Synttäreiden vietto eroperheessä..

Mielestäni asiassa on kaksi selvää vaihtoehtoa. Joko kutsut lapsen isovanhemmat mukaan tai sitten jätät heidät kutsumatta. Ex-miestäsi ei ainakaan tarvitse kutsua.



Mitään lastenkutsut-verukkeita en rupeaisi keksimään, sillä mielestäni sinulla on oikeus kutsua kotiisi juuri ne, keitä haluat. Jos ex-appivanhempasi eivät tätä ymmärrä, se on heidän häpeänsä. He voivat tosiaan kääntyä poikansa puoleen, jos ja kun haluavat juhlia lapsenlapsensa synttäreitä. Ex-miehesi järjestäköön juhlat omalle suvulleen.



Tämä on minun näkemykseni. Tosin ei ole omaa kokemusta eroperheen toiminnasta, mutta hyvin harvalla eronneella ystävälläni on tapana kutsua ex-miehiään tai hänen sukulaisiaan juhlimaan.

hyvänen aika sitä lasta ja unohtakaa omat kaunat. Lapselle on tärkeintä, että kaikki tärkeät ihmiset ovat läsnä, varsinkin jos hän on vielä liian pieni ymmärtämään asioita. Syntymäpäivä on yksi ainoa päivä vuodessa, eiköhän aikuiset ihmiset sen kestä toistensa seurassa?

Minulla ei omakohtaista kokemusta ole eroperheistä, mutta olen vierestä seurannut tuttaviani. Heillä vietetään aina kahdet synttärit. Heillä tämä toimii hyvin. Äidin suku on silloin paikalla, kun synttäreitä vietetään äidin luona ja isän suku silloin, kun synttärit ovat isin luona. Vaikkei he vihoissa olekkaan, he kokevat tämän vaihtoehdon parhaana. Ehkäpä te löydätte oman tienne kulkea.

lapsen isä ei tule synttäreille, antaa lahjan jossain myöhemmässä vaiheessa (näkee poikaansa ehkä kahdesti vuodesta, joista toinen kerta on jouluna omilla vanhemmillaan). Isovanhemmat ja täti ovat käyneet lähes joka vuosi, mutta tulevat ihan viimeisten vieraiden joukossa, ja viipyvät sitten ehkä hetken pidempään kuin minun puolen sukulaiset (lasten juhlat on aina ollut erillään aikuisten juhlista). Tämä on toiminut meillä, mutta tietyllä kahulla odotan esim riparijuhlia. Kyse ei ole siitä etteikö " kaunoja" voi unohtaa, mutta tilanne voi olla erittäin tukala sekä minulle että isälle. Tämä heijastuu myös lapseen ja muihin juhlijoihin.

kommentoin, vaikka emme ole (ainakaan vielä) eroperhe. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että aikuisten pitäisi aina yrittää unohtaa kaunansa ja ajatella LASTA. Näin ollen lapsen toisen vanhemman pitäisi periaatteessa (paitsi toki ymmärrän väkivalta yms. tapaukset erillisinä) olla tervetullut lapsen kotiin. Mielestäni nykyisellä miehelläsi on melkoisen huono itsetunto, jos ei pysty kohtaamaan entistä miestäsi = lapsesi isää. Jos siis kyse on vain nykyisen miehesi tunnoista eikä varsinaisesti sinun omasta mielipiteestäsi ja tuntemuksistasi entistä miestäsi kohtaan.



Hyvä ratkaisu on varmaankin silti viettää kahdet synttärit, sillä kolea ilmapiiri ei sekään sovi lapsen synttäreille, se varsinkin ei ole lasta kohtaan oikein. Mutta itse varmaankin puhuisin asiasta lapsen isän kanssa ja kysyisin, mitä mieltä hän olisi siitä, että järjestäisi toiset synttärit lapselle. Siinä että suoraan kieltäisi häntä tulemasta mutta vihjaisit, että koet paremmaksi kaksien synttäreiden pitämisen?



No, helppohan se on täällä neuvoja jaella, kun itse ei ole samassa tilanteessa. Toisaalta ehkä ulkopuolisena näkee asian hiukan objektiivisemmin. Hyvää synttäriä lapsellesi kuitenkin, teettepä ratkaisun suuntaan jos toiseen! =)

Meillä on erosta 5 vuotta, poika täyttää kohta 6. Joka vuosi olen kutsunut myös isän synttäreille ja isä on tullut. Isän uusi perhe (vaimo ja lapset) ovat myös tervetulleita. Itse olen yrittänyt unohtaa omat tunteeni heitä kohtaan juhlien ajaksi. Poika on aina ollut iloinen siitä, että myös isä on tullut.



Viime vuonna synttäreitä juhlittiin ensimmäisen kerran niin, että asuimme yhdessä uuden mieheni kanssa. Miehelläni ei ollut mitään sitä vastaan, että pojan isä tuli meille juhlimaan. Isä perheineen kutsutaan myös tänä vuonna. Isän luona pojalla on pienimuotoiset synttärit isän puolen suvulle.

..niin lisäämäni piti, että minulla eikä miehelläni ole minkäänlaista kunnioitusta lapsen isää, eikä hänen vanhempiaan ja tekemisiään kohtaan. Isä ottaa lapsen vain pakollisiin tapaamisiin ja miltei kaikki nekin ajat lapsi on mummolassa. Emme vain yksinkertaisesti halua kotiimme ihmisiä kenestä emme pidä, vaikka onkin lapsen synttärit.



Lähinnä kaipaisin neuvoja miten saisin esitettyä asian isovanhemmille. Miehelläni on hyvä itseluottamus, koti on kuitenkin aina koti!=O)



-Mimma

Sanot isovanhemmille (ja lapsen isälle), että te aiotte viettää omalla porukalla lapsen synttäreitä, ja siksi ehdotat että joko lapsen isä tai isovanhemmat ottavat vastuulle toisten synttäreiden järjestämisen. Tämähän mahdollistaa myös sen, että voivat sitten siitä omasta suvustaan kutsua enemmän porukkaa paikalle.

Vaikka täällä usempi sanonut että lapsen takia on aikuisten pystyttävä jättää keskinäiset nahistelut taakseen, niin tiedän ettei se käytännössä aina voi toimia. Mielummin lapselle kahdet synttärit, kun se että omaan kotiin tulee " myrkyttäjiä" . Lapsi joka tottuu kaksiin synttäreihin ei takuulla asiasta pahastu. Asian voi lapselle monella eri tavalla esittää, eikä (pieni) lapsi kyseenalaista sellaista jonka äiti positiivisella tavalla viestii. Vanhemmalle voi asiat järki-syillä esittää.

Itse 60-luvun avioerolapsena - ja silloin se ei todellakaan ollut kovin yleistä - olen onnellinen että sukuni osasi erottaa vanhempieni avioeron ja minut toisistaan. Meillä on aina juhlittu synttäreitä kaikkien paikallehaluavien voimin. Kaikki on kutsuttu ja jokainen on tykönään päättänyt tuleeko vai ei (lue: kestääkö toisten seuraa).



Jos te ette uuden miehesi kanssa siihen pysty, älkää nyt kuitenkaan sortuko valehteluun! Minkäslaisen mallin se lapselle antaa? Mummi kysyy lapselta että olikos hauskat lastenjuhlat - mitkä juhlat? Eihän sellaisia ollut....



Jos lapsi ei isäänsä juurikaan tapaa, tuskin hän noin pienenä osaa häntä synttäreillekään kaivata.

Mikäli mahdollista, järjestäkää syntymäpäivät siten, että voitte kaikki yhdessä juhlia. Juhlat ovat lapsesi juhlat ja kaikkien hänelle tärkeiden ihmisten tulisi olla tervetulleita (mikäli kaikki pystyvät käyttäytymään hyvin ja eivät esim. ilmesty kännipäissään paikalle tai ala haastamaan riitaa).



Mikäli et todellakaan halua exääsi tai hänen sukulaisiaan paikalle, niin silloin sinun pitää rehellisesti kertoa asia. Ei kannata valehdella, siitä jää vain kiinni. Rehelisyys ja asian kertominen hyvissä ajoin antaa toisen puolen suvulle mahdollisuuden järjestää toiset juhlat mikäli he niin haluavat.

Hei,



Emme mekään ole avioeroperhe, mutta käytännön syistä olemme järjestelleet useampiakin synttärijuhlia eri porukoille. Yhtenä vuonna oli kummit erikseen, toiset isovanhemmat erikseen ja vielä toiset isovanhemmat erikseen... Yksi mahdollisuus on siis kutsua isovanhemmat kahvittelemaan erikseen.



Tällaisissa ratkaisuissa on niin monta nettikeskustelijoille tuntematonta tekijää takana, että vain te itse pystytte näkemään, mikä on oikea ratkaisu teidän kannaltanne.



m