Rehellisesti: pettyisitko jos lapsesi kavisi peruskoulun jalkeen vain ammattikoulun keittaja-linjan ja sen jalkeen tyoskentelisi lopun ikaansa

Jos heistä tulisi osaansa ruikuttajia ja valittajia, olisin pettynyt.

Kuka sinunkin paskat siivoaisi, ellei kukaan työskentelisi siivoojana?

Olen pohtinut asiaa paljon. Itse olen saanut Mensan testistä erinomaiset pisteet ja minulla on kaksi ylempää korkeakoulututkintoa. Lapsellani on kuitenkin oppimisvaikeuksia ja kehitysviivästymiä. Kyllä sitä loppujen lopuksi vain toivoo, että lapsi löytää sen oman paikkansa maailmassa ja olisi onnellinen.

Minulla on ammattikoulunkäynyt lapsi, joten tiedän mistä puhun.

ehkä vähäsen, koska minä olen tietoisesti kehittänyt lasteni ajattelun tasoa pienestä pitäen. Tämä vain todistaisi, että olen epäonnistunut siinä, mitä olen yrittänyt kasvatustieteilijänä kehittää.



Mutta loppujen lopuksi, jos lapseni olisi kunniallinen työntekijä, ahkera ja vielä viihtyisi työssään, ei se nyt kamalaa olisi.

100 % työtä. ja palkka on parempi kuin monilla insinöörillä. olen erittäin tyytyväinen hänen valintaansa.

Olemme akateemisesti koulutettuja ja ainakin toistaiseksi lapsetkin ovat kouluorientoituneita, joten en tiedä miksi eivät valitsisi akateemista uraa.

Taidan olla ensimmäinen tässä ketjussa. Ei ammattikoulussa sinänsä mitään väärää tai pahaa ole ja sitä paitsi ehtii sitä myöhemminkin kouluttautua enemmän, jos haluaa.



Enemmän harmittaisi kuitenkin, jos lapset pärjäävät keskitasoa huonommin koulussa.



Itse olen käynyt lukion ja sen jälkeen heti lukion jälkeen opistotasoisen koulutuksen. Akateemisen tutkinnon olen hankkinut lasten syntymän jälkeen ja harmittaa: vasta nyt olen oikealla alalla. Olisi pitänyt hakautua yliopistoon heti lukion jälkeen.

Jos esikoinen olisi valinnut amiksen, niin olisin pettynyt, samoin toiseksi vanhimmasta. Mutta kaksi seuraavaa luultavasti valitsevat amiksen ja se sopii heille ja on minullekin ok.

Yliopistoon pääsee myös amispohjalta. Luulisin, että ammattikorkeakouluissa pärjäisi paremmin saman alan käynyt amislainen kuin ylioppilas.

Lukio oli ajan ja rahan tuhlausta. Pääasia, että tuli valkolakki suvun iloksi.



T: YO-pohjainen amis

Kokisin myös että lapsen huono koulumenestys olisi minun laiskuuttani, koska minusta minulla on velvollisuus potkia heitä eteenpäin silloin kun he eivät vielä itse tajua tulevaisuuteensa päälle.

Olen itse sellainen, joka sai kymppejä ilman vaivannäköä ja sama jatkui jatko-opinnoissa. Ei ole tuottanut vaikeuksia opiskella. Mutta kaikki eivät ole samanlaisia. Jos lapseni näkee suuren vaivan, opiskelee hartaasti ja saa kokeesta seiskan, se on enemmän arvoinen kuin minun kymppini ikinä.



Kunhan saisi ammatin ja työn, jossa viihtyisi. Olen itsekin opiskeluaikana tehnyt siivojan hommia ja todella arvostan kyseistä ammattikuntaa. Justice for janitors!

Lukioonhan pääsee ihan kuka vaan.

Kyllä amikseen hakee moni, jolla on hyvä todistus. Tosiaan monelle linjalle on vaikeampi päästä kuin lukioon.

kyllä koulutuksella ja työn mielekkyydellä/haasteellisuudella on paljon tekemistä koulutustason kanssa.

nyt jo panostamme lasten kouluun paljon (käyvät erikoiskoulua ja heitä tsempataan/autetaan paljon läksyissä ja kokeeseenlukemisessa)

vaikka lapseni lähti ammattioppilaitokseen yo-tutkinnon jälkeen. Hänen alansa takaa hänelle lähes varmasti työtä loppuelämäksi JA on ihan varmasti taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto kuin ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeiset ammatit monelle.

Päinvastoin, olen ylpeä poikani valinnasta. Hän on tehnyt fiksun ratkaisun ja toivon vain, että hän on onnellinen yleisesti elämässään.

on rehellisesti myönnettävä. Toivon lapsistani yliopiston kävijöitä, mutta jos lahjat tai kiinnostus ei näytä riittävän, en toki pakota.

en vaikka mieheni ja kaikki hänen ja miinun sukulaiseni kyllä pettyisivät.

Terveisin keittäjä-äiti, onnellinen ja ylpeä työstään :D

Löytäisi oman paikkansa elämästä, olisi onnellinen ja tekisi työtä, mistä tykkäisi.