~~MAALIKSET viikolla 39~~

tai mitä sitä tähän nyt sit taas sanoiskaan.. :)



Punkelille pahoitteluni esitän, mutta ei siinä muuta kuin uutta pukkaamaan. Peukkuja pidän ja tsempitän. Kuten muitakin, jotka tässä ens vuodelle toivovat uutta pienokaista. Itseni mukaan lukien..



Meillä menee yöt päin hittoja enkä tiijä mitä tehdä. Hermuliini kun ei oikein rauhaisasti nuku. Kitisee, ähisee, kiljahtelee, huudahtelee pitkin yötä ja jatkuvasti saa käydä paijaamassa päätä vähän niin sammuu rauhaisasti uniin. Kolmen aikaan pitää sitten lähes joka yö sellasen puheharjottelukonesertin, joka on kyllä sinänsä paljon hauskempaa kuunneltavaa kuin se muu ääntely. Totaalisen unessakin on, kun siellä itkustaa, mut mikään ei auta rauhoittamaan niitä unia. Että jos neuvoja on niin otetaan vastaan!

En usko, että kyse vatsavaivoistakaan on, kun on voinut ihan hyvin ja kaikki kunnossa ja ruoat ok eikä uusia ole tullut jne. Harmittaa, kun ei tiedä onko oikeasti hätä vai unissaanko vaan sitten näkee jotain kauheita.



Nyt sammuikin taas päikkäreille, joten menen käsitöiden pariin. Palailen. Lämmintä syyspäivää kaikille! :)



Papu ja Hermanni (mitä lie yli 6kk jo)

Korvatulehdus jätti valvomiset jälkeensä.Nyt neljättä viikkoa huutaa 1-2h välein(päivät itse aurinkoisuus ja nukkuu hyvät päiväunet ulkona).Tytössä ei väsymys näy,äidissä senkin edestä...

Kiinteät aloitimme lauantaina,viikkoa vaille 6kk iässä.Ne ei ainakaan vielä ole tuonut apua öihin.Taitaa olla totuttu tapaa päästä rinnalle(unikoulun paikka,vaan kun on noita koululaisia joiden unet ei sais kärsiä vauvan takia)



Apuja otan minäkin toivoton vastaan!



Kuulasta sykyistä päivää,taitaa kyllä tulla lämmin!Lähdemme puistoon=)

Olipas kiva lukea tukisukkiksen kuulumisia! Kiva että saitte pojan osastolle, kyllä se akkujen lataaminen on tärkeetä ja tekee hyvää koko perheelle. Miten sä jaksat liikkua niin paljon ja miettiä työhommia? Mä voisin ottaa osan tosta sun energiasta.



Tänne kuuluu sairautta ja väsymystä, Emilia käytin maanantaina lääkärissä, mutta onneksi ei ollut tulehduksia ja kuumekin laski. Sitten nousi kuume poikaan ja eiln sitten minuun. Mä olen ollut näin kipeä joskus pentuna, illalla tärisin horkassa ja tuntui et pää halkee. Otin sit yöksi särkyläkkeen ja se laski kuumen ja nyt olo siedettävä, tosin ruokahalu on poissa.



Eilen oli neuvolakin ja Emilia oli ottanut kasvuspurtin ja oli nyt 6590g ja 65,5cm, enää ei sii tarvitse stressata kasvustakaan. Nyt ei jaksa enempää...

mutta muutoin on hiljaista. Asiaakaan ei oikein ole.. Mutta MÖHKIS; Pikaista paranemista sulle ja paljon voimia. :)



Mun suurin pohdinnan aiheeni on näinä viime viikkoina ollut se, että milloin olisi parhaimmillaan jaksamisen suhteen. Kovasti tekisi lisää lapsia mieli, mutta jaksaako sitä sitten hoitaa kunnialla? Miten pärjää, jos lapsilla on noin 1½ vuotta ikäeroa? Onko mahdollista, että sitä tuntee itsensä vielä elävien kirjoissa olevaksi? Jääkö koti hoitamatta? Ehtiikö sitä kaiken mitä haluaa? Onko koko ajan vahdittava lapsia vai pitääkö pienempi kantaa mukana jopa vessaan, ettei isompi tee pahoja? Onko eroa onko lapsi 1v6kk vai 1v9kk..? Huokaus huokauksen perään..



Onhan lapsia ennestäänkin, mutta ikäero näillä oli 2v7kk eli on Täysin eri asia, jos näin voi sanoa. Silloin kaikki oli huisin helppoa, kun toinen oli jo iso ja omatoiminen. Auttakaa, jos on jotain tosi järkeviä asioita sanottavana. Oma jaksaminen se on se tärkein.



Pää solmussa- Papu

1v8kk ja tasan 2v.

Sitten on välit pidentyneet 2v11kk ja 2v7kk



Musta noi pienet ikäerot on olleet hyvät.Ei näissä pidemmissäkään mitään huonoa,toki!

Itse olin kyllä paljon nuorempi silloin kun neljäs syntyi ja esikoinen oli alta 5v,olin vain 26v!



Nyt tytöt ovat hyviä ystäviä keskenään ja poikakin mahtuu hyvin kuvioihin!



Jos mä saisin " päättää" valitsisin mahd.lyhyen ikäeron.

Mutta aina sitä ei voi itse junailla=)

Liian nopea enter-käsi :)



PAPU; Ikäerosta. meillä ekan ja tokan ikäero oli 1v 7kk ja alku oli rankka, koska ekakin oli vielä pieni. Puolitoista vuotias ei osannut vielä puhua, joten sai huonosti itseään ymmärretyksi. Oli vielä myös niin pieni, ettei jaksanut odottaa vuoroaan, esim syömisen suhteen. Kun imetin vauvaa aamulla ja sanoin hänen saavan puuronsa heti, kun vauva on syönyt alkoi huuto. ja sitä kesti niin kauan kun puurolautanen oli vatsan täytteenä :) Oli kyllä niin pieni, ettei juuri osannut olla mustasukkainen vauvasta, kun sai kuitenkin haleja ja suukkoja hänkin. MUTTA vaikka alku (ekat kuukaudet) oli raskas se kannatti! Nyt pojat ovat kuin paita ja peppu (4v2kk ja 2v7kk) toistensa parhaat kaverit! Juuri siksi yritimme Sinjaa mahdollisimman pian, jotta hänkin pääsisi vielä porukkaan. Sinjan ja keskimmäisen ikäeroksi tuli kuitenkin tasan 2v, ja tämä ikäero on ollut huomattavsti " helpompi" . 2v on jo isompi, osaa jo hieman puhua, ymmärtää asioita paremmin ja osaa jo odottaa hetken vuoroaan. Joten tässä välissä (1,6 ja 2v) tapahtuu huimia. Silti mielestäni pieni ikäero on tosi hyvä juttu ja se kannatti.



Täällä Sinjan kanssa nyt mennyt tämän viikon hyvin! Syönyt Sinjaksi todella hyvin. Ja äitikin on heti valoisampi, kun yksi huoli on poissa :) Toivottavasti tämä sunta jatkuu mahdollisimman pitkään, niin jaksaa taas huonomman syömisen kauden :)



Mutta nyt mentävä!



Caius ja Sinja 7kk

Onpas ollut kiva päivä tähän mennessä :)

Vietiin esikoinen kerhoon ja mentiin kahden pienemmän kanssa avoimeen. Siellä sain istua ihan rauhassa ja hörppiä kahvia ja jutella toisten äitien kanssa kun nuo pojat viihtyivät siellä niin hyvin.

Todella rentouttavaa!



Ikäeroista: Meillä ikäerot 2v2kk esikoisella ja keskimmäisellä ja 1v4kk keskimmäisellä ja nuorimmalla.

Pientä ikäeroa kannatan minäkin.

Toki tietyt jutut oli helpompia kun sitä ikäeroa oli se vähän päälle 2v, mutta toisaalta nyt pääsin myös helpolla kun kaksi isompaa touhuaa ja leikkii yhdessä ja mustasukkaisuuttakaan ei näinollen juuri ole havaittu.

Kyllä meillä on koti pysynyt siistinä ja joka päivä lämmin ruoka ollut pöydässä oli se ikäero pienempi tai vähän suurempi.

On toki enempi hommaa, kun kaksi vaippaikäistä ja 1v4kk vaatii vielä avustusta hieman ruokailuissakin. Mutta hyvin ollaan pärjätty.

Jotenkin sitä oli elimistö tottunut yöheräilyihin keskimmäisen kanssa ja ei tuntunut öiset syöttöheräämiset missään tämän pienemmän kanssa.

En ole mitenkään kamalan väsyneeksi tai uupuneeksi tuntenut oloani, mutta siitä toki saa kiittää helppoa nuorimmaistamme!



Meidän keskimmäinen luopui tuossa maanantaina tutista ja en kyllä olisi edes osannut kuvitella, että se onnistuu näin kivuttomasti. Hän kun osaa vaatia ja tahtoa, niin olin ihan varma että sen tutin perään huudetaan aika lailla. Ekana iltana meni 20min ja seuraavana päivänä 10 min ja toisena iltana jo nukahti hetkessä. Sen jälkeen ei sitä kapinetta ole kaipaillut ollenkaan. On ollut paljon parempituulinen päivisin ja herätessään, liekkö nukkuu paremmin kun ei tarvitse heräillä sitä tuttia etsimään?!



Mutta nyt pitää mennä kotihommien kimppuun.



t. K@tju ja poikakolmikko

Se on sitten perjantai ja viikon parhaimmat päivät alkamassa, kun isi on kotona niin ei tarvi äipän kaiken päivää lasten kanssa puuhata. =)



KIITOS kovasti vastanneille. Kyllä jotenkin teidän kokemuksista tuli sellai olo, että annetaan lapsen tulla, kun on tullakseen. Kokeillaan sitä pientä ikäeroa. Toki mulla tässä ikä painaa enempi kuin silloin kymmenen vuotta sitten, kun olin sen parikyt vee, mutta eiköhän se ole niin, että itse jaksaa sen mitä jaksaa. Mulla plussana kuitenkin äärettömän avulias ja huomioon ottava mies, joten ei tarvitse yksin jaksaa. Ja jospa se alkuväsymys kuitenkin todellakin antaa enemmän lapsille niin kyllä sen jaksaa vaikka hampaat irvessä vääntäen. Lapset on palkitsevia ihan sillä, että ovat olemassa. =)



Meidän poju se oppi yön aikana ryömimään. Aamulla tavoitteli lelua ja jäin suu auki toljottamaan ja kysyin, että mitä sä justiinsa teit?? =D Laitoin kokeeksi lelun kauemmas ja annoin uudelleen tavoitella niin kyllä, sieltä se pikkuherra tuli vaan ja ryömi. Ei tainnut itse kyllä ymmärtää, että osaa jo liikkua, kun ei sitä muutoin hyödynnä. Kokee vielä, että pyöriminen on se hänen tapansa liikkua johonkin. Noh, ehkä se tässä päivässä parissa menee perille ja lapsi omaksuu liikkumistyyliksi ton uudenkin. :)



SYÖKÖ TEILLÄ PIENIN JO SYÖTTÖTUOLISSA?? (Hih, jotenkin tuntuu, että on taas sarjassamme yksinkertaiset ja typerät kysymykset, mutta mä haluan tietää!)

Meillä meinaan syö. Ei joka kerta, mutta ei oikein sitterissäkään viihdy ja jos siihen laittaa vähän sellaseen makuuasentoon niin punnertaa itsensä kyllä istumaan ja useimmiten nykyisin jo meinaa vetästä turvalleen sen kanssa eli sitteri kippaa. Syöttötuolissa syö hyvin, vaikka heiluu kuin heinämies ja otsasta saan pitää tukea, että pysyy pää sen lusikallisen verran paikallaan ja taas jatkuu hyppiminen ja pomppiminen. Omat ruokailuvälineet on oltava. Oma lusikka esim. rauhoittaa kummasti sitä pomppimista. :)



Muita asioita jo pohtien,



Papu ja Hermanni 6kk 2vk

Kylläpä on taasen yksi äärinmäisen hyvinnukuttu yö takana :( Hitsinvitsi tuota meidän vekaraa! Yöllä herää jatkuvasti, mutta nykyisin hän herääkin TOUHUAMAAN kaikenlaista mukavaa! Siinäpä sitten yrität hiljentää toista kilmuajaa... Kyllä taas saisi meikäläisen silmäpusseista rakennettua vaikka vanhanajan matka-arkut... Suurinpiirtein pitää kävellessä potkiskella niitä edestä pois etteivät jalkojen alle jäisi. Huoh.



Meille kuuluu siis aika vaihtelevaa: päivät sujuvat oikein hienosti, likka leikkii ja kilmuaa yksin ja yhdessä äiskän ja iskän kanssa, hekottelee ja kirkuu koirille, joita hävettää aivan suunnattomasti, paiskoo tavaroita lattialle, hakkaa pöytää, hyppii ja lekkuu ja harjoittelee kovasti yksikseen lattialla istumista. Mutta sitten illan tullen tuleekin huokaus. Nukkumaankäynti on joinakin iltoina aivan kamalan hankalaa, tyttö vain itkee ja kitisee sängyssään eikä meinaa rauhoittua sitten millään. Tämmöisen iltasession jälkeen myös yö on rauhaton, yllätys yllätys. Mutta joinakin iltoina tyttö taas nukahtaa ihan itsekseen omaan sänkyynsä, ja tämän seurauksena myös yö on rauhallisempi. Eilen oli siis hulinailta kyseessä. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä noina itkuiltoina, koska tuntuu että illankulku on ollut samalla lailla rauhallinen kuin niinä iltoina, kun nukahtaa yksin.



Puolivuotismitat meidän likasta oli muistaakseni 8,6 kg ja 68 cm. Lääkäri ihmetteli tytön jämäkkyyttä ja aktiivisuutta, kun tämä pyrkii vain ylös koko ajan. Noh, sellainen se on, sylissä suostuu olemaan vain istualleen tai seisomassa. :) Ainoastaan kirjojen lukemisen aikana makaa puoli-istuvassa asennossa.



SYÖTTÖTUOLIKYSELYYN: Meillä likka istuu ehkä pari kertaa päivässä syöttötuolissa. Tuen tytön vielä pyyhkeen avulla,jotta istuminen olisi tukevampaa. Mutta silti heinämiesheiluntaa on meilläkin :) Saa aika tarkkaan sihdata luumulusikan kanssa, jotta oikeaan paikkaan sattuu, mutta siitäkin huolimatta luumua on kaiveltu nenästä ja korvista pois... :) Mutta tyttö nauttii aivan suunnattomasti tuolissaan istumisesta; paukuttaa pöytää ja tavoittelee kaikkea mahdollista pöydällä olevaa, katselee välillä leveästi hymyillen meitä.



Nyt taidan lähteä jatkamaan villatakin neulomista, kun likka kerrankin nukkuu. Tosin miten monta kierrosta ennätän neuloa, se onkin sitten jo toinen juttu...



Emmi, mitä kuuluu?



Raisa ja rimpsessa 6 kk 2 vk

Minun kuume vaan jatkuu ja tuntuu oikeastaan pahenevan, särkyläkkeelläkään ei laske kunnolla, ja heti kun vaikutus loppuu niin kuume nousee uudelleen. Ei oikein meinaa jaksaa lapsia hoitaa, mutta ei auta kun yrittää, onneksi tulee viikonloppu, niin mies on kotona.



Meilläkin välillä istutaan syöttötuolissa ja vällillä sylissä, sitterissä ei syömisestä tule mitään. Tyttö kyllä osaa jomelko hyvin istua jopa hetkittäin ilman tukea. Esikoista en aikanaan uskaltanut kauheasti istuttaa mutta nyt en ole enää niin neurootinen :).



Aika on mennyt todella nopeasti, en aina meinaa tajuta, että meidän pieni on jo puolivuotias, vastahan hän syntyi a nyt on jo iso tyttö, joka ryömii ja istuu yms.



möhkis ja Emilia 6kk

Papu:Syöttötuolista.

Meillä ei vielä ole sellaista,mut kyl pitäis olla.Tyttö vaan ei osaa istua viel ite,ni ei siit tuolist sillain olis apua.Mutta vihaa sitteriä yhtä paljon nykyään kun auton kaukaloakin, joten syöttö hetket sitteristä käsin ei oo kauheen miellyttäviä!

Safia nauttii todella paljon kun saa istua pöydänääressä jonkun sylissä:) Kaikki pöydällä oleva on niin mielenkiintoisia. Safia kans tykkää " läpsytellä" pöytää pikku kätösillään::))



Kävin viime viikonloppuna kattelemassa syöttötuolia, ja löysin mieleiseni,mutta hintaa oli vain vaivaiset 198¿,joten ne jäi sitten sinne kauppaan..



Kävin sitten Safian kanssa lääkärissä kun se TH sitä vaati ja nyt sit maanantaina pitäis mennä labraan neidiltä ottaan verikoetta:((((

Ei hauskaa ollenkaan.Mies saa kyllä mennä sinne ja mä jään odottaan ulkopuolelle.En todellakaan voi pitää toista sylissä kun se on niin kamalaa..itselle ja Safiallekin:(



Mun mielestä edelleenkin mulla on maailman aurinkoisin tyttölapsi ja en voi käsittää mix se TH oli niin inhottava...Tossa nytkin tyttö hihkuu kun veli pelaa play stationilla vieressä, ja niillä on tosi hauskaa yhessä.



Mutta hyvää viikonloppua kaikille!!

Kohta on taas maaliskuu....



Hanan