Mun koulutuksen kanssa ei voi kukaan hoitsu, ope tai sossu kilpailla, kun

Mun piti tehdä gradu ja olen nyt sen sijaan tehnyt jo kaksi lasta :D Kolmas olisi vielä toiveissa.



T: Kuudennen vuoden opiskelija, joka on ylettömän onnellinen siitä, että opiskeli pari ensimmäistä vuotta vauhdilla.

Ikuinen opiskelija. Ei varmaan juu kukaan työelämässä kilpaile kanssasi, kun aina vaan opiskelet.

muuttuu tosi paljon tämän uudituksen jälkeen, tulee ryhmätäitä yms. Eli ainakin mun on valmistuttava, kun käyn töissä.

Meillä ei tutkinto muutu kovinkaan dramaattisesti, noin 15 ov, eli 30 op pitää tehdä lisää, jos jättäytyy vielä loiseksi yliopistolle.

Ja gradukin on puolessa välissä, tosin osittain ehkä vanhentunutta tietoa, eli päivitystä kaipaa. Eli ei kannata jättäytyä enää yliopistolle.



Nyt vaan pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja rykästä gradu loppuun.

Sitten voin ylpeästi kertoa opiskelleeni 11 vuotta, eipä ole muilla enää nokan kopauttamista ja viiden vuoden opiskelut tuntuu lyhykäisiltä, ehtiikö siinä mitään oppikaan? :)

lainkaan ylpeä pitkittyneistä opinnoistani.

Täällä yks joka on jo kahdeksan vuotta ollu kirjoilla yliopistolla! :) Enpä oo ainut... ;) Mä suosiolla sopeutan kurssini uusiin tutkintovaatimuksiin kun en kuitenkaan ehdi valmistumaan ens kesään mennessä. Onneks ei tuu paljon muutoksia!

Suoritin yliopistolla sosiaalityöntekijän opintojen ohella myös psykologin pätevyyden kuudessa vuodessa. Kaksi lasta. Ei tulis mieleenkään moisen saamattoman kanssa käydä kilpasille.

Tein pari lasta siinä välissä ja sitten loppuaika meni (alan) töissä, kun ei enää opintotukea tullut. Osa opinnoistakin oli jo ehtinyt vanhentua ja piti tenttiä uudelleen. Itku siinä meinas tulla (ja vähän tulikin). Vaan niin sain lopulta gradun puserrettua kansiin ja paperit kouraan. Voi sitä ihanaa autuutta, kun olin vihdoin viimein maisteri. Palkkakin nousi, kun epäpätevyysalennus poistui, mutta parasta oli se tunne, kun ei enää ahdistanut tekemätön gradu. Ihana vapaus!



Sinnikkyytttä vaan sullekin loppurutistukseen!!!!