Anopin kanssa ilmiriita joulusta.

Antaa anopin kiukutella.

Lähettäkää kortti, jossa on tervetulotoivotus jouluaaton päivälliselle klo X.

Laita viesti perään, että hän on edelleen tervetullut teille.

Olet aikuinen ja perheen äiti. Käyttäydy sen mukaisesti äläkä mene mukaan pelleilyyn. Sano anopille asiallisesti että tänä jouluna ette lähde kyläilemään, mutta että hän on tervetullut teille. Ja jos alkaa tappelemaan, sano että voisitko jutella tästä asiallisesti. Jos ei onnistu, ei sitten jutella eikä tavata, mutta vänkäämään et ala.

Meillä kaksi pientä lasta ja anoppi asuu lähes naapurissa. Meitä syyllistetään armotta jos eivät ole lapsenlapsiaan nähneet pariin viikkoon, eipä ole tullut mieleen että tulisivat tänne,terveet ihmiset(ovat alle 60v.).



Jokusen kerran mainittu ohimennen ja pari kertaa pyydetty ihan tiettynä päivänä ja eivät tule. Nytkin anopilla loma ja mies sanoi että voi tulla meille joku päivä,ei sopinut kun täytyy tehdä jouluostoksia. Okei 1,5viikkoa putkeen.



Anoppi myös juo usein ja tällöin nälvii kaikkia, viimeaikoina minua eniten sillä olen "tuore"äiti ja täten varmaan helpoin saalis :(



Olen hitto soikoon yrittänyt kaikkeni tullakseni toimeen heidän kanssaan,useimmat juhlapyhät vietetty heillä ja lapselleni annoin heidän suvussaan kulkevan nimen,oma sukuni tuli kaukaa viettämään ristiäisiä anopin vaatimaan paikkaan ja kiitokset tästä saan nälvimisen ja syyllistyksen muodossa.



Ja arvatkaas mitä,aion nyt lopettaa tuon "miellyttämisen" olen lopen uupunut ja hoitanut lapseni ilman mtn. sukulaisapuja tms.

Nyt saa tosiaan riittää,haukkukaa paskaksi ja vaikeaksi miniäksi mutta en ala enää katselemaan tuota marttyyrimeininkiä.



Kun ilkeä miniä ei anna nähdä lapsia!Vittu nyyh,olen ollut hukkua tähän uupumukseen ja ovi ollut aina auki että tervetuloa mutta jos ei kelpaa kuin rusinat pullasta niin sitä saa mitä tilaa tullaan jouluna ja tällä mammalla on kuulkaas oma pullo mukana että sit voidaan keskustella oikein kunnolla ;)

eli kun kerroitte, että haluatte ollan joulun kotona vauvan kanssa, niin kutsuitteko anopin teille jouluksi vai ette? Vai vasta jälkikäteen?

Meillä kaksi pientä lasta ja anoppi asuu lähes naapurissa. Meitä syyllistetään armotta jos eivät ole lapsenlapsiaan nähneet pariin viikkoon, eipä ole tullut mieleen että tulisivat tänne,terveet ihmiset(ovat alle 60v.).

Jokusen kerran mainittu ohimennen ja pari kertaa pyydetty ihan tiettynä päivänä ja eivät tule. Nytkin anopilla loma ja mies sanoi että voi tulla meille joku päivä,ei sopinut kun täytyy tehdä jouluostoksia. Okei 1,5viikkoa putkeen.

Anoppi myös juo usein ja tällöin nälvii kaikkia, viimeaikoina minua eniten sillä olen "tuore"äiti ja täten varmaan helpoin saalis :(

Olen hitto soikoon yrittänyt kaikkeni tullakseni toimeen heidän kanssaan,useimmat juhlapyhät vietetty heillä ja lapselleni annoin heidän suvussaan kulkevan nimen,oma sukuni tuli kaukaa viettämään ristiäisiä anopin vaatimaan paikkaan ja kiitokset tästä saan nälvimisen ja syyllistyksen muodossa.

Ja arvatkaas mitä,aion nyt lopettaa tuon "miellyttämisen" olen lopen uupunut ja hoitanut lapseni ilman mtn. sukulaisapuja tms.

Nyt saa tosiaan riittää,haukkukaa paskaksi ja vaikeaksi miniäksi mutta en ala enää katselemaan tuota marttyyrimeininkiä.

Kun ilkeä miniä ei anna nähdä lapsia!Vittu nyyh,olen ollut hukkua tähän uupumukseen ja ovi ollut aina auki että tervetuloa mutta jos ei kelpaa kuin rusinat pullasta niin sitä saa mitä tilaa tullaan jouluna ja tällä mammalla on kuulkaas oma pullo mukana että sit voidaan keskustella oikein kunnolla ;)

Tuttua on!

Meilläkin anoppi marttyyrina heittää tyyliin: "pitkästä aikaa..no onhan siitä taas aikaa" tms. kun en ole nähnyt häntä pariin viikkoon. Ihan niin kuin vierailuvelvollisuus koskisi vain meitä, ei appivanhempia ollenkaan. Hehän tietysti voivat vetreinä sairaseläkeläisinä matkustaa ympäri Suomea, mutta lapsensa perheen luokse ei pystytä tulemaan edes nopealle vierailulle. Kyllähän anopilla pitäisi olla meidänkin osoite tiedossa jos kokee muutaman viikon näkemättömyyden noin kauheaksi asiaksi.

Meillä anoppi asuu 400 kilometrin päässä ja omat vanhempani 30 kilometrin päässä. Joka joulu lähdemme päivä ennen toisen isovanhempamme tyköön, olemme siellä 2 yötä ja sitten ajamme sen 400 kilometriä suuntaan sun toiseen ja olemme siellä sitten myöskin 2 yötä. Meillä ei tule olemaan rauhallista kotijoulua varmaan ties koskaan ja tämä on rasittavaa. Kummatkin isovanhemmat haluavat nähdä lapsen lapset jouluisin. Jos ehdotamme olevamme kotona niin molemmat pahastuvat, sitten ehdotamme, että tulkaa meille, niin anoppi poppoineen ei lähde ajamaan 400 kilometriä tänne jouluksi. Mun vanhemmilla se tietty on helppo, mutta miksi hitossa meijän tarvitsee aina ajaa sen 400 kilometriä! Sitten mies alkaa rutisemaan, jos sanon asiasta, että miksi he eivät voi koskaan tulla tänne päin.



Joulu on rauhoittumisen aikaa, mutta sellaista joulua meillä ei ole 6 vuoteen ollut, nyt kun lapsia on 2 niin olisi kiva viettää perhekeskeinen joulu, mutta siitähän isovanhemmat vasta riemastuis. Saas nähdä, koska sitä uskaltaa tehdä radikaaleja päätöksiä ja jäädä kotiin ja olla sitten se ilkeä miniä, joka mukamas päättää kaikesta.



Tosiaan 23. päivä lähdetään ajamaan vuorotelle joka joulu, ensin minun vanhemmille. Ollaan siellä yötä, 25.päivä aikaisin aamusta lähdetään tonne 400 kilometrin päähän ja sieltä palataan sitten joko 26.päivä illalla tai 27. päivä aamulla lähdetään ajamaan tuhatta ja sataa riippuen siitä, miten miehellä on töitä.



Et se siitä rauhalliseta joulusta, ja ens vuonna sama rumba toistuu toisin päin. HOHHOIJAA!

En tosiaan tehnyt lapsia isovanhempien hoidettaviksi mutta toki olisin ollut erittäin otettu jos olisivat tod.vaikeina aikoina tarjoutuneet tulemaan meille edes tunniksi tms.

Eikä sekään haittaa etteivät halua auttaa mutta se kyllä vituttaa että tuon kaiken lisäksi saa aina syylistystä siitä kun "lapset eivät saa olla omien sukulaistensa kanssa"!!Vaikka kuten sanoin meillä ollut aina heille avoimet ovet.



Anopin omat lapset hoidettiin vanhan ajan malliin yhdessä sukulaisten kanssa,minä saan pärjätä yksinään ja sitten vielä anoppi suureen ääneen ihmettelee miksi en meinaa aina jaksaa ja minä kuulema sressaan liikaa,että ihan asenne kysymys.



T:se joka ottaa jouluksi oman pullon mukaan

miehen kanssa olen ollut vuodesta 1994 enkä ole KERTAAKAAN soittanut anopille. En tiedä edes puhelinnumeroa. Hän on soittanut minulle ehkä kolme kertaa. Mies hoidelkoon yhteydenpidon omaan sukuunsa, ihana rauha vallitsee maailmassa.

Saas nähdä, koska sitä uskaltaa tehdä radikaaleja päätöksiä ja jäädä kotiin

Mitä sitten jos joku "pahastuu"? Onko se sun tehtävä elää koko elämäsi niin ettei kukaan pahastu? Entä sun pahastuminen, eikö se merkitse mitään?

Ärsyttää lukea tuollaista volinaa aikuiselta ihmiseltä. Teet niinkuin huvittaa ja oman perheen parhaaksi näet, mitä helvettiä sä juokset joidenkin ikivanhojen kurppien pillin mukaan? Tulkoon teille ja jos ei kelpaa niin olkoon keskenään.

meillä on samoin, en ole nähnyt lapsenlapsia 3 vuoteen. Pojalla on oma perhe, minulla oma elämä. En näe mitään syytä miellyttää miniää hyppimällä hänen pillinsä mukaan.



Sitä paitsi rakastan rauhallista joulua läheisteni kanssa mökillä. En halua sinne lapsilaumaa ja mököttävää miniää.

Saas nähdä, koska sitä uskaltaa tehdä radikaaleja päätöksiä ja jäädä kotiin

Mitä sitten jos joku "pahastuu"? Onko se sun tehtävä elää koko elämäsi niin ettei kukaan pahastu? Entä sun pahastuminen, eikö se merkitse mitään?

Ärsyttää lukea tuollaista volinaa aikuiselta ihmiseltä. Teet niinkuin huvittaa ja oman perheen parhaaksi näet, mitä helvettiä sä juokset joidenkin ikivanhojen kurppien pillin mukaan? Tulkoon teille ja jos ei kelpaa niin olkoon keskenään.

kuunnella miehen valitusta siitä, että miksi emme tapaa hänen vanhempiaan jouluna. Jos kutsun isovanhemmat meille jouluksi, niin tottakai minun vanhempani tulevat, asuvat niin lähellä. Sitten mies alkaa kitisemään ja rutisemaan, että nyt ei lapset näe hänen vanhempiaan ja saa niitä lahjoja mitä miehen vanhemmat ovat ostaneet, kun emme mene siellä käymään vaan olemme kotona. Että tässä hommassa taas suositaan kuulemma minun vanhempiani. Kuuntele tätä sitten vuodesta toiseen.

Saas nähdä, koska sitä uskaltaa tehdä radikaaleja päätöksiä ja jäädä kotiin

Mitä sitten jos joku "pahastuu"? Onko se sun tehtävä elää koko elämäsi niin ettei kukaan pahastu? Entä sun pahastuminen, eikö se merkitse mitään?

Ärsyttää lukea tuollaista volinaa aikuiselta ihmiseltä. Teet niinkuin huvittaa ja oman perheen parhaaksi näet, mitä helvettiä sä juokset joidenkin ikivanhojen kurppien pillin mukaan? Tulkoon teille ja jos ei kelpaa niin olkoon keskenään.

Ymmärrän pointtisi mutta on sekin kypsyyttä että kykenee pitämään edes jonkinlaiset sukulaisuussuhteet. Varmaan moni haistattaisikin pitkät jollei olisi kyse myös lasten isovanhemmista.

Jos anoppi esim. on hankala ihminen ja kohtelee miniää kuin ruttoa niin on hän kuitenkin lasten isoäiti ja ei jokaista suhdetta pistetä noin vain poikki kun joku asia ärsyttää,muuten voi jäädä aika yksin.

Ehkä ap.kin hakee tapaa jolla voisi hoitaa asiat suurempia konflikteja välttäen,aina niitä ei kuitenkaan löydy valitettavasti.

ja sanoin että meille käy jouluaattona tai joulupäivänä kumpi vain!ap

vain 7 kilometriä, niin eihän tuossa ole ongelmaa. Hyvin voi käydä kyläilemässä puolin ja toisin eikä tarvi kauaa viipyä. Tuo ois ihanteellista. Jos matkaa alkaa olla se 170 km ja aina on jäätävä yöksi, niin silloin niitä ongelmia vasta tulee. Molemmat käyttäytykää kuin aikuiset!

Miten olisi sinulle tällainen vaihtoehto:

Lähellä asuvat vanhempasi tulevat TEILLE jouluksi ja lähdette sitten joulupäivänä ajelemaan sinne anopille.

Näin saisitte ainakin hetken olla jouluna kotona.

Ehdotapa tätä! Ja jos äitisi haluaa tehdä jouluruokia, niin ottaa ne teille mukaan :)

Meillä anoppi asuu 400 kilometrin päässä ja omat vanhempani 30 kilometrin päässä. Joka joulu lähdemme päivä ennen toisen isovanhempamme tyköön, olemme siellä 2 yötä ja sitten ajamme sen 400 kilometriä suuntaan sun toiseen ja olemme siellä sitten myöskin 2 yötä. Meillä ei tule olemaan rauhallista kotijoulua varmaan ties koskaan ja tämä on rasittavaa. Kummatkin isovanhemmat haluavat nähdä lapsen lapset jouluisin. Jos ehdotamme olevamme kotona niin molemmat pahastuvat, sitten ehdotamme, että tulkaa meille, niin anoppi poppoineen ei lähde ajamaan 400 kilometriä tänne jouluksi. Mun vanhemmilla se tietty on helppo, mutta miksi hitossa meijän tarvitsee aina ajaa sen 400 kilometriä! Sitten mies alkaa rutisemaan, jos sanon asiasta, että miksi he eivät voi koskaan tulla tänne päin.

Joulu on rauhoittumisen aikaa, mutta sellaista joulua meillä ei ole 6 vuoteen ollut, nyt kun lapsia on 2 niin olisi kiva viettää perhekeskeinen joulu, mutta siitähän isovanhemmat vasta riemastuis. Saas nähdä, koska sitä uskaltaa tehdä radikaaleja päätöksiä ja jäädä kotiin ja olla sitten se ilkeä miniä, joka mukamas päättää kaikesta.

Tosiaan 23. päivä lähdetään ajamaan vuorotelle joka joulu, ensin minun vanhemmille. Ollaan siellä yötä, 25.päivä aikaisin aamusta lähdetään tonne 400 kilometrin päähän ja sieltä palataan sitten joko 26.päivä illalla tai 27. päivä aamulla lähdetään ajamaan tuhatta ja sataa riippuen siitä, miten miehellä on töitä.

Et se siitä rauhalliseta joulusta, ja ens vuonna sama rumba toistuu toisin päin. HOHHOIJAA!

viimevuonna Joulun viettoon anopin luokse, jonne on meiltä matkaa vähän reilu 400km. Meillä oli tuolloin kaksi alle 2v lasta eikä oltais jaksettu lähteä reissuun. Anoppi lupaili että auttaa kyllä lasten kanssa ja saamme miehenkin kanssa sitten vähän kahdenkeskistä aikaa, pyh..



Lopputulos oli se, että anoppi (56v) totesi heti alkuun ettei hän jaksa lasten perässä juoksennella ja muutenkin hänellä on niin paljon muuta tekemistä ettei ehdi yhtään lapsia hoitaa. Totesi vielä että semmoista se on kahden pienen kanssa, no on joo, mutta perkule menee sitten mitään hoitoapua lupaamaan, kotona olisi ollut paljon rennompaa kahden pienen kanssa.. Tänä Jouluna ollaan kotona, anoppi on kutsuttu mutta ei jaksa kuulemma matkustaa meille.

Meillä sama tilanne, lasten syntymän jälkeen ollaan puolet joululomasta vietetty autossa kiertämässä kaikkien isovanhempien ja iso-isovanhempien luona. Ja vuosi toisensa jälkeen on joulu alkanut tuntua ikävämmältä juhlalta, siinä ei paljon joulurauhasta ole tietoa.



Niinpä me viime vuonna käytiin ensin miehen kanssa keskustelu aiheesta ja päätimme yhdessä, että lopetetaan tämä käyttäytymismalli, kun se ei meillä toimi. Viime joulu vielä kierrettiin sukuloimassa, mutta samalla kerrottiin kaikille hyvin ystävällisesti, että olemme havahtuneet siihen ,että ainoat jouluperinteet, joita lapsille välitämme on kiire paikasta toiseen, joten ensi jouluna olemme sitten ihan kotona, tervetuloa meille, jos vaan jaksatte tulla.



Yllättäen kaikki ottivat sen ihan ymmärtäväisesti ja asiallisesti. Yllätykseksemme molempien sukulaisia on jopa joulun pyhinä tulossa käymään täällä päin (matkaa on siis reilusti pari sataa kilometria), vaikka yleensä on tuntunut, että sieltä meille päin on niin paljon pidempi matka, ettei kukaan jaksa lähetä ajamaan.

Meillä anoppi asuu 400 kilometrin päässä ja omat vanhempani 30 kilometrin päässä. Joka joulu lähdemme päivä ennen toisen isovanhempamme tyköön, olemme siellä 2 yötä ja sitten ajamme sen 400 kilometriä suuntaan sun toiseen ja olemme siellä sitten myöskin 2 yötä. Meillä ei tule olemaan rauhallista kotijoulua varmaan ties koskaan ja tämä on rasittavaa. Kummatkin isovanhemmat haluavat nähdä lapsen lapset jouluisin. Jos ehdotamme olevamme kotona niin molemmat pahastuvat, sitten ehdotamme, että tulkaa meille, niin anoppi poppoineen ei lähde ajamaan 400 kilometriä tänne jouluksi. Mun vanhemmilla se tietty on helppo, mutta miksi hitossa meijän tarvitsee aina ajaa sen 400 kilometriä! Sitten mies alkaa rutisemaan, jos sanon asiasta, että miksi he eivät voi koskaan tulla tänne päin.

Joulu on rauhoittumisen aikaa, mutta sellaista joulua meillä ei ole 6 vuoteen ollut, nyt kun lapsia on 2 niin olisi kiva viettää perhekeskeinen joulu, mutta siitähän isovanhemmat vasta riemastuis. Saas nähdä, koska sitä uskaltaa tehdä radikaaleja päätöksiä ja jäädä kotiin ja olla sitten se ilkeä miniä, joka mukamas päättää kaikesta.

Tosiaan 23. päivä lähdetään ajamaan vuorotelle joka joulu, ensin minun vanhemmille. Ollaan siellä yötä, 25.päivä aikaisin aamusta lähdetään tonne 400 kilometrin päähän ja sieltä palataan sitten joko 26.päivä illalla tai 27. päivä aamulla lähdetään ajamaan tuhatta ja sataa riippuen siitä, miten miehellä on töitä.

Et se siitä rauhalliseta joulusta, ja ens vuonna sama rumba toistuu toisin päin. HOHHOIJAA!

olisiko sun miehen aika leikata napanuoransa irti jos kerran on pakko päästä äidin luo eikä mikään muu käy...

Tuossa tilanteessa olisi aivan oikeutettua, että vietätte joulun kotona ja isovanhemmat ovat tervetulleita viettämään sitä kanssanne.

Mietipä hetki lapsianne: haluatko heille oikeasti sellaisia joulumuistoja, että istutaan eestaas autossa? Ja toisekseen mitä sitten kun isovanhempia ei enää ole? Teillä ei ole silloin mitään omia joulutraditioita vaan joudutte luomaan niitä siinä yht`äkkiä, aika karua :(