Onko teille tullut vahinkovauvaa?

Kaksi seuravaa vahinkoja, jos näin nyt voi sanoa. Suunniteltu ei oltu vauvaa, mutta se vaan päätti tulla. ELi meillä nyt kaksi vahinkoa, joita rakastamme täysillä!!!! =)

Tosin tulivat ihan samalla kerralla. Sähläyksen jälkeen, 9h päästä hain jälkiehkäisy pillerit jotka eivät sitten toimineetkaan...



No parin viikon päästä tein positiivisen testin ja ihan saman päivän aikana tuli sellainen olo että näinhän tämän pitikin mennä. Tosin, onnekseni en silloin vielä tiennyt kaksosuudesta:)

tehnyt!

Isommat pojat olivat jo 15 ja 13 vuotiaita ja meidän iltatähti neitimme 4 vuotias. Harkitsin sterilisaatiota, mutta päädyin kuitenkin kierukkaan tuon viimeisen lapsen jälkeen. Sitten huomasin olevani raskaana kun tyttö oli kahden vanha. Täytyy tunnustaa, että minä olin ensin aivan shokissa, jopa neuvolassa huomasivat etten oikein tuntunut olevan missään raskauden huumassa.



En kuitenkaan koskaan edes etäisesti harkinnut aborttia, vaan lapsen pitäminen oli itsestään selvää. Se miksi asia järkytti johtui pitkälti siitä, että talomme ei ole mitoitettu kuudelle hengelle, uusi automme oli auttamatta heti pieni ja minulla oli pahoja rytmihäiriöitä edellisessä raskaudessani, enkä koskaan ollut ajatellut itseäni suurperheen äitinä.



Raskaus oli varmaankin jo yli puolenvälin, kun huomasin ajattelevani tulokkaasta kauniita ja lämpöisiä ajatuksia. Sitten tuo pikku viikari syntyi ja on ollut aivan uskomattoman kiltti lapsi. Raskaus meni hyvin, johtuen varmaan siitä että olin kotona koko raskaus ajan, sillä teen fyysisesti raskasta ja vähän vaarallistakin hoitotyötä ja lääkäristä tuntui paremmalta että huolehdin itsestäni kotona.



Nyt aloittelemme rakentamista ja toivottavasti joskus vuoden päästä muutamme uuteen kotiin, auto vaihtui tila-autoksi ja kaikki on hyvin. Kiva kun se kuitenkin meni näin isosisko on ollut pikkuveljestä tosi iloinen ja odottaa jo kovin että tuo nyt vuoden täyttänyt vesseli oppisi jo oikeesti leikkimään.

Ja järkytys oli suuri, olin synnyttänyt 3kk aiemmin.. meni myös raskaus aika pitkälle yli puoli välin ennen kuin uskalsin nauttia raskaudesta tai ajatella että meille tulee vauva. Nyt tyttö on jo 8 vuotias koululainen ja tuntuu että oli ihan meille tarkoitettu lapsi.

Ehkäisyä en ollut käyttänyt enää 10 vuoteen, ikinä en ollut ollut raskaana. En myöskään halunnut mihinkään lapsettomuushoitohin koska olen sitä mieltä että kaikkia ei ole tarkoitettu lisääntymään, luonto hoitaa valinnan...



Sitten yllättäen, vuorotteluvapaan päätyttyä ihmettelin kun menkat oli ' tavallista' enemmän myöhässä. Luulin vaihdevuosien alkaneen kun siskoillakin alkaneet samassa iässä.



Tein kuitenkin elämäni ensimmäisen raskaustestin. Heti testin jälkeen päädyimme mieheni kanssa siihen, että kun molemmilla ikää jo sen verran niin se yllätyslapsi toivotetaan tevetulleeksi.



Raskaus meni loistavasti, ei mitään vaivoja/pahoinvointia.

Heti testin tehtyäni aloin kuitenkin iloita lapsesta, keksiä nimivaihtoehtoja ja miettiä onko siellä kohdussa kaikki hyvin... Näin siitäkin huolimatta, että parisuhde lapsen isään (nykyiseen avomieheen) oli melko tuore ja epävarmalla pohjalla.

8 vuotta, jonka aikana sain kaksi lasta. Jatkoimme samalla linjalla, eli tiedostimme kyllä riskit, ja lapsia oli tarkoitus hankkia lisää. Enää ei sitten tämä ehkäisy toiminut, vaan nämä kaksi viimeistä tulivat suht nopealla välillä. Ensimmäinen yllätys oli iloinen yllätys ja tuli vain vähän aikaisemmin, kun olisimme ruvenneet yrittämään. Toisen sulattamiseen meni vähän kauemmin aikaa, koska kolmas oli vielä niin pieni. Sopeutuminen alkoi kuitenkin heti positiivisen raskaustestin jälkeen ja ekan ultran jälkeen oli kaikki sinetöity. Kokemuksesta kyllä tiesin, että iloksi kaikki vielä muuttuu, enkä olisi aborttia ikinä voinut tehdä.

Huoh... loppuis eipäs juupas mietiskely, onko oikea aika vai ei.. Ei kai sitä oo ikinä oikea aika jos vaan pohtii....