Onko kukaan täällä ollut riippuvainen ulostuslääkkeistä?

On entinen anorektikko, ja ilmeisesti suolisto on vaurioitunut pahasti. Hän kärsii kovista vatsakivuista ja kroonisesta ummetuksesta. Levolacia hän ostaa sen jättimäisen pullon kerralla. Tuskin koskaan pääsee tuosta pois.

Siihen ei suolisto totu joten voi käyttää huoletta vaikka loppu elämän ajan.

Olen taistellut jo vuosia vatsani kanssa. Vauvana olin koliikkivauva, lapsena alkoi ummetus ja vieläkin 30 vuotiaana saattaa mennä parikin viikkoa ettei paska tule....



Lääkäri ei pidä tätä ongelmana, koska en ole ylipainoinen (painoindeksi 20.5). Tuskailen vatsani kanssa päivin öin, se turpoaa kerää ilmaa ja kun viikkoon ei mitään tule, turvaudun microlaxiin... joskus pitää laittaa kaksi ennen kuin torttu irtoaa...



Työterveyslääkärin mielestä syön liikaa ja liikun liian vähän. Ruokapäiväkirjan mukaan syön n. 1700 kcal / päivä ja harrastan hikiliikuntaa 8-15 tuntia viikossa.



Kaksi vuotta sitten tehty paksusuolen tähystys kertoi, että paksusuoleni on erittäin mutkainen, useita spiraalimutkia. Lisäksi suoli on n. 1,5 kertaa pidempi kuin keskimäärin se ihmisillä on.



Suvussani on esiintynyt tätä ja muutamilta suoli on lyhennetty, kuitenkin vasta yli 50 -vuotiaana. Niin minullekin on sanottu (siis työterv. lääkäri), että pitäisi pyrkiä liikunnanlla ja ruokavaliolla hoitamaan, kun leikkausoperaatio on aika iso ja työläs.



En vain tiedä enää onko liikunnan lisäyksestä apua ja ruokavaliosta olen karsinut kaiken vatsaa kovettavan ja noudatan erittäin tarkkaa diettiä jatkuvasti:(

Alkoi muutama vuosi sitten jollain miniperäruiskeilla, sitten suolihuuhteluiden kautta klyxeihin - viimeks ostin niitä kymmenen pullon pakkauksen ja mennyt on (aikaa ehkä 1-1,5kk).



PAheni raskausaikana kun suoli ei toiminut käytännössä yhtään. En olis tietenkään enää puolivälin jälkeen käyttää, mut minkäs teit kun tuli viikko täyteen käymättä kakkosella - jotainhan siinä oli tehtävä. Varsinkin kun täys paksusuoli provosoi ihan kamalasti supistuksia..



Nykyisin toimii jo spontaanistikin, ei päivittäin mutta ehkä 2-3pvän välein, mutta ehkä kerta viikkoon sorrun silti peräruiskeeseen; tämä on sitte se mun riippuvuuden psyykkinen puoli.. Siitä kuitenkin tulee niin ihanan kevyt (ja tyhjä :) olo..



Tästä ei kyllä varmaan ollu mitään apua, vaan mun kokemus, mutta ainakin meitä on muitakin, se oli kiva tietää!

Maha ei ole oikein koskaan edelleenkään kunnolla. Pitää melkeen vuorotellen vedellä ulostuslääkettä ja ripulilääkettä silloin, kun ei ole kotona oman vessan äärellä (jolloin ei haittaa ripulit ja pinnistelyt niin kauheasti).

Syyt käyttöön ovat ihan samoja kuin teillä, mutta riippuvuus on toista luokkaa. Tuntuu ihan mahdottomalta ajatus olla ilman.



Ap