Kuka voi rehellisesti sanoa ettei ole koskaan huutanut lapsilleen?

huutanut. Tempperamenttia kysymyskin osittain. Tietysti voi itseään kouluttaa ja opetella hillitsemään ja huutaminen on monilla vaan huono tapa. Mutta mulla ainakin kuohahtaa tunteet helposti ja niiden hillitseminen vie paljon VOIMIA. Joten jos lapset kovasti testaa, niin jossain vaiheessa saatan karjaista.



Mun tuttu ja hänen miehensä ovat kumpikin todella rauhallisia, vähän flegmaattisen oloisia, hiljaisella äänellä puhuvia. Eivät varmasti koskaan huuda. Koska heille varmaan se, että kiihdyttäisi itsensä sellaiseen tilaan, olisi voimille käyvää.



Toisaalta minä osoitan myös myönteisiä tunteita paljon voimakkaammin kuin nämä tuttuni. Ja sekin, että en karju kaikille lapsilleni. Mulle on sattunut kolmen porukkaan yksi tasaisempi tapaus ja se ei koskaan venytä hermoja siihen mittaan, että alkasin karjua. Kaksi on samanlaista kuumakallea, kun minä itse. Ja välillä huudetaan koko sakki, siis me kuumakallet - terveisiä vaan naapureille :).



Huutaminen on väkivaltaa, jos sisältö on loukkaavaa ja alistavaa tai jos sitä huutoa tulee ihan joka asiasta turhan päiten. Mutta ei se muuten minusta vaarallista ole. Minä ainakin saisin aivan takuulla jonkin fyysisen taudin, jossen KOSKAAN saisi päästellä höyryjä.