Lapsettomuudesta kärsivä kummi ei halua tavata kummilastaan :(

Siinähän sitten myöhemmin kerää, kun ihmiset on kaikonneet.

Lapsettomuus on monille tosi kipeä asia, etenkin jos se on vielä aika tuore asia ja surutyö on kesken. Silloin voi olla todella vaikea tavata edes tuttuja, rakkaita sukulais- tai kummilapsiaan, vaikka niin haluaisikin, ahdistus kun voi olla niin syvää. Saako lapsen kummitäti mitään ammattiapua tuskaansa- lapsettomille on olemassa terapiapalveluita ja erilaisia tukiryhmiä - osallistuuko hän jo niihin?

Voisitko ehkä ohjata hänet sellaiseen? Olet ap ilmeisesti ollut hyvä ja ymmärtävä tuki kummitädille, mutta ymmärrän kyllä, että olet surullinen myös lapsesi puolesta, olisihan toivottavaa, että hän voisi nauttia kummitädin seurasta ja huomiosta. Ehkä sinun kannattaisi vähän tuuppia kummitätiä eteenpäin, mutta ymmärtäen ja hienovaraisesti, sillä luulisin, että nyt olisi tärkeintä saada tädin oma olo paremmaksi ja hänet taas kiinni elämään. Kun hän on vähän keräänyt voimia, niitä riittäisi sitten jaettavaksi teillekin, seuran muodossa. Jos taas patistat ja vaatimalla vaadit ahdistuksesta kärsivää tätiä lapsen seuraan ennen kuin hän on siihen riittävän vahva, voi tilanne mennä huonommaksikin. Keksisittekö yhdessä kolmisin jotain sellaista tekemistä, josta kaikki nauttisivat, jonkin retken vaikka?

Silloin täti ei joudu lapsen kanssa kahden vaan saa ikäänkuin " siedätyshoitoa" ?