En jaksa olla kotona;(

Mieti, mitä haluat elämältäsi. Mieti haluatko olla yksinhuoltaja. Mieti haluatko vielä rakastaa miestäsi.

- voithan mennä, vaikka spr:n tukihenkilöksi, jos haluat kurkistaa muiden elämään ja tukea heitä

ja saat samalla elämään lisää tarkoitusta...

Sitten vaan ajattelin jaksaa, koska rakastan lastani. Olen nyt jo yli 40v. Mitä sitä elämältään haluaa. Mitä sinä haluat? Mua rassa vuosia seksin puute, nyt ole tottunut tähän seksittömyyteen. Eletään rauhallista tavallista elämää, jaksan jo nauttia yhdessäolosta.



Punnitse ja mieti. Baarielämä ei enää kiinnostanut 35v. jälkeen ja irtosuhteet yököttävät myös. Tietysti olisi ihanaa tavata se elämäni mies :).

Ota itsellesi aikaa enemmän, satsatkaa parisuhteeseen.

Mulla oli joskus samanlaiset fiilikset, mutta kummasti on tilanne parantunut. Ikäväkseni myönnän pelehtineeni toisen miehenkin kanssa, mutta oikeastaan se oli se mikä avasi mun silmät. Tällä hetkellä ollaan onnellisesti naimisissa, kolme lasta ja meille molemmille tärkeä seksikin sujuu hyvin..



Minä neuvon olemaan tekemättä hätäisiä päätöksiä. Muistan kyllä miten rasittava olin miestäni kohtaan silloin joskus, mutta onneksi hän kesti eikä halunnut erota.. Tällä hetkellä on tosi kivaa olla yhdessä kotona tai missä vaan, kun ei ole toinen mies mielessä pyörimässä:)

Itse olen ollut monta vuotta onnellisessa avioliitossa. Kaikki on hyvin, mutta silti kaipaan aina jotakin muuta ja uutta. =/ En halua loukata miestäni tai lapsiani, se onkin ainut mikä minua vielä pidättelee. Ehkä on kyseessä jokin ikäkriisi tms, en tiedä... Toivon, että tämä tunne menee ohi. Yritä ap jaksaa.

Ajattelin että on pakko jaksaa katsoa mihin suhde kääntyy. Olin ajatellut että vuoden katson miestäni ja sitten teen päätöksen. Keskustelin mieheni kanssa tunteistani, itkimme ja mietimme monia ratkaisuja. harmitti ettei minulla ollut sillä hetkellä tunteita miestäni kohtaan. mietin että tässäkö se elämä sitten oli. Aika kului ja joku loksahti pääsäni. Aloin löytää positiivisia tunteita miestäni kohtaan. Vähän kerrallaan menimme eteen päin toki takapakkia tuli välillä. Nyt arki rullaa hyvine ja huonoine hetkineen. Olen unohtanut ihastukseni ja ajattelen että kyllä jaksan ja haluan olla ja viettää mieheni kanssa yhteisaelämää. Lapset ovat pieniä ja tarvitsevat molempia vanhempia. Sen tiedän koska olen itse kokenut vanhempieni avioeron.

ja muokkaa asennettasi siten että tänään on kiva päivä.



Sisusta vähän enemmän tai kokonaan uusiksi, ja järjestä kotiin mahdollisuudet tehdä mukavia puuhia. Jos esimerkiksi pitäisitte leffailloista, sohvapöytä ja herkkuja. Jos tykkäätte pelata lautapelejä, niin pelit helposti otettaville ja vaikka ruokapöydälle tilaa pelata.



Perheesi hajoaa jos harrastat muita suhteita ja kaikin keinoin vältät kotona oloa.

Ja enkä siis luultavastikaan rakasta miestäni, lastani tietenkin suunnattomasti.