G: Positiivisia yllätyksiä matkan varrella...
Millaisia iloisia yllätyksiä teillä on tullut lapsen kanssa matkan varrella? Itse ainakin on sen verran pessimisti, että odotan aina pahinta ja onkin olllut mukava huomata, että kaikki ei aina mene vaikeimman kautta. Poika on nyt lähes 2-vuotias ja meillä tällaisia iloisia yllätyksiä, isoja ja pieniä, ovat olleet:
- Tuttipullosta luopumisen helppous 1-vuotiaana. Siis meni kutakuinkin lapsentahtisesti eli mukistajuomisesta tuli pojan mielestä hauskaa hommaa.
- Poika on viihtynyt päiväkodissa alusta asti (aloitti 1-vuotiaana). Ei Kriisejä/eroahdistuksia.
- Lastensänkyyn siirtyminen PARANSI ennen niin karmeita öitä.
- Oppi syömään itse lusikalla 1v 3 kk päiväkodissa isompien lasten innoittamana.
- Täysin lapsentahtisesti käyntiin lähtenyt kuivaksioppiminen. On siis päiväkuiva nyt.
- Puhuu kuin " Runeberg" ja laulaa nätisti : )
Kommentit (3)
Tosin äidillä on tänään masennuspäivä - hyvä onkin miettiä niitä positiivisia asioita!
Meidän esikoinen on kohta 7 v ja tokaluokkalainen. Hän oli koliikkivauva, joka ei sen jälkeen juurikaan ole itkenyt. Hän on fyysisesti tosi aktiivinen lapsi ja on ollut ihanaa seurata miten helposti fillarilla ajo ja nyt jo maastopyöräily sujuu, rullaluistelu myös, samoin uinti. Kielellinen kehitys on mennyt vauhdilla eteenpäin sen jälkeen kun lapsi alkoi 3 v puhumaan ja nyt ei ole mitään viivettä huomattavissa. Koulunalku viime vuonna toi tietysti paljon uusia juttuja ja oli todella positiivinen yllätys että lapsi oppi lukemaan parissa viikossa. Koulumenestys on ollut tosi iso juttu meille, sillä asumme vieraassa maassa ja täkäläinen systeemi on meille outo ja poikkeaa varsin pajon suomalaisesta. Ja kun lapsi vihdoin 4 v alkoi nukkumaan kokonaiset yöt! Paitsi että silloin syntyi kakkonen ....
Kakkosemme on kohta 3 v ja hän on ollut helppo vauva. Nukkui ja söi hyvin. Nyt on paha uhma päällä ja se vähän laimentaa positiivisia kokemuksia tällä hetkellä. Tämä lapsi oppi tosi aikaisin puhumaan kahdella kielellä ja lapsen aivoituksia on tosi hauska kuunnella. Lapsi on myös hyvin omatoiminen kun sille päälle sattuu. Ja musiikki - kakkonen laulaa koko ajan! Ja jos ei laula, lurittelee loruja.
Ihania lapsia, vaikka uhmat voisinkin lahjoittaa naapuriin.
- Imetyksen hyvä sujuminen ( olin varautunut raskausaikana ns. pahimpaan )
- miten ruoka on aina maistunut pojalle hyvin ( lähipiirissä on tapauksia joille ei maistu )
- se, miten lapsentahtisesti ja itkettämättä yösyötöt ja imetys loppui. Yösyömisen poika lopetti itse n. vuoden ikäisenä ja imetyksen lopetti myös itse n. 1 v 3 kk. Ei tarvinnut ollenkaan vieroittaa.
- se miten hyvin poika oppi omaan sänkyyn meidän keskeltä.
- ylipäätään miten luontaisesti lapsen hoito on sujunut, vaikka tämä oma lapsi on eka jota hoidan. En ole ennen omaa lasta muuta kuin väkipakolla pitänyt sylissä lapsia, mutta en koskaan hoitanut.
Niin se luonto vaan tekee tehtävänsä! :)
Mutta nyt onkin pojalla aika vaikea ikä, 1,5 v. Oikein koettelee meidän vanhempien kärsivällisyyttä. Mutta eiköhän tästäkin selvitä ;D
- Tyttö nukkunut vastasyntyneestä asti läpi yön.
- Rauhallinen ja tyytyväinen ollut tähän asti (..)
- Itkenyt aniharvoin, ja silloin aina selkeästä syystä
- Alkoi omatoimisesti syödä tasan vuoden ikäisenä
- Alusta saakka mahdottoman reipas päiväkotilainen (murehdin aivan turhaan..)
Itse asennoiduin raskausaikana kovaan itkuun ja valvottuihin öihin, joten tämä ensimmäinen vuosi ollut suurta yllätystä :-). Taasen neiti ei meinannut millään kiinnostua liikkumisesta, että se viivästyi kovasti odotuksistani. Tosin tuokaan mikään pettymys ole..
Taitaa olla meillä selkeästi ne kovat ajat edessäpäin :-)!