Muita riskiraskausodottajia?

vaikka mulla ei yhtä rankkaa olekaan. Riskiraskaus kuitenkin... Mulla on ilmeisesti jonkinasteinen kohdunkaulan heikkous kyseessä ja parissa edellisessä raskaudessa on auennut omia aikojaan ilman isompia supisteluja - ensimmäinen noista oli keskosen syntymä (onneksi kuitenkin oli 31+viikkonen ja selvittiin "helpolla") jälkimmäinen onnistuttiin saamaan vuodelevolla viikolle 37+.



Tässä onneksi itselläni alkaa olla jo sen verran viikkoja että toivoa alkaa olla sen verran, että toivoa alkaisi jo olla... Myös kohdunsuun tilanne on pysynyt hyvänä, eli vain pehmenemistä ja lyhenemistä havaittu. Nyt on kuitenkin supistelut taas yltyneet siihen malliin, että koko ajan olen panikoimassa, enkä oikein jaksa jakaa kokemuksia "normiraskauksien" kanssa. Ei tulisi mieleenkään sanoa, että haluaisin jo synnyttää ja tuskitella painonnousua tms... Koko ajan pelkään, että supistukset muuttuvat säännöllisiksi ja se on sitten menoa, ja mahtaisinko sairaalaan ehtiä. Jokainen aamu, jonka saan olla kasassa on tässä vaiheessa vielä kultaa kalliimpi.



Olet mielestäni uskomattoman urhea ja rohkea nainen, kun kolmannen kerran uskalsit leikkiin lähteä, vaikka tiesit, mitä voi olla edessä. Olet tällä viikolla ollut paljon ajatuksissani sen jälkeen, kun ensimmäisen viestisi näin. Voimaa ja jaksamista tuleviin kuukausiin.



Jos sopii, niin voin laittaa kevyt-puolella yksityisviestiä. Mulle saa vaikka ruikuttaa ja valittaa jos siltä tuntuu.



Katjalah&nelonen rv 25+0 (jo toivon puolella...)

Kiitos vastauksestasi! Joo, saat toki enemman kuin mielellaan laittaa yksityisviestia kevyt-puolella. Enka edes aio ruikuttaa, kunhan saisi jakaa kokemuksia niin se olisi jo hieno homma. ;-)

"riskiraskaisiin".



Voi ElsaAlice, en tiedä mitä osaisin sanoa sulle... paitsi tietysti sen, että kyllä meitä on muitakin jolla raskaudet ei mene oppikirjan mukaan - jos se yhtään sinua lohduttaisi. Mäkin kauhulla ajattelen jo nyt, mitä tällä kertaa tuleman pitää. Vaikka eipä sitä tietysti kandeis etukäteeen hermoilla.



Mikä tuo tukilanka-juttu on? Mulla kun ongelmat ovat olleet erityyppisiä niin en tiedä mitä tuo tarkoittaa.



Tsemppiä, haleja ja voimia sinne! Pidän peukkuja että lekurit keksii kikkakakkosen sun tilanteen helpottamiseksi.



Tsemppiä myös sulle Katjalah!

Toivottavasti kaikki menisi sulla talla kertaa hyvin (muistelen etta sulla oli verenpaineen kanssa ongelmia?).



Lyhyesti omaa napaa: eilen ultrasivat kohdunkaulan ja totesivat etta sita on "viela" 33 mm mika on siis "hyva" (alta 25 mm on yksiselitteisen "huono"). Eivat haluakaan laittaa tukilankaa (joka pitaisi siis kohdunsuuta kiinni) koska tassa vaiheessa kuulemma viela enemman riskia kuin hyotya mun tapauksessani. Eli vuodelepoa ja odotellaan etta josko paastaan paremmille viikoille/jotain muutosta tapahtuu...



Nyt pitaa rueta sohvalta kaitsemaan noita lapsia jotka riehuvat olohuoneessa (ovat lomilla koulusta ja tarhasta).

ElsaAlicelle ja TeraTerhakalle olenkin jo tuttu tuolta vauvakuume-puolelta. Mutta mukavahan se vaan on, että ollaan nyt kaikki tällä puolella plussinemme :) Lämpimästi onnea siis myös Tepalle! Jännä nähdä, löytyykö odottajien puolelta enemmän riski-ihmisiä, kuin tuolta kuumeilijoista!



Mahdollisille uusille tuttaville tiedoksi, että mun riski liittyy epilepsiaan. Vaikka mulla ei ikinä ole ollut kouristuksia/poissaolokohtauksia, syön epilepsialääkettä. Mun ongelma on olleet oudot pahoinvointikohtaukset (ei oksentelua) ja muutamat muistinmenetykset. Näitä ei kuitenkaan ole esiintynyt lääkityksen aikana, että siltä osin ollaan selvillä vesillä. Lääkitys tietenkin on riski kehittyvälle vauvalle, joten siksi minua ja häntä seurataan vähän tiiviimmin.



Mulla on nyt omien laskujen mukaan mittarissa rv 6+3. Raskausoireita ei ole vielä ilmaantunut, mitä nyt välillä tuntuu väsyttävän aika reippaasti. En kyllä ollenkaan valita, oksentelut ja turvotukset sun muut saa mun puolesta pysyäkin poissa, jos vaan mahdollista.



Tänään illalla mennään käymään ultrassa. Yksi tuttava on raskausultrien tekemiseen erikoistunut kätilö ja hän lupasi työajan ulkopuolella vilkaista tuonne mun massuun, josko siellä jo näkyisi jotain. Ihan jännää kyllä, mutta mitään stressiä/ahdistusta en aio tästä ottaa. Niin paljon olen kuullut juttua, että näillä viikoilla ei vielä näy oikeastaan mitään, että parempi olla odottamatta liikoja. Toisaalta taas joillain on jo tässä vaiheessa näkynyt selkeä ihmisen alku sykkeineen päivineen. Mutta illemmalla sitten selviää...



ElsaAlicelle kovasti jaksamisia! Ei kuullosta kivalta, että joutuu vaan makaamaan... Mutta parempaa jatkoa nyt kuitenkin ja kertoilehan kuulumisiasi aina välillä :)

tuolla toisella puolelella... Olen muka ollut liian kiireinen kirjoittaakseni. Heh, heh, kiirehän tässä tulee laiskan maatessa... Kiva, että tilanteesi näyttää noinkin valoisalta tällä hetkellä.



Itse täällä taas leikin lääkäriä itselleni ja määräilen aina silloin tällöin lepoa. Toisinaan taas, kun ei pahemmin supistele niin säntään keittiöön ja pyykin pesuun ja... Ei kyllä pitäisi, kun sitten taas tulee totaalistoppi vastaan... Pitäisi taas ainakin viikon parin sisällä varailla lääkäriaikaa. Kun en yhtään luota siihen, että tilanne ei voisi muuttua nopeastikin. Kuten sanottua alla on yksi ennenaikainen synnytys, josta ensimmäiset merkit huomasin vasta, kun synnytys oli jo hyvässä vauhdissa. Ja viimeksi kohdunsuu oli viikolla 23 jo sormelle auki - nyt oli samoilla viikoilla kiinni. Kaulan pituus oli tällä erää viikolla 23+4 sormimääräisesti tunnusteltuna pari senttiä - eli aika lyhythän tuo on.



Näillä viikoilla syntyneistähän jo monet selviävät, mutta alku tulisi silti olemaan kaikkea muuta kuin helppo, joten mieluummin makaan itse kuin lähtisin synnyttämään.



Tsemppiä ja kaikesta huolimatta onnellista raskausaikaa kaikille riskiodottajille... Koitetaan nauttia... Makoillessa voin nauttia kerrankin ainakin siitä, että voin ilman tekosyitä omistautua nettisurffailulle ja pelaamiselle... sitten joidenkin kuukausien päästä kaikilla on ainakin toivoakseni taas niin paljon vipinää elämässä uuden perheenjäsenen myötä, että näitä makoiluaikoja oikein kaipaa...



Katjalah&nelonen rv25+2 (yhdeksän viikkoa sitten tämäkin tuntui kaukaiselta utopistelta tavoitteelta...)

Eli mulla on takana ennestään yksi raskaus. Jo ennen raskautta mulla oli verenpainetauti ja lääkitys siihen. Lääkitys lopetettiin kun tulin raskaaksi ja paineet pysyivätkin jotakuinkin aisoissa rv30 asti, jolloin mulla todettiin raskausmyrkytys. Myrkytys eteni tosi pahaksi, verenpaineet olivat tähtitieteellisiä (yläpaine pahimmillaan 240), valkuista virtsassa jne. Lisäksi tärisin jatkuvasti, eli olin kaiketi aika lähellä kouristustilaa, joka pahimmillaan voi johtaa kuolemaankin.



Synnytys päätettiin käynnistää rv32. Käynnistys meni mönkään, lapsen sydänäänet heikkeni ja päädyttiin kiireelliseen sektioon. Sekään ei oikein ottanut onnistuakseen, en nimittäin puutunut. Pikapäätöksellä sektio sitten tehtiin nukutuksessa. Minä olin Naistenklinikalla, vauva kiikutettiin Lastenlinnaan teholle. Pieni olisi kuntonsa vuoksi voinut kotiutua Naistenklinikalle jo seuraavana aamuna, mutta NKL:n vastasyntyneiden teholla ei ollut tilaa. itse taas olin niin huonossa kunnossa ettei minua päästetty Lastenklinikalle käymään. Kesti pari vuorokautta ennen kuin sain nähdä pikkuiseni, joka onneksi oli pientä kokoa lukuunottamatta ihan kunnossa.



Näiden kokemuksien jälkeen sairastuin aika pahaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jonka seurauksena syön edelleenkin masennuslääkkeitä ja käyn vauvaperhepsykologin juttusilla.



Riskiraskaus mulla on siis ikään kuin kahdestakin syystä: on tuo verenpainetauti ja raskausmyrkytusriski ja sitten taas toisaalta tuo masennustaipumus.



Toivottavasti ette iske otsaani nyt ihan hullunleimaa kun avaudun tästä masennuspuolestakin.-)

Oli pakko tulla vielä näin iltasella piipahtamaan täällä. Käytiin siis tässä illalla siellä ultrassa ja ainakin tällä kertaa on kerrottavana ihan iloisia uutisia :) Kohdusta löytyi siis pullea ruskuaispussi ja tiiviisti sen vierestä n. 3mm pituinen alkio! Kätilö-tuttava sanoi näkevänsä myös ihan selkeän sykkeen, mutta meikäläisen silmiin tuo ihme ei varsinaisesti osunut. Vaavi on kuitenkin vielä niin avuttoman pieni ja ultrakuva on mitä on.



Nyt sitten hyvillä mielin iltapalalle ja nukkumaan. Tasan kahden viikon päästä onkin sitten eka neuvola!

kiva etta noin hyvia nakymia siella.



Tepalle piti sanoa tuosta masennuksesta etta oletko muuten kuullut etta korkeaan verenpaineeseen liittyy monesti ainakin jonkinsortin ahdistus, jos ei masennus sinansa? On ihan hormonaalista, aldosteroni-hormoni jota elimisto erittaa liikaa niilla joilla on korkea verenpaine aiheuttaa myos ahdistuneisuutta. Mulle valkeni tama kun korjasivat mun munuaisvaltimon ahtauman (joka aiheuttaa siis juuri hyperaldosteronismia ja sita kautta verenpaineen nousua) ja yhtakkia olinkin ihan toisenlainen ihminen. ;-) Eli siis olin vuosi vuodelta yha ahdistuneempi (en saanut kyllakaan mitaan hoitoa enka diagnoosia mutta mieheni voi todistaa etta olin loppuvaiheessa todella kuin eri ihminen johon han oli 10 vuotta aikaisemmin tutustunut). Sina aikana mun ahtauma siis alkoi oirehtia enemman ja enemman ja paineet nousi (korkeimmillaan mulla oli 190/120 mutta varmaan ihan normaalistikin loppuvaiheessa n. 150/100). Sitten kun ahtauma korjattiin stentilla niin yht'akkia ahdistus katosi taysin. Tuli vaan mieleen etta onkohan sulta koskaan katsottu munuaisvaltimoita? Se on erittain harvinainen verenpainetaudin syy, mutta nuorilla naisilla sita pitaa ainakin tutkia ennen kuin tehdaan verenpainetautidiagnoosi.

korreloiminen!



En ole koskaan periaatteessa asiasta kuullut mutta itsekseni olen asiaa miettinyt. Eli koin nimenoman pre-eklampsian aikana että nämä asiat jotenkin liittyyivät toisiinsa. En vaan osannut pukea ajatuksiani sanoiksi siinä tilanteessa.



Perinatologini muuten pyysi minua mukaan yhteen tutkimusryhmään, mikäli raskauden tämän vuoden puolella. Tutkimus selvittää raskausmyrkytyksen ja sikiön kasvunhidastuman ennustamista ja ehkäisyä. Tutkimus ottaa myös kantaa siihen, mikä merkitys psykologisilla tekijöillä, kuten raskausajan normaaliin elämään kuuluvilla stressikokemuksilla ja äidin mielialoilla, on pre-eklampsian kehittymisen, sikiön kasvun tai syntyneen lapsen temperamentin kannalta.



Aion ilman muuta mennä mukaan tutkimuspotilaaksi. Melkein tuntuu että tutkimus on kuin räätälöity minua varten:-)



Jos olette kiinnostuneita tutkimuksesta niin lisätietoa löytyy täältä: [http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,2530,61...|http://www.hus.fi/de…]



Noita munuaisvaltimoita multa ei ole ikinä tutkittu. Täytyy ottaa asia puheeksi jossain vaiheessa.

Heitanpa huviksi pienen gallupin eli mika teita tassa riskiraskausasiassa eniten arsyttaa:



Ja vastaan itse etta voi, mua arsyttaa moni asia... ;-)



Vuodelevossa spesifisesti arsyttaa ehka eniten se etta ne jotka ei ole sita kokeneet monesti kuvittelevat sen olevan jonkinlainen lepoloma ja sanovat esim. "kadehtivansa" kun ei tarvitse kerran tehda mitaan ja saa vaan katsoa tv:ta, selata nettia ja lukea lehtia. Se pelko mika tahan liittyy (ts. se etta jos teet yhtaan mitaan "vaarin", eli tulkitset oireita vaarin ja menet liian myohaan laakariin, tai istut liian kauan tms., tai vaikka tekisitkin kaikki oikein, niin silti vauvalle tapahtuu jotain ikavaa) ei jotenkin mene jakeluun. Voihan olla etta kyseessa on kompelo yritys tsempata, mutta kylla se silti ottaa kaaliin. Toisaalta arsyttaa myos sellaiset ihmiset jotka ovat huolestuneempia minun tilanteestani kuin mina itse ja tulevat sitten _minulle_ purkamaan tata huoltaan ja joudun siihen paradoksaaliseen tilanteeseen etta _mina_ rauhoittelen _heita_... Nainikin on kaynyt jonkun kerran. I'm hard to please...;)



Arsyttaa myos (vaikka rationaalisessa mielessani tiedan ettei se minua auta vaikka he tekisivat asiat toisinkin) sellaiset naiset jotka tietoisesti ottavat riskeja esim. tupakoivat, juovat alkoholia, tai polttelevat pilvea raskauden aikana. Kun on riskit annettu jo kattelyssa joihin niihin ei itse voi yhtaan vaikuttaa, kaikenlainen aktiivinen riskinotto ja vauvan terveyden kanssa pelleily tuntuu kasittamattomalta ja vastuuttomalta touhulta.



Ja lopuksi: tunnustan etta mua arsyttaa myos juuri nuo katjalahin aikaisemmassa mainitsemat valitukset esim. painonnoususta tai siita etta vauva on "vaaraa" sukupuolta tai jostain muusta taysin triviaalista asiasta joka ei vaikuta vauvan (eika aidin) terveyteen tai henkeen oikeastaan millaan tavalla. Toki englanniksi on mainio sanonta "everybody's misery is absolute" eli vapaasti kaannettyna "jokaisella meilla on ristimme", mutta jotenkin tuntuu etta hiukan on prioriteetit hukassa silti.



Katjalahille piti viela sanoa etta mehan ollaan kuin "Kieku ja Kaiku" naine ohjeinemme noihin ennenaikainen synnytys -kysymyksiin, kuten itsekin totesit ;).



EA (tanaan 14 vkoa tasan, yiihaa! ;))

Mulla oli toinen raskaus riskiraskaus edellisen keskossynnytyksen ja vauvan pienen koon takia (35+3, 1620 g). Syy kasvuhäiriöön ei selvinnyt, mikä toisaalta huolestutti, mutta toisaalta helpotti, koska saatoin ajatella, että se oli ehkä vain huonoa säkää.



Mua inhotti nähdä tupakoivia raskautuneita. Vaikka järjen tasolla ymmärrän, että asiat eivät ole mustavalkoisia, erityisen pahalta tuntui nähdä sairaalan ovella maha pystyssä röökiä veteleviä naisia, kun oma vauva oli teholla hoidettavana - ja mä sentään olin yrittänyt välttää riskejä.



Ärsytti ihmisten lohduttelut, että toisella kertaa kaikki menee varmasti hyvin. Miten hitossa kukaan voi mennä sellaista lupaamaan?!



Ärsytti myös ongelmien vähättely, joskus jopa hoitohenkilökunnan taholta. OK, tiedän, että esikoinen syntyi ns. hyvillä viikoilla ja kaikki meni olosuhteisiin nähden hyvin, mutta entä, jos vauva ei olisikaan itse lähtenyt syntymään ennenaikaisesti vaan olisi kituuttanut kohdussa liian vähällä ravinnolla ja tod. näk. liian vähällä hapella? Olisiko parin päivän kuluttua ollut jo myöhäistä? Kun neuvolassa kyselin, seurattaisiinko tätä toista raskautta tarkemmin, mulle vastattiin, että katsotaan oireiden mukaan. Minkä oireiden? Vesien menon vai? Eka raskaus kun oli täydellinen. "Onneksi" mulla todettiin seulontaultrassa myomia ja paperini lukenut synnytyslääkäri määräsi seurattavaksi myös sikiön kasvun.



Sain kuulla kommentteja myös esikoisen koosta: "Ettehän te vanhemmatkaan mitään jättiläisiä ole". Joo ei olla, mutta kyllä 35-viikkoisen pitäisi hieman enemmän painaa. Tyttö oli laiha, aneeminen ressukka, mikä ei tasan tarkkaan ollut pelkästä perimästä kiinni.



Ärsytti se, kuinka toitotettiin, ettei raskaus ole sairaus. Voi juosta vaikka maratonin, jos siltä tuntuu. Äidit ihan turhaan hakevat sairauslomia muutaman harjoitussupparin takia ja jäkä-jäkä. Mä välttelin kivuttomiakin supistuksia rv 37 saakka lääkärin kehotuksesta ja ihan varmuuden vuoksi. Uskon, että sillä todella oli merkitystä (toinen tyttö syntyi rv 38+4).



Kylläpä sitä ärsyttikin :) Vieläkin palasi elävänä mieleen kahden vuoden takaiset kokemukset.

Et kai ElsaAlice ole lukenut pikku purkaustani tuolla toisaalla, kun toit asian tällekin foorumille... Turhahan tässä on ruikuttaa, kun hyvin tiesin mihin ryhdyin, mutta silti ottaa pattiiin!



Muakin on tällä kertaa ärsyttänyt se, kun oli niin vaikea päästä tarkempaan seurailuun, kun edellinen raskaus kuitenkin meni täysiaikaiseksi... Niin meni joo, mutta mistäs se johtuikaan. Siitä, että silloin aikanaan huomattiin ajoissa kohdunsuun aukeaminen ILMAN SUPISTUKSIA. Ilman kuuden viikon "rentoa, mukavaa makoilua" tässä perheessä olisi yhden sijasta jo kaksi keskoslasta. Onhan se mukavaa makailla ja laiskotella... Niinpä, kunhan ei olisi jatkuvaa henkistä prässiä ja jännitystä siitä milloin ei enää kotikonstein lepäily autakaan. Ja paine siitä, että kun/jos hetki koittaa niin ehtiikö hälyttää ambulanssin ja sairaalaan 130km päähän.



Onneksi sitten lopulta pääsin lääkärille ja meidän neuvolalääkäri, ihana ihminen, sentään otti mut vakavasti ja sanoi, että kyllä kirjoittaa sairasloman koko raskausajaksi ja ottaa katsottavakseen aina kun siltä tuntuu. Eihän siinä mene kuin joku minuutti ja saan aina hieman mielenrauhaa edes muutamaksi päiväksi.



Niin ja sitten mua jurppii se, että joskus ihmiset suorastaan vitsailevat siitä, miten ihana olisikaan jo synnyttää. Tuossa viikko sitten yksi samoilla viikoilla oleva hieman möläytteli. Vielä kun JOUTUU olemaan niin ja niin pitkään raskaana. Kun itse antaisin mitä tahansa siitä varmuudesta, että olen vielä jouluna raskaana!



Ja aikanaan luin keskoseni syntymän jälkeen, että jossain päin USA:a on kuulemma klinikoita, joissa leikataan äitejä ennen 32 raskausviikkoa, jotta nämä välttyisivät loppuraskauden vaivoilta. SIIS ihmiset menevät keisarinleikkaukseen. ja lapsi syntyy keskosena, jotta äidin vatsanahka ei venyisi liikaa eikä tulisi kiloja... Ja se, kun julkkikset valittavat lehdissä "hankalia" raskauksia, kun tuli pari suonikohjua ja närästi ja synnytyksen jälkeen jäi ainakin kolme liikakiloa, äkkiä laihduttamaan. Siinä on naisilla arvot kohdallaan.



EA: n ja minun kokemukset ovat niin samoja - vaikka oletkin toistaiseksi vielä keskossynnytykseltä välttynyt, että varmaan siksi me ollaan aina tuolla antamassa ihmisille samoja ohjeita. Ihanaa ettei mun tarvitse enää yksin olla täällä palstalla asiasta puhumassa. Joskus vähän nyppii, kun aina olen ensimmäisenä asiasta paasaamassa, jos/kun joku ennenaikaisista supistuksista/kohdunkaulan pehmenemisestä ja avautumisesta kyselee. Silti en aio lopettaa, kun vakavasti kannattaa jokaisen oireet ottaa.



Hups. tämä juttu venyy ja paukkuu, taitaa olla aika lopettaa...



Katjalah&nelonen rv26+0 (YES! Pitkälläpä jo ollaan)

Etta samat asiat herattaa agressioita muissakin. Mun taytyy joskus oikein pidatella itseani etten vastaa esim. viesteihin joissa valitetaan mun mielesta pikkuasioista, koska mulla ei olisi kuitenkaan mitaan rakentavaa sanottavaa.



Yksi "hyva" mika tuli viela mieleen on kanssa se kuinka monet naiset etenkin taalla missa asun valitsee synnytyssairaalan huoneiden "varustelun" mukaan (tyyliin onko kivat verhot), yksi jopa sanoi etta hanen sairaalansa on synnareiden "rolls royce" (sattumalta tunnen pariskunnan joiden toinen keskoskaksonen kuoli ko. sairaalassa koska siella ei hanta osattu hoitaa ja hanen siirtonsa yliopistosairaalaan viivastyi koska laakarit eivat ymmartaneet tilanteen vakavuuutta; he varoittivat meita ko. sairaalasta kun kuulivat millainen raskaus mulla on jo viime kierroksella...): ma valitsen ihan tasan tarkkaan sen parhaan yliopistollisen tutkimussairaalan jossa on keskosten/vastasyntyneiden tehohoito, eika mikaan muu kriteeri tulisi mieleenkaan. Ja vaikka ei olisikaan riskiodottaja lahtokohtaisesti, aina voi menna jotain ihan yllattaen vikaan, eli samaa suosittelen kylla muillekin.



Katjalah: en ollut lukenutkaan sun viestia toisaalla, oon itsekseni tassa vaan ollut arsyyntynyt (ja muistui mieleen myos miten arsytti samat jutut jo viime kerralla), eli ala huoli. Eri foorumien asiat pidetaan myos erillisina. ;-) Ja ma oon ihan samoilla linjoilla kuin sa eli aion ihan varmasti jatkaa tata "kansanvalistustehtavaa" seka ennenaikaisen synnytyksen uhan etta verenpaineongelmien osalta. ;-) Taytyyhan naista meidan v-maisista kokemuksista olla jotain hyotya edes jollekin muulle!



Mulla on tosiaan ollut hyva maiha koska en ole joutunut viela keskossynnytysta kokemaan. Viime raskaudessa perinatologini (jolla kavin siis sen takia etta mulla oli aivan kasittamattoman korkea, selittamaton verenpaine) ei ottanut edes vakavasti kun sanoin etta mulla on "incompetent cervix" (eli siis kohdunkaulan heikkous) koska olin kuitenkin saanut tyton viikolla 39. Uskon kuitenkin etta jotain merkitysta on silla etta siina raskaudessa makasin viikosta 28 ja risat, enka juuri evaani liikauttanut vaikka munkin gyne totesi etta ei ole tutkimusten mukaan mitaan merkitysta liikunko vai enko. Perinatologin aani kellossa talla kertaa on hiukan eri, koska on nyt "paassyt" kokemaan mun viime raskauden jossa jouduin sairaalaan viikolla 27 tasan jolloin supistin minuutin valein, ja sain kolmen viikon aikana koko laakearsenaalin mita taalla on tarjota ennenaikaiseen synnytykseen (fenoterol, ritodrine, atosiban=tractocile (3x48h) ja adalat, seka celestan kortisonipiikit, ei tietenkaan kaikkia yhtaikaa). Mun tapauksessani se onneksi lopulta toimi (ainahan ei tractocilekaan toimi, eika siis mullakaan eka kierros riittanyt) ja tilanne jamahti siihen etta kohdunkaula oli kahdelle sormelle auki. Makasin taas kotona kuin lahna viikolle 36 jolloin lopettivat laakityksen ja poika syntyikin sitten viikolla 37. Nyt hankin uskoo etta mulla on ihan oikeasti "incompetent cervix" ja lisaksi huima taipumus ennenaikaisiin suppareihin, mika on huono yhdistelma, eli saan huomattavasti parempaa tai ainakin ennakoivampaa hoitoa kuin viimeksi. Ja aion jatkossakin sita vaatia.



Onnea muuten viikosta 26, se on hieno saavutus!

Joo, sama juttu. Useimmiten kyse on todellakin harjoitussupistuksista, mutta pointti on siinä, ettei vielä tiedetä, miten erottaa harjoitussupistukset niistä supistuksista, jotka saavat kohdunsuulla muutoksia aikaan. Mulla oli esikoista odottaessani kipeitä supistuksia vasta vesien menon jälkeen, kun synnytys siis oli jo selvästi käynnistynyt. Kohdunsuu ei ollut paljonkaan auki, mutta kanava täysin hävinnyt.

Tokassa raskaudessa, kun paikat alkoivat aueta ja pehmetä (oisko ollut jotain rv 32 paikkeilla), neuvolalääkärikin oli jo sitä mieltä, että vaikka tilanne voi olla uudelleensynnyttäjälle normaali, ei oteta riskejä. Mä kävin Naistenklinikalla kontrolleissa, joten en halunnut, että neuvolassa ronkkisivat "turhaan", koska sekin olisi saattanut ärsyttää kohdunsuuta. NKL:lla sanottiin, että herkästi kannattaa tulla näytille ja ettei ns. turhia käyntejä olekaan.

Joskus vähän nyppii, kun aina olen ensimmäisenä asiasta paasaamassa, jos/kun joku ennenaikaisista supistuksista/kohdunkaulan pehmenemisestä ja avautumisesta kyselee. Silti en aio lopettaa, kun vakavasti kannattaa jokaisen oireet ottaa.

Loppuraskaudessa olikin sitten tavallaan ihanaa, kun sai valitella niitä vaivojaan. Että siihen asti oltiin päästy!

että olen siksi sopinut kontrolleista tuon neukkulääkäritädin kanssa, kun meiltä on TAYSiin (lähin äitiyspoli) noin 130km matkaa ja neuvolaan vain n. 15km. Autossa istuminen pitkään vähän väliä ei tee hyvää mun supisteluille, joten mieluummin valitsin tällä kertaa tämän. Olemme alustavasti sopineet, että jos jotain dramaattista muutosta alkaa havaita niin pistävät sitten ambulanssilla Tampereelle ettei tarvitse istua.



Nyt kyllä vähän hirvittää, kun huomenna on tuon meidän keskosen kanssa käynti Taysissa ja pakkohan se on sitten lähteä autoon... Mennään neuvolan kautta, mutta tällä kertaa ei siellä sorkita. Ja "suojavarustuksen" eli sairaalalaukun otan mukaan, jos sattuu käymään niin,että pitää lastenkirurgianpolilta kipaista itse äitiyspolin päivystykseen..



EA: oli vain ihan pakko kysyä, olitko sattunut näkemään meikäläisen ärsytyksen, kun tuntuu niin uskomattomalta, että meillä pyörivät samat asiat mielessä näköjään koko ajan... Minäkin olin lauantaiaamuna kahden vaiheella laitanko jutun tänne vai en.



Katjalah&nelonen rv26+1