kuinka muut päiväkodissa työskentelevät odottajat jaksavat?
Mä oon siis päiväkodissa töissä ja rv nyt 29+0. olin pari viikkoa sitten parin viikon ajan saikulla supistelujen takia. töihin palattuani on olo ollut aika kamala.
en jaksa enää töissä. työ on aika fyysistä ja työasennot huonoja. paljon nostelua ja kantelua myös.. selkää särkee samoin vatsaan koskee välillä. jonkin verran myös supistaa vaikkei niin paljon kuin silloin pari vko sitten.
tunnen itseni töissä turhaksi ja toisaalta taas ihan luuseriksi jos nyt " luovutan" ja pyydän saikkua.(töitä olis vielä 5 vko...) mutta en vaan meinaa jaksaa! töiden jalkeen kun saan raahauduttua hakemaan esikoisen 2v hoidosta ja päästään kotiin, pitää tietty jaksaa ruokaa laittaa ja hoitaa esikoista. miehellä on vuorotyö ja usein pois iltaisin. mua koskee jo iltapäivästä niin paljon joka paikkaan että ihan itkua tekis mieli vääntää..
kuinka te muut jaksatte tätä työtä? onko mulla ketään kohtalotoveria?
sannuska
Kommentit (5)
Laskettuaika on 16.10 ja jäin jo toukokuun puolessa välissä saikulle supistelujen takia..Saikkua pidin juhannukseen asti ja jatkoin siitä kesälomalla. Järjestettiin kaikki kertyneet lomat peräkanaa ja varhennetulle äitiyslomalle jäin 20.8.
Työ pientenryhmässä on niin fyysistä, että kroppa ei vaan yksinkertaisesti kestänyt. Olihan siinä kaikenlaista itsensä syyllistämistä ja morkkista, mutta tällä palkalla ei kannata" kuolla" . Jos soisin tällaisen järjestelyn mukisematta työkaverille niin miksi sitten en itselleni??
Ja sitä paitsi..kuinka pahamieli sitten olisikaan, jos jotain sattuisi ja sen olisi voinut ehkäistä levolla ja omien fiilisten kuuntelulla. Kaikkihan me toki ollaan erilaisia odottajia, mutta jokainen tietää sydämessään mikä on oikea ratkaisu juuri hänelle ja mielestäni sitä päätöstä/valintaa tulee toisten kunnioittaa.
Minun kokemukseni perusteella voin hyvinmielin suositella saikkua, jos sinusta siltä tuntuu. Aika moni pk:n työntekijä on myös itse äiti ja osaa samaistua sinun tuntemuksiisi. Ne " syyllisyyden tunteet" on useimmiten omassa päässä. Ja eikös se ole niin, että jos podemme flunssaa ja on pakko käydä kaupassa, kokoajan saa pelätä ettei kukaan tuttu vaan näe..ja kuitenkaan emme ajattele pahaa työkaverista jonka näemme samalla reissulla :-)
vedin lastenkerhoja ja muita aktiviteettejä, ja mulla oli mahakipuja lähes päivittäin enkä nukkunut yölläkään. Sitten kävi niin että nukahdin töissä,ja sain kirjallisen varoituksen. Eli hyvinpä siellä ymmärrettiin raskaana olevaa. Suositeltiin myös irtisanomista. Lopetin siellä sitten toukokuun lopussa, ja sen jälkeen kivut väheni 90% ja nukuin yöt hyvin. En ole katunut hetkeäkään.
Nyt rv 39.
Viikkoja nyt kasassa 26 ja viimiset pari päivää on ollu jo aikalailla tuskasia. Selkää särkee ja vatsaa viiltää. Väsymys on kova. Iltasin ei jaksa mitään.
Mutta luonto ei anna periks hakea saikkua... Töitä olis vielä 5 viikkoa jäljellä ja tällä hetkellä tuntuu tosi pitkälle ajalle.
Tosin minulla oli se tilanne, että 6 kotonaolo vuoden jälkeen olin töissä rv 20-28 sekä rv32-35, sijaisuus loppui juuri siihen, kun äitiysloma alkoi. Olisin hyvinkin voinut jatkaa vielä työntekoa olotilani puolesta. Rv 24-28 työskentelin 10kk vauvan omanahoitajana, tämä ei vielä kävellyt ja ulkosalla olisi mielellään laittanut kaiken mahdollisen suuhunsa ym. ym., silloin ne muutamat kesäkuun kuumimmat päivät tuntuivat jaloissa.
eikö täällä ole yhtään odottajaa joka työskentelis myös samalla alalla?