Mä olen ihan loppu!!

Voisin kirjoittaa saman tekstin, vaikka olen vain yhden lapsen kotiäiti...

4 vuotta kotona, 3 lasta ja savu tuli vaan päästä.



Hanki siis töitä! (parasta on osa-aikatyö)

Elämää pitää olla myös kodin ulkopuolella.

toisaalta en. Tosi väsyny oon nytkin, varsinkin työpäivien jälkeen, eikä mitään jaksas enää kotona tehä. Koti onki kuin kaatopaikka välillä, kun lapset kuitenkin leikkii, enkä mä jaksa kunnolla vaatia heitä myös siivoamaan jälkiään. Puhdasta pyykkiä lojuu oottamassa viikkausta, pyykkikori pursuu, keittiö välil, ku sikolätti, hyvä, kun tiskit jaksan laittaa. Mulla helpottas paljon, jos mies osais olla vähän aktiivisempi itekkin, ettei tarvis joka hommaa pyytää.

Mutta nautin tosi paljon töissäolosta, näkee muita aikuisia, töissä hermot lepää, mut työ on aika vaativaa. Parasta taitaa olla reippaasti suuremmat tulot, kuin kotoäitinä.

Kirjotit ap kuin mä, tosin en enää ole siis kotoäiti. Mäkin kolmen lapsen äiti.

Kaksi lasta ja viisi vuotta kotona, töitä etsiskellyt jo jonkin aikaa...

kummankin kanssa olen ollut " kotiäitinä" kuukauden. Sen jälkeen olen tehnyt töitä lastenhoidon ohessa. Minä olen myös tosi poikki. Haaveilen siitä että saisin tehdä vain jompaa kumpaa joskus - ja nukkua!

Hommat ei siis lopu vaikka isä auttaakin. Enemmän tuntuu että tämä on tosiaan henkistä. Jotain muuta kaipaa päärakas kuin tätä samaa päivästä toiseen.

Mutta toisaalta en viitsisi lapsia hoitoon viedä, nuorinkin vasta 5kk.... Siksi tämä huono omatunto onkin, kun toinen on noin vauva vasta eikä tee mitään tahallaan, toisin kuin nämä kaksi muuta, joihin se hermo eniten menee.



ap

Siivooja kerran viikkoon, lastenhoitaja säännöllisesti. Oma harrastus...



Itse tosiaan menin 3-4pv/vko töihin (alkuun 3, nyt 4) ja en siivoa kotona itse. Voi oikeasti keskittyä lapsiin silloin kun on kotona, eikä elämä enää tunnu tuskaiselta, päinvastoin!



Oikeastaan nyt on paras aika elämässäni.



T. 3

Meillä on yksi lapsi ja siihen jää. Tiedän, etten jaksaisi useamman kanssa, joten miksi pitäisi tehdä niitä lisää.

Sääliksi käy lapsiparkoja, joiden äidit on ihan lopussa.

Niinhän ne toisetkin tekee.

Töihin oli pakko mennä kun lapsi oli 1-v, kaikki meni tosi hyvin, mutta olen äärimmäisen väsynyt, kun olemme rakentaneet omaa taloa nyt 2 vuotta (itse). Töiden jälkeen kun lapsi on nukkumassa alkaa rakentaminen ja nukkumaan mennään puolin öin, herätäksemme aamulla töihin. Minulla on viimeksi 7kk sitten ollut vapaapäivä.



Voi kun olisinkin kotiäiti, ei tosin ole kokemusta useasta lapsesta, mutta luulenpa että se tämän rallin voittaisi.

ja pienet lapset kasvavat nopeasti. Itse olin monta vuotta yksin viiden pienen kanssa, olin sekä kotona että ajoittain töissäkin, ja uupumus oli jatkuvaa. Enää ei kuitenkaan väsytä niin. Nuorin on nyt kouluikäinen, olen kokopäivätöissä ja elämä tuntuu ihan sidettävältä vaikka kaikki asuvatkin vielä kotona. Tsemppiä teille kolmen pienen lapsen äidit! Kyllä se siitä ja sisarukset ovat lapsille rikkaus!

edes osa-aikaista, muutamana iltana viikossa, vaikka kaupan kassalle...Siellä näkee ihmisiä.



ninim. kokemusta on.

Mitäs se maksaa, kun sulla käy siivooja 1xvko? Mitä hän tekee?

Ehkä siksi moni " tekee" liudan nitä lapsia, että tämä pikkulapsi aika on niin lyhyt ja elämää ajattelee vähän pidemmällekin. Kyllä mustakin oli alussa rankkaa mutta jo nyt kun kuopus on 2 v niin elämä on ihanaa. Olen töissä ja mielestäni ehdin ihan kivasti tehdä kaikkea muutakin. Lapset ovat tarhassa ja koulussa ja muun ajan olemme sitten perheenä yhdessä.



Ja minulla (tämän ei tarvitse koskea ketään muuta) oliis kyllä jotenkin tyhjä olo jos olisi vain se yksi lapsi. Musta on ihanaa kun niitä on monta. Kaikki erilaisia, kaikkia tuovat päiviini sillä omalla tavallaan iloa, on ihanaa kun voi rakastaa niin montaa, erilaista ihmistä täysillä. Ja nähdä miten he rakastavat toisiaan. Haluan tällaisen elämän!



Ja siitä huolimatta, vielä vuosi pari sitten oli TODELLA rankkaa! Mutta perspektiiviä. Kärsin mielläni muutaman vuoden, jos sitten saan mitä olen halunnut. Ja joo, minulla oli oikeus kuitenkin valittaa rankkuudesta sillon kun oli rankkaa - ja niin on ap:lläkin!

Kun isäkin kerran ottaa osaa lasten ja kodin hoitoon, ehtisit varmaan parina iltana viikossa johonkin ihan omaan harrastukseen. Se auttaa kummasti jaksamaan.



Itse olen töissä ja 2 lasta, nyt molemmat jo koulussa. Mies ei ota osaa kodin tai lasten hoitoon. Välillä töissä on tosi kiirettä ja työni on henkisesti raskasta. Olen ollut välillä tosi väsynyt. Kodinhoito on hunningolla ja teen sen mikä on pakko. Nyt alan tekemään 4-päiväistä työviikkoa ja uskon, että se helpottaa. Saan muutaman tunnin kerran viikossa olla kotosalla ihan yksin. Ehkä tuo aika menee kodinhoitoon, mutta yhtä kaikki, saan hetken ihan vain minulle itselleni, sama se mitä tuolloin teen. Tiedän että olen elänyt monta vuotta unohtaen itseni kokonaan. Ota sinäkin aikaa itsellesi

Isommat lapset kerhoon, puolipäivähoitoon, itsellesi joku mieluinen harrastus tai henkireikä... Mistä saat iloa? Mikä antaa voimaa? Sitä lisää! Jos talous sallii, hanki esim. siivousapua. Jaksamista sinulle!