*** Loppuviikkoon SYYS -04 ***

Joo, iltapäivällä viralliset synttärijuhlat. Aamu alkoi niin, että sankarilla oli pissat tulleet läpi tai ohi vaipasta ja sänkykin oli pissassa. Ei halunnut kuitenkaan pesulle, vaan pissaisena seisoi meidän makuuhuoneessa ja murjotti. Mies lopulta vaan vei pesulle ja huutohan siitä taas tuli. Alan vähitellen ymmärtää, että miehellä aamut on TOSI raskaita, kun sama änkyröinti vallitsee joka aamu. Mua on ruvennut harmittamaan oikein urakalla tollanen, uhmaa lienee. Ei halua päivisinkään pissalle, vaan sitten sanoo olevan hätä, kun on jo liraus housussa. Ei auta, jos kyselee ja houkuttelee pissalle välillä. Tarhastakin tulee pissapyykkiä taas melkeen joka päivä. Niistä en tosin aina edes tiedä onko päiväunilta vai mistä.



Meidän syysneidin tarharyhmässä ainakin taitaa olla lehmänhermoisia opeja. En tietenkään tiedä mitä siellä päivisin tapahtuu, mutta tutustumiskäynneillä olen huomannut, ettei hoitajat edes hermostu riehumiseen ja huutamiseen, vaan ihan nätisti huomauttavat ja ottavat tilanteen haltuunsa. Tosi kurjaa, jos Jatu Typy on niin paljon pelästynyt karjumista, että pelkää mennä päiväkotiin. Voisitko pyytää tätä hoitajaa juttelemaan Typylle ja saada selittämään asiaa, että tulis Typylle parempi fiilis. Kysy myös mitä toi nukkarijuttu vois tarkottaa.



Vaikkei huutaminen ja karjuminen olekaan ok, niin Lilan tapauksen ymmärrän täysin. Suuttuessa tulee vielä sanottua joskus sellaisia asioita joita lapsi saattaa ruveta pelkäämään, kuten tota navettaan laittoa. Mutta sitäkin voi selittää jälkikäteen. Meillä kyllä jossain vaiheessa syysneitiin tehosi pissahommissa, kun suutuin myös ja huusin housuunpissaamisesta. Sen jälkeen oli ihan ok ja meni ajoissa pissalle. Mietin itse kyllä, että oliko ok, että muisteli mun suuttumista ja sen takia tsemppasi. Toisaalta tänäänkin sanoin, että äiti suuttuu kohta, jos aina vaan änkyröi pissallemenon kanssa ja aina pissaa housuunsa. On sitten oikein tai ei, en tiedä.



Ulkona on aivan ihana syyssää. Toivon Allille ensi lauantaiksi tälläistä! Vaahterat suorastaan hohtaa oransseina ja keltaisina.



Me oltiin eilen kaverisynttäreillä, mutta olin kuskina, kun halusin jaksaa tänäänkin jotain. Oltiin 22 jälkeen kotona. Silti nyt tuntuu, että väsyttää ja erityisesti ärsyttää lasten änkyröinti. Lakanat heitin saman tien kaikki pesuun, kun pissaiset piti vaihtaa joka tapauksessa. Pitäis heittää petivaatteet parvekkeelle tuulettumaan. Kääretorttulevynkin jo tein, kun pitää kakku tehdä. Meinaa vaan hyytymys iskeä taas.



Pile, muutto- ja remonttiuutisia, kiitos:)



T: Ynis

että viikon päästä on Allin eka rouva-aamu:)



Minä sain kirppikseltä 350e voittoa kolmesta viikosta. Viimeksi sain muistaakseni saman verran kahdesta. Ihmettelen, että tavaraa sain menemään tosi paljon, luulisin, että enemmän ja tällä kertaa oli kalliimpiakin yksittäisiä tavaroita ja vaatteita. Mutta ehkä en näin ollutkaan. Hyvä saldo toi kuitenkin oli, sitä en valita.



Mulla on myös kurkku vähän kipeä, oli jo yöllä. Saa nähdä iskeekö tauti pahemminkin.



Enkelille piti toivottaa jaksua! En ymmärrä miksi teitä noin koetellaan:( Lilalle myös jaksua Sinin kanssa, neuvoa en valitettavasti osaa.



T: Ynis

ja minä taulapää, unohdin kopioida sen ennen lähetystä.. Sinne se meni bittiavuruuteen. Saittehan luettua? ;oD



Lila75

Taustaillen viikot hurahtavat. Häthätää ehdin lukea, mutten kirjoittaa.



Pikku-Myyllä on korvatulehdus. :( Kolmisen viikkoa sitten alkoi nuha, kuumeili ja yhtenä iltana oli mahdottoman itkuinen. Kuume kuitenkin laski jo seuraavana päivänä, nuha alkoi helpottaa. Limaista yskää on edelleen, ja viime vkon neuvolakäynnillä katsoin itse korvat. Tulehdushan siellä on molemmin puolin ollut. En enää aloittanut lääkettä, mutta täytyy parin vkon päästä katsoa ne korvat uudelleen. Yskä onneksi vähenee päivä päivältä.



Vennallakin on tuota uhmaa. Läpsimistä kiukuspäissään, kitinää, kirkumista, huutoa. Tarvitsisi selvästi päivänokoset, muttei nuku. Pukemisiin, riisumisiin ja rappukäytävässä HUUTAMATTA kulkemiseen on nyt käytössä tarrakirja. Ja keittiö on julistettu kitinävapaaksi vyöhykkeeksi, ykskantaan todettiin että jos tekee mieli vinkua ja kitistä, voi siirtyä toiseen huoneeseen. Alkoivat nuo lounashetket olla niin rasittavia, että oli pakko ottaa tiukka linja. Näillä toimilla on muutama päivä mennyt rauhallisemmin. (Kunnes tänään Venna ei saanut itse ulkohousujen remmejä kenkien alta pois ja äiti erehtyi auttamaan - puoli tuntia itkuhuutoa seurasi....)



Läpsimiseen ei ole hoksattu ehkä tarpeeksi tiukasti puuttua. Täytyypä kiinnittää siihen asiaan enemmän huomiota, mistäpä typylle muuten valkenee ettei lyöminen todellakaan ole sallittua. Kielletty toki on joka ikinen kerta. Pikkusiskoon ei onneksi ole kohdistunut toistaiseksi mitään vihanpurkauksia.



Pikkuiselle on aloitettu soseet. Eipä ole ainakaan rauhoittanut öitä. Varmaan jonkinlainen unikoulu tämän nr kakkosenkin kanssa edessä. Vennahan nukkui ensimmäisen kerran koko yön vasta 2-vuotiaana.

Muutenkin rytmit ihan sekaisin, en meinaa saada mitään tolkkua tuohon ruoka-unirytmiin. Nytkin meni yksikätiseksi, peräti 40 min nukkui päikkäreitä. Korvia syyttäisin, mutta tämä oli ihan samanlaista jo ennen flunssaakin. Onneksi muuten on oikein iloinen ja suloinen vauva. Lempiharrastuksena Vennan duploleikkeihin ryömiminen :D



Pittee mennä. Ihan omaksi navaksi jäi taas.



tea

juhlat on nyt juhlittu. Ihanaa oli vaikkakin raskasta. Jääkaappi on vielä pullollaan kaikkea herkkua, mitenkähän käy laihiksen, huominen menee varmaan ainakin vielä mässäilyksi... seuraavat juhlat sit 1 vee joulukuun alussa, onneks sinne on vielä aikaa.



mä oon ihan raato, taidan mennä nukkumaan. Niin, siis uneksimaan kai taas Antti Tuiskusta, heh. Toissayönä se oli taas mun unessa, toinen kerta jo parin päivän sisällä, me pelastettiin maailmaa kunnon seikkailuleffassa taas. Mistähän tämäkin kertoo? Perin outoa.



äk ja yli kolmevuotias syyspoika jo

Oltiin viikkis siellä anoppilassa. Tänään Onnin serkku sai nimen sitten. Ei ollut ihan se, mitä eilisten vinkkien perusteella kuvittelin. Ei sinne päinkään:) Menee aikaa, että totun siihen nimeen.



Oli oikeastaan kiva viikkis. Eilen oltiin koko päivä siellä miehen veljen raksalla. Sattui taas sellaiset hommat meille, että sai raataa ihan urakalla. Heinäkuussa kannettiin tiiliä, nyt kipsilevyjä, yläkertaan asti. Yks levy painaa kyllä aika himputin paljon. Kahteen pekkaan sitä sai just ja just liikuteltua.



Eilen ei sitten unta tarvinnut paljon hakea. Menin sänkyyn 22 ja sammuin heti. Onni nukahti hirveän huudon avittamana eilen kl20 kun päikyt jäi välistä ja nukkui 8 asti!!! Itse heräsin siis vasta kasin jälkeen ja silti olis 10 tunnin unien jälkeen väsyttänyt. Onkin ollut - ja on vieläkin - univelkaa. Viikolla sitä kertyy ja sitten viime viikonloppu meni vähillä unilla ja sitä edelsi pitkä työputki. Nytkin olen ihan valmis sänkyyn vaikka hyvin olen nukkunut.



Meilläkin Onni kiukuspäissään läpsii. Jos sitä joku asia riipoo ja sen ottaa syliin, se läpsii, että mee sinä pois tms. Olen kieltänyt, pitänyt kädestä kiinni tai sitten laittanut lattialle lopulta. Sen kovempia otteita ei Onni ole vielä esittänyt, joten jäähyilyä ei meillä ole harrastettu. Mutta kylläkin sen tapaista toimintaa on ollut, että olen uhkaillut jollakin asialla, mitä Onni luultavasti pelkää, jotta olen saanut ärsyttävän käytöksen loppumaan.



Tietoisesti olen viime päivinä pyrkinyt vähentämään kuitenkin sitä uhkailua. Välillä, kun tuntuu että kaikki asiat aiheuttaa kitnää ja vinkua, on tullut uhkailtua ihan liiaa. Siis tyyliin " jos et nyt kerää noita leluja, ne menee roskiin" tai " jos et nyt lopeta tuota huutamista, vien tämän lelun naapurin tytöille" . Yksi uhkaus aiheuttaa lähinnä naurua nykyään. Joskus uhkasin nostaa Onnin korvista seinille, jos ei usko ja korostin uhkauksen voimaa sanomalla, että se käy sitten kipiää. Tehosi kyllä mutta en tiedä oliko ihan oikea tapa..



Olipas kiva kuulla Teankin kuulumisia. Viime kerrasta onkin jo aikaa. Samoin Kerpusta.



Taidan lähteä nukkumaan. Tulossa kiireinen työviikko. Edelleen työasiat on muodossa tai toisessa mun unissa. Viime yönä yks asiakas (ei sen näköinen mutta unessa sillä oli sen nimi), se palloili siinä ja meillä oli suhde sen kansa. Ja mulle jäi mieleen, että se oli " herra 47" , siis sen ikäinen. Hui hai. Se, kenen nimeä se mies unessa kantoi, ei todellakaan ole minkään päiväunen arvoinen mies. On ihan tavallinen keski-ikäinen käppyrä:) Mutta unethan ovatkin eri asia:)



T-P lähtee uneksimaan

Minne ovat kaikki kauniit syysemot menneet?

Nukkumassa jo toivottavasti tähän aikaan:) Minä se vain odottelen mies parkaa kotiin, töissä vielä.



Ah ja oih, onneksi ovat syysmammat ja syyslapset, olette järjestäneet minulle terapiaa tietämättänne tänä viikonloppuna;)



Niin, siis samaan lahkoon asetumma, aivan järjetön väkivaltaisuus kausi valtasi lapsemme taannoin tänä syksynä. Aina niin symppis poitsumme antoi tulla ja oikein kunnolla. Se meni ohi, mutta kovaa koulua pidettiin. Tosin kesti nimenomaan juuri sen aikaa kuin hoitokatastrofikin eli oliko se sitä vaiko 3v uhmaa, ehkä kumpaakin.

Meillä joutuu aina jäähylle ja anteeksi myös pyydetään ja annetaan jokaikinen kerta, vaikka, todellakin, itse pääsisi niin usein helpommalla ilman tuota showta. Meillä korostetaan anteeksi pyytämisen lisäksi myös anteeksi antamista eli ihan sanallisesti sanon, että Motti saa anteeksi ja sitten asia unohdetaan. Meille ei koskaan opetettu kotona moista, eikä oikein anteeksi pyytämistäkään vaan asiat (siis tietty murrosikäisenä ym.) hoidettiin murjottamalla ja sitten ne unohdettiin. Ei moista meille, ei vanhempi-lapsi eikä parisuhteeseen kiitos!



Oho, hiukan meni sivupolulle. Nyt Motin kanssa on siis ollut kotioloissa oikein leppoista, paitsi kun on vieraita. Esityksen määrä on ihan järkkyä eikä tunnu uskovan mitään. Tämän viikkiksen perusteella olen valmis olemaan ilman vieraita;) Siskoni oli miehensä kanssa viikonlopun ja tänään iltapäivällä kun he tekivät lähtöä, palasi Motti omaksi itsekseen. Siskonikin totesi että kylläpäs se nyt leikkii nätisti...huoh!



Mutta voimia kaikille! Ymmärrän nyt mitä kampaajani viime vuonna tarkoitti varoitellessaan, että ei se paljon puhuttu 2v uhma vielä mitään, 3 vuotias se vasta osaakin. 26 vuotiaasta nyt puhumattakaan;D.



Pilelle voimia muutto- ja rempparumpaan. Perästä tullaan ja jo nyt meillä on rakastettu kovasti muristen ja nuristen, eikä oikeasti olla tehty vielä yhtään mitään.



Motti on sitten perjantain jäljiltä kitarisan verran kevyempi ja uusien putkien verran painavampi. Kuulemma eivät niin jättiläismäistä ja tulehtunutta kitarisaa ole ihan heti nähneet:( Joskos nyt helpottaisi. Toiseen korvaan vaan piti laittaa t-putki, että pysyisi edes hetken, oli vielä sen verran väljä reikä tallella. Toivottavasti nyt pysyisi. Sinänsä operaatio sujui hyvin, olivat päättäneet minulta kysymättä jättää esilääkityksen pois kun Motti siihen niin paljon viimeksi reagoi (ei siis kävellyt vuorokauteen). Aluksi Motti käveli reippaasti saliin hoitajan kanssa, kun olin asiaa todella paljon selittänyt, mutta aivan järkky huutohan siitä alkoi kun tippa piti ensin laittaa käteen. Ei ollut kivaa kuunnella oven takana, kun toinen huutaa hysteerisenä äitiä auttamaan. Motti myös heräsi taas nukutuksesta heti ja oli aivan sekaisin ja itki paljon. Lopulta vauva aikojen unilaulu nukutti uudestaan. Mutta jospas tämä toisi apua taasen eikä trauma olisi kovin suuri. Yöheräilyihin ei toistaiseksi ole vaikuttanut, aivan käsittämätöntä meidän yöelämä nykyään.



Lempo, miten teillä sujuu?



Lärpäti, lärpäti. Pitää höpöttää omiaan kun muuta en muista:D



Jos menisi tenttikirjan kanssa sänkyyn, on hyvä uni taattu.



Aurinkoista ensi viikkoa! Allille erityisesti:)



Aavis ja Motti

Tikrukakku onnistui melko hyvin. Mies teki eilen myös kuivakakku-tiikerikakun, jota Antsa ei kylläkään uskonut tiikerikakuksi. Oman kakkunsa valmistuttua ihaili kovasti kakkua ja lauleskeli koko aamupäivän " Paajo onneeeaa vaaa, paajo onnee aa vaaaaa!" :) Innostus oli suuri, kun paketeista paljastui vielä Nalle Puh ja Tikru-hahmot. Suurimman ihastuksen huokauksen sai silti aikaan " laserninjamiekka" vihreine valoineen. Mistä olikaan kummitätinsä keksinyt niin osuvan lahjan. Itse olin ajatuksissani aivan samoilla linjoilla, kuin suurin osa vieraista; Nalle Puhia ja autoja.

Huomenna, oikeana synttäripäivänään, vie Antsa tarhaan vielä rääppiäisinä tiikerikuivakakkua, keksejä ja vohveleita.



Koko päivä meni siis siivoamiseen, juhlien laittamiseen ja juhlimiseen. Olipa mukavaa nähdä taas keväällä kuolleen ystäväväni mieskin lapsineen. Itse asiassa juhlissa oli kaksi leskimiestä lapsineen. Toinen leski-isä onkin nuorempi ja hänen nuorempi lapsensa vain muutaman kuukauden Antsaa vanhempi. Tämän pojan äiti kuoli 3,5 vuotta sitten synnytyksen jälkeisiin kompilaatioihin :( En ole pitkään aikaan ollut yhteydessä tähän perheeseen (jonka isä on vanha työkaverini kylläkin), mutta nyt tuli syy kutsua kylään, kun Antsa on ollut pari viikkoa samassa tarharyhmässä tämän pojan kanssa. Ihan mukavasti lopulta leikkivät alun ujoilemisen jälkeen. Lapsia oli juhlissa yhteensä 10, joista Antsan lisäksi vain kaksi pientä. Koululaiset pitivät omaa menoansa, mutta mukavasti pienetkin juoksivat mukava rosvoa ja poliisia-leikissäkin. Ohjelmassa oli myös Ihaan hännän kiinnitystä ja Nalle Puh-aiheisia värityskuvia ja tehtäviä. Tikkaritkin laitoin folioappelsiiniin (kenen idea olikaan? :)) ja tikkareihin kiinni Tikru-aiheisen kiitoskortin jokaiselle läksiäislahjaksi.



Tämäpä täältä taas. Mukavaa viikon alkua kaikille!



Piletille ihanaa muuttoa!!! *hiukan kateellisena*



♥SaaMa