>>>SYYSsissien MAAnantai<<<

Kotona täälläkin ollaan. Mies lähti ekana lomapäivänään jo seitsemäksi hallille, kalustoa kuulemma pitää huoltaa :) Jotta sellainen työnarkomaani minulla...

Vien tytön hoitoon tässä vähän ajan päästä ja sitten kun mies palajaa niin lähdemme hoitelemaan asioita (siis julmettua jumppaa kauppakeskuksissa ja virastoissa). Jospa tämä alivuokralainen ymmärtäisi siitä että häätö tulee, kun vuokrasopimuskin on jo loppu!

Yöllä näin ensimmäistä kertaa unta siitä että vauva ei ollutkaan terve. Alitajunta sentään ymmärtää mitä tahtia tässä riskit nyt kasvavat. Jos meikäläisen kokoisesta ihmisestä kaivetaan ulos yli viittä kiloa niin voihan siinä aina vaan enemmän ja enemmän mennnä pieleen. Tätini on terveydenhoitaja ja kätilö ja sanoi ettei se vauvan kasvu mihinkään 40 viikkoon lopu. Jos istukka toimii niin kasvaa edelleen, toki hitaammin kuin aikaisemmin jo mutta kuitenkin.

Saas nähdä siis minkä kokoinen emäntä meille tulee. Toisaalta voihan yllättääkin, kun edellinen kokoarvio on 25+ viikolta.

Kaverit kyselevät ihan hirveästi että joko jo ja alan siihen kyllästyä. Joten pitäkäähän peukkuja että asiointipäivä tekisi tehtävänsä. Pari kertaa viime yönä teki kyllä jo tosi kipeää eli merkkejä siitä että jotain tapahtuu kyllä on.

Tsemppiä tänään synnyttäville ja muille mielenrauhaa odotteluun

t: Typykkä ja Hermis 40+4

Ihan oli jo lupaavia supistuksia, lähes tasan 15min välein, mutta rauhoittuivat taas yötä kohden. Jospa tämä tähtää syntymistä samaan päivään, jona esikoinen on syntynyt 29. ja se taitaa olla perjantai!

Ja esikoinenkin on perjantai lapsi :)



Colikselle miehineen oikein paljon onnea potrasta pojasta! Jaksuja tosiaan kovasti sinne alkutaipaleelle, toivottavasti vointisi on hyvä!



Noista muista lapsista kun oli puhetta - Niin must tuntuu et täällä on just toiste päin. Tyttö, jo vähän vanhempi kylläkin (6v) on ihanan rauhallinen ja muutenkin helppo. Ja äitiä muistaa helliä joka päivä!! Mut ehkä oon saanut annettua sille nyt enempi sitä laatuaikaa ja johtuu siitä. Mulle on iskenyt näin loppuraskaudessa joku ihme uudelleen-rakastuminen omaan pienoiseen tyttöön - Kai sitä tajuaa yhtäkkiä miten ne kasvaa, eikä meinaa uskoa että tuokin rakkauspakkaus on syntynyt jo 6 vuotta sitten *niisk* - Eli oon ihan kiinni pienessä pallerossani, hyvä kun saa leikkinsä leikkiä rauhassa, kun äiti ei anna rauhaa :D



Ja taitaa se olla niin että kun on jo näinkin iso lapsi, osaa hän jo suhtautua ehkä vauvan syntymään ja siihen miten se mahdollisesti vaikuttaa elämäämme. Kovasti ainakin puhutaan siitä miten vauva voi öisin valvottaa itkullaan. Miten äiti saattaa olla paljon kiinni vauvassa, imetyksessä jne. Tietää (lapsen tasolla) miten synnytys etenee, kauanko äiti mahdollisesti on sairaalassa.. Näitä jutellaan ihan päivittäin ja tyttö kyllä on yllättävän fiksusti ajatellut itsekin näitä asioita. Mitenköhän muilla, joilla vähän vanhempia lapsia?



Ajattelin tänään vähän leipoa. Hiiva odottelis ainakin käyttäjäänsä, joten varmaan pullaa voisi tehdä. Ja yhden kuivakakun.



Vauvarikasta viikonalkua mammat :D



Dumle rv 40+4

Täällä sitä ollaan jälleen. Vaikka mihinkäs minä täältä.. Eihän ole vielä edes lokakuu.. ;-)



Outs@ kysyi 4v harrastuksista. Meillä 4v käy muskarissa kerran viikossa. Monenlaisia harrastuksia on vaikea tuon ikäisille ainakin täältä meidän paikkakunnalta löytää.. Mutta tuo muskari on tuntunut sopivalta. On jotain " actionia" viikolla, koska muuten lapset on kotona mun kanssa. Saa hetken viikossa opetella muiden kanssa yhdessä oloa. Tosin meidän 4v on kovinkin sosiaalinen tapaus joten sen puolesta ei ole ongelmaa. Ehkä päin vastoin, kun on niin kova keksimään juttuja ja kertomaan kaikki kuulemansa asiat lähes tulkoon kaikille vastaan tuleville.. 8)



Ja sit mää ainakin tilasin liinan HobbyHallista. eka kantoliina meillä. Tuntuu aika helpolta sitoa, ainakin näin ilman vauvaa.. 8) Koska se on trikoota, ei ole kuulemma kovin pitkä ikäinen mutta katsotaan sitten käytännössä omalla kohdalla..



Nyt alkaa oma mieli olla malttamaton vauvaa odotellessa. Tällä viikolla LA enkä todellakaan usko vauvan vielä pitkään aikaan syntyvän. Ja olipa ihana kuulla että Outs@kin vielä vasta mietti sitä mitä ottaa sairaalaan. Mää ajattelin tänään kerätä ne tavarat valmiiksi.. Meillä on yhden päivän erolla laskettu aika Outs@n kanssa. Saa nähdä kuinka paljon ennemmin te saatte vauvan syliinne.. ;-)



Muuten minkälaisia tuntemuksia teillä on vauvan sukupuolesta? Onko " varmaa" tunnetta asiasta? Itsellä ei oikein ole. Poikaa " odotan" mutta välillä tulee sellainen olo että saattaahan vauva olla tyttökin.. 8) Jompi kumpi jokatapauksessa.



No joo, täytyy alkaa päivän töihin niin aikakin kuluu ehkä nopemmin. Tosin aika ja se että vauva ei synny IKINÄ, tuntuu pitkältä sen takia kun niintä " ettekö vieläkään" ole synnyttämässä tai että " kun et vastannut heti puhelimeen niin ajattelimme että olette synnyttämässä" - puheluita ja kyselyitä tulee ihan liikaa.. Nyt tuli kyllä niin erikoinen ja sekava lause että paras lopettaa.. 8)



Mukavaa päivää kaikille lopuille Sisseille!!! Toivottavasti joku meistä edes pääsisi jo vauvaa hakemaan!!! Tällä viikolla useampi varmasti.



Fiia rv 39+2

Mitähän tänään tekisi? Millä ihmeellä tätä oloa voisi edes vähän piristää? Taidan leipoa puolukkapiirakan. Maitorahkakin menee sopivasti vanhaksi tänään. Sitten voi syödä sitä iiiiison palan.



Mitähän täällä olikaan puhuttu. Äsken luin ja nyt jo unohdin.

Niin lasten harrastuksista. Meidän tytöt käy muskarissa. Tytöt on viisi ja kolme ja puoli. Tykkäävät kovasti ja ovat käyneet jo monta vuotta molemmat. Jokin liikunnallinen harraste olisi tietysti hyväksi, mutta ei viitsi tuupata viikkoon tuota enempää menoja. Lisäksi lapset ovat 2-3 päivää tarhassa ja siellä tietty tehdään kaikenlaista.



Mulla on ollut kassi pakattuna jo vaikka kuinka pitkään. Vielä puuttuu jotain, mutta ajattelin että sitten on hyvä olla jotain puuhaa kun supparit kunnolla alkavat.



Lapset ovat nyt ulkona isänsä kanssa. Mies pystyi pitämään tänään aamupäivän vapaata. Tulee liian rankkoja päiviä minulle koko sakin kanssa, kun hänellä on iltatöitä tänä iltana. Kiva että pystyy vähän joustamaan. Korvatulehduspotilaskin on jo ulkona hetken aikaa, koska oli aamulla niin virkeä.



Isot tytöt odottaa meillä kovasti vauvaa. Niin kovasti että minua hirvittää, pelottaa että jos jotain sattuu. Taas on muuten alkanut pelottamaan, koska kaikki on nyt niin hyvin. ; ( Tyhmää murehtia mutta silti vain pelottaa. Luulen niin että tämä vanhempien levoton odottelu näkyy lasten katkonaisissa yöunissa. Varsinkin isompi tyttö herää aika usein yöllä katselemaan, että onhan äiti paikalla. Hän aivan selvästi etsii minua. Pienempi sitten heräilee muuten vain.



Nyt lopetan tämän romaanin ja koetan keksiä jotain mukavaa. Pitäistkö siivota. No, se ei ole mukavaa....



Toivorikasta viikkoa kaikille.

terv peikkoäet ja turkulainen 39+1

Viikonlopun nukkumismaratonin jälkeen on maanantai-ilmassa lieviä käynnistymisongelmia. Mutta eipä silti, tälle päivälle on haalittuna ihan kiitettävästi ohjelmaa niin ei liikaa pääse lepäilemään laakereillaan... Neuvolaa iltapäivällä ja epämääräisten virastoasioiden selvittelyä mahdollisimman monessa paikassa. Ja HKO:n konserttiin pitäisi ainakin saada liput ke tai to:lle.



Hyvä, kun muistutitte kantoliinoista: On sellainen runsaudenpula, eikä minkäänlaista kokemusta... Kuulemma vuokratakin voi, jos ei ihan aluksi tiedä mitä etsii. Hug-a-bub on kuulemma kantoliinojen " Mersu" . Uskoako tuota? Hinta uutena on ainakin kunnioitettava n. 85¿. Käytetyn perän tosin haikailen myös...





Ja onnnnnea taas kaikille uusille maailmankansalaisille ja heidän sankariäideilleen! =)





Zco 39 +2

Terkuja vauvaplaneetalta!



Öhinää, tuhinaa, ähinää ja maidon tuoksua. Voi tätä onnea!:)



Tässä tännekin vielä synnytyskertomus, jos olette kiinnostuneita kuulemaan, miten kaikki sitten loppujen lopuksi meni..:)



Tsemppiä kaikille vielä mahassa oleville sisseille! Ja äideille - hyvää kannattaa odottaa!:)



t. Pikkuvarpunen ja poikanen 3 vrk



***

Pikkuvarpusen poikasen syntymä



Torstai-iltana 20.9 klo 23 tunsin tämän raskauden ensimmäiset tiukat supistukset. Raskausviikkoja oli tuolloin tasan 42 ja käynnistysaika oli varattu seuraavaksi aamuksi klo 9.00 rv 42+1. Epäsäännöllisiä, mutta selvästi synnytyksen alkamista ennakoivia supistuksia alkoikin sitten tulla 15-20 minuutin välein, joten pieni toivonkipinä heräsi, että josko vauva sittenkin päättäisi tulla viime tingassa omatoimisesti maailmaan. Olin jo menossa nukkumaan, mutta totesin, että ei nukkumisesta taida tulla tänä yönä mitään...



Klo 01 supistukset muuttuivat yht' äkkiä selvästi kipeiksi ja samalla ne alkoivat tulla säännöllisesti 2-5 minuutin välein. Sanoi miehelle, että hälyyttää äitinsä lapsenvahdiksi ja pakkaa tavaransa, minä soitan sairaalaan, että nyt tullaan. Olimme sairaalassa klo 01.45 ja kohdunsuu oli 8 cm auki, joten siirryimme suoraan synnytyssaliin.



Synnytyssalissa laitoin Josh Grobanin cd:n soimaan ja aina supistuksen tullessa liikuin musiikin tahdissa. Halusin olla seisoma-asennossa edistääkseni vauvan laskeutumista, koska tämäkin vauva keikkui todella korkealla vielä siinäkin vaiheessa, kun kätilö 03 aikoihin tarkisti kohdunsuun tilanteen ja totesi paikkojen olevan täysin auki.



Voimakkaista supistuksista huolimatta vauva ei alkanut laskeutua ja kätilö mietti, edistäisikö kalvojen puhkaisu synnytyksen etenemistä. Sanoin, että en halua, että kalvot puhkaistaan, koska lapsiveden mentyä vauvan pään virheasennon mahdollisuus kasvaa. Sitä paitsi supistuskivustakin tulee vesien mentyä paljon kovempia, ja jo nyt kivuissa alkoi olla kestämistä.



Tunnin kuluttua eli klo 04 kätilö teki taas sisätutkimuksen tarkistaakseen vauvan tilanteen ja totesi, että kolme tuntia kestäneistä kovista supistuksista huolimatta vauva ei ollut edelleenkään yhtään laskeutunut. Aloin tuntea pientä epätoivoa, koska tuntui, että tilanne ei etene yhtään. Sisätutkimuksen jälkeen kalvot sitten puhkesivat, ja sen jälkeen tilanne alkoi riistäytyä hallinnasta.



Vesien mentyä supistuksista tuli aivan äärimmäisen voimakkaita ja tiheitä ja sain keskittää kaikki voimani hengittämiseen, joissa mies tsemppasi aivan upeasti. Pian supistuksia alkoi tulla niin tiheästi, että niiden välissä ei ollut enää yhtään taukoa. Olin läpimärkä hiestä ja niin väsynyt, että kroppani alkoi krampata. Kipu oli kuitenkin niin kova, että en pystynyt menemään mihinkään muuhun asentoon, joten pakko oli yrittää pysyä seisomassa. Sanoin kätilölle, että nyt loppuu voimat, nyt en kestä enää. Aloin mennä paniikkiin ja olin varma, että kohta päädytään sektioon.



Kätilö alkoi virittää oksitosiinitippaa lisätäkseen supistusten tehoa(!) ja kutsui lääkärin paikalle tarkistamaan vauvan asentoa ja miettimään kipulääkityksen mahdollisuutta. Lääkäri katsoi ensin käyrää ja sitten minua ja tiuskaisi kätilölle, että mitään oksitosiinia ei noiden supistusten päälle voi antaa ja määrästi supistusta estävää lääkettä. Kuulin, kun lääkäri sanoi, että supistukset on saatava heti pois ja tilanne hallintaan ja sen jälkeen katsotaan, mitä tehdään.



Juuri tällä hetkellä vauva päätti kuitenkin sitten laskeutua ja syntyä. Huusin kätilölle ja lääkärille, että ¿nyt se syntyy¿ ja kätilö juoksi ottamaan vauvaa vastaan. Loppurysäys kesti vaivaiset 5 minuuttia, eli mitään tippoja, lääkkeitä saati puudutteita ei sitten ehditty antaa. Poika, 4430g ja 51 cm syntyi pe 21.9 klo 5.13. Synnytys kesti kokonaisuudessaan 4h15 min, mutta viimeinen tunti tuntui kyllä enemmän ikuisuudelta.



Kun vauva oli maailmassa, kätilö sanoi, että ota vauva syliin ja peruuta pitkäksesi tuohon patjalle, johon totesin, että en uskalla ottaa vauvaa, kun kädet tärisevät niin paljon, että tiputan sen lattialle, liukaskin kun on. Ilmeisesti sain kuitenkin vauvan jonkun avustuksella pysymään käsissäni ja suorastaan romahdin pojan kanssa sängylle. Hetkeäkään en olisi enää jaksanut.



Ihmeellistä on, että tästä viimeisestä ja ehdottomasti kaikista rankimmasta synnytyksestä selvisin itse lopulta kaikista vähimmillä vaurioilla. Tällä kertaa ei tarvinnut paljon repeämiä paikkailla ja häntäluukin säilyi ehjänä, vaikka tämä vauva oli meidän lapsista kaikkein suurikokoisin.



Mies tsemppasi minua urheasti koko synnytyksen ajan ja etenkin parin viimeisen tunnin ajan. Kätilö kehuikin, että tiimityömme oli upeaa katsottavaa. Mies oli kyllä sitä mieltä, että mitään näin rankkaa ei ole ennen kokenut.;)



Tuloksena ponnisteluista kuitenkin se maailman paras asia, terve lapsi, niin odotettu. Pojalla oli syntyessään kiharat hiukset ja mietteliäät silmät. Ja ihan isänsä poika on, kun jättää kaiken viime tippaan! Tervetuloa maailmaan pieni poika, olet rakastettu!

Kiitos kertomuksesta pikkuvarpunen, varsin liikuttavaa luettavaa.. Ja hyvänä päivänä vauva syntyi.. Yksi lapsistamme on myös syntynyt 21.9.. =)

Kiitos kertomuksesta Pikkuvarpunen!



Vaikka vaiheenne kuulostivatkin hurjilta, silti tuntui hyvältä lukea ne. Kaikesta ja kaikenlaisesta selvitään ja lapsi on tullut!



Zco. Mulla on Hug-a-bub (meniköhän oikein). Harjoittelin tässä eräänä iltana videon ja Maija-nuken kanssa. Minusta tuntui ainakin hirmuisen kätevältä. Sain liinan käytettynä lapseni kummilta ja hinnasta ei ole vielä keskusteltu. Täytyy kyllä olla Mersu, jos ovh on noin kamala. Isompia lapsia kannoin vähän Kangassa ja en oikein tykännyt, ainakaan isommalla lapsella. Paino tulee vain toiselle olalle ja minusta lapsi ei ollut siinä oikein tukevasti. Ei tullut mieleenkään tehdä kotitöitä lapsi liinassa.



Nyt taas jotain hommailemaan. Puolukkapiirakasta tuli hyvää....

Ja onnitteluni vielä Colatoffeelle, pikkuvarpuselle ja pikkuhetalle!!! Pikkuvarpuselle kiitos synnytyskertomuksesta, ensikertalaisena lukee aina hyvin mielenkiinnolla, jotta saisi jotain kuvaa " miten asiat voi mennä" ... Vaikka kaikki kertomukset ne kyllä taitaa olla erilaisia... Coliksella oli ollut pidempi rupeama, hyvä, että kaikki kuitenkin hyvin ja poika maailmassa -olisikohan koripalloilijan ainesta pituutensa puolesta=)



Mulla oli tänään se neuvola. Lohdutti vähän, kun " täti" sanoi, että nyt alkaa olemaan vasta se aika, kun synnytystä voi alkaa odottamaan alkavaksi. Meinasi, että maha on sen muotoinen (muuttanut muotoaan...), että enteilisi, että lähtö on lähellä. Tiedä tuota sitten... Vauva liikkuu edelleen tosi aktiivisesti ja reagoi th:n " paineluihin" varsin ärhäkkäästi, sykkeet myös todella hyvät ja vahvat. Sanoi, että harvoin tässä vaiheessa enää vauvat edes liikkuvat noin hyvin ja ovat noin " virkeitä" , hyvät oltavat kuulemma mahassa=) Ihmekkös ei sillä ole sieltä mitään kiirettä tulla ulos...=( Lapsiveden määrä oli jonkin verran vähentynyt, yleensä kuulemma tämä edes vaikuttaisi, että vähän " laiskistuisi liikkumaan" , mutta mitä vielä. Sanoinkin, että me ollaankin jännätty, että mikä adhd-tapaus sieltä oikein tulee, koska koko raskaus on ollut kyllä yhtä jytäämistä=) Painoarvio oli tällä hetkellä noin 3500g, onneksi, pelkäsin jo, että kuinkahan iso patukka täällä oikein majailee...



Muuten tuosta lapsiveden vähentymisestä (kun en taaskaan tajunnut sitä neuvolassa kysyä, ihmekkös, kun lapsikaan ei tajua maailmaan tulla, kun äitinsäkin hokaa aina kaiken niin paljon myöhemmin...=)), niin vähentyykö se jotenkin luonnostaan, vai onko sitä sitten alkanut tihkumaan? Vähän tyhmä kysymys, mut kysyvä ei tieltä eksy... Vai liittyykö se sit jotenkin istukan toimintaan, ettei sitä lapsivettä enää tule niin paljon? Ei mulla siis ole mitään vuotoja (valkovuotoa lukuunottamatta) havaittavissa. Se on kyllä aika kirkasta, mutta ihan selvästi sellaista v-vuodon koostumusta... Äh, ihana puheenaihe=)



Missä muuten Uma?



Varsin vauvantuoksuista alkavaa viikkoa kaikille odottajille, toivottavasti tällä viikolla päästäisiin " tuoksuttelemaan" ...=)=)



Poklo ja Papu 40+5

Ihan tuli tippa linssiin.. Tänään onkin ollut oikein kunnon vetistely päivä, mistä lie johtuu??



Dumelkin oikein ihanasti kirjoitti tunteistaan esikoista kohtaan :)



Itsekin haluaisi nyt loppumetreilläkin kovasti olla ja puuhata tyttöjen kanssa että tietävät miten tärkeitä ovat vaikka vauva tuleekin!! Mutta kun ei meinaa jaksaa :/ Menee hermot ihan turhasta ja sit tosiaan aina harmittaa...

Taitaa tuo esikoinen kyllä aavistaa että kohta se vauva oikeasti syntyy ja kyllä mä uskon että hän sitä odottaakin ja ymmärtää sen aika hyvin! Mutta tietysti 4v. on vielä pieni ja haluaa hänkin paljon läheisyyttä ja syliä. Sitä minä tietysti mahdollisimman paljon molemmille yritän antaa =)

EHkä juuri tuo asia herkistää näin loppuajasta kun miettii että ei ole enää isommille niin paljon aikaa kun vauva tulee.. Muistan kyllä viimeksikki miten siitä podin huonoa omaatuntoa, mutta se meni sitten ajan kanssa pois!! EIköhän sitä tälläkin kertaa riitä rakkautta ihan kaikille lapsilleni :))



Sellaisia mietteitä..



Onneksi miehellä tänään ilta vapaata niin näkee tytötkin häntä. On niin paljon töissä että ei lapset kohta muista minkänäköinen isi oikein on ;))



Huomenna olisi neuvola, huoh paino tietty taas noussu ihan järkysti!!



Ai niin, Colis jos vielä täällä käy niin olisko Kättärillä ruuhkaa? Sinne itse jossain vaiheessa kans menossa..



Mutta nyt pitää rientää.



outs@

:)

Kirahviinan puolesta lupasin kertoa kuulumisia kun niitä tulee. :)



Tänään aamulla lähtivät sairaalaan, ja klo 13.48 syntyi suloinen poika! Pojalla on pitkät, kiharat hiukset ja tosimiehen mitat: 3900g ja 52cm.



Lisäinformaatiota seurannee kunhan kotiutuvat. :)



Ama-riia

Taas kannatti tulla koneelle. Ja nyt täytyy aina kirjoittaakin jotain. Näyttää ainakin siltä että meitä on täällä vielä tosi monta.



Poklo. Minä luulen että lapsivesi vain vähenee luonnostaan. Mulla eka synnytys käynnistettiin juuri lapsiveden vähyyden takia. Yliaikakontrollissa katsottiin ultralla ja vesi oli vähentynyt. Itse en ole ko. nesteeseen koskaan tutustunut, sillä vedet on aina tulleet kalvojen puhkaisun myötä. En edes muista kuinka paljon vettä silloin kalvojen puhkaisun myötä ulos lorisee. Olen siis itsekin miettinyt, että millaistakohan tuo lapsivesi mahtaa olla. Samoin funteeraan limatulppaa. Sitäkään en ole koskaan päässyt treffaamaan. ; )



Jokohan keitto olisi kypsää?