyy ja kaikin puolin on selvä peli.
...olen tosin mies. Ihan vastuuttomasti en naiskentele, mutta en kestä ajatusta että tämä harva ja estoinen seksi on kaikki mihin loppuelämäni joudun tyytymään. Onneksi olen löytänyt ihanan perhetutun joka on samalaisessa tilanteessa, valitettavasti emme kovinkaan usein pääse " irrottelemaan" .
Vaimoani kyllä rakastan, eikä minulla ole mitään aikomusta jättää häntä - seksuaalisuuteni on vain " harrastus" jota ilman en halua elää vaikka kaikki on muuten hyvin.
Olisi kyllä hauska tavata muitakin samanhenkisiä ;-)