SIIS helvetti pitääks lapsille opettaa IHAN kaikki.

Poikasi on ollut nyt viisi vuotta olemassa. Kuinka paljon asioita hän on oppinut tähän mennessä? Vertaa sitä siihen, kuinka paljon asioita SINÄ olet oppinut viidessä vuodessa. Veikkaan, että " vähä-älyinen" (vai miten lastasi kuvailitkaan) poikasi vie vertailussa voiton. Kirkkaasti.

Ja ajattele, kuinkakohan monta kertaa poika on " kironnut" äitiään. Veikkaan, että tässäkin asiassa poika pesee äitinsä 100-0.

Lisää loistavia ajatuksia? ;-)

Kyllä 5-v jo tuollaisen tajuaa, jos ei, on jossakin vikaa. Joten torua saa, ja harmittaa.

valitan, näin se vaan on.

En kyllä nyt ihan ymmärrä sitä suurta virhettä, jonka lapsi teki istuessaan märillä uikkareilla sängylle? Mitä se oikeasti haittasi? Uikkareista nyt ei mikään niin läpimäräksi kastu, että siitä oikeasti olisi haittaa, ja vesi kuitenkin kuivuu jälkiä ja sotkuja jättämättä.



Kuulostaa siltä, että ap on _vähän_ väsynyt ja reagoi tilanteessa turhan ärhäkästi. Ehkä pari vapaapäivää lapsista tekisi terää?

Nimenomaan kaikki tuollaiset asiat opitaan useimmiten ihan kantapään kautta. Ajattele, että siinä oli lapselle hieno oppitunti siitä, mitä tapahtuu kun istuu sängylle märillä uimahousuille, nyt hän osaa jo senkin! Ootpas tylsä ja tiukkapipo AIKUINEN.

esim. uikkreilla kun istuu sängynpeitolle, peitto kastuu, äiti huutaa, äidiltä kannattaa salata asioita, kun salaa saa olla rauhassa eikä tule paha mieli

En varmaan itse olisi hitsannut tuosta märästä läntistä, koska se kuivuu jälkiä jättämättä. Mutta olen erittäin herkästi syttyvä mamitsu, ja kyllä meillä tupa raikaa välillä, kun ei jotkut asiat mene millään jakeluun.



Näitä on monia.. Yksi haluaa kuoritun omenan. Kuorin sen ja kysyn toiselta 4+2 kertaa, että haluatko sinä kuoritun omenan myös. Ei halua. Otan lehden, istahdan nojatuoliin ja alan lukea. " Äiti, mä haluan omenan, kuoritun." Tässä ja vastaavissa tilanteissa sihahtaa AINA.



Kengät vääriin jalkoihin - aina. Vaikka kuinka yrittäis hahmottaa sitä jalan mallia, aina väärin. Paidat väärin, housut väärin, sukat väärin, pipo väärin.. Nurinperin koko poika. Ottaa päähän!



Muki on pöydän reunalla. Pyydän siirtämään keskemmälle. Siirtää, kohta juo lisää. Pyydän siirtämään mukia keskemmälle. Siirtää, juo kohta lisää.. PAM, muki lattialla. Äiti siivoaa ja sihisee...



=0) Mutta ihanaa olla äiti, tiedän, että lapseni rakastavat myös minua, herkästi syttyvää äitiä. Sillä lepyn myös nopeaan ja muistan kehua, halia ja pussata heitä.

Olen hymistelijöiden kanssa samaa mieltä siitä, että märkä läntti sängynpeitossa nyt ei ole niin paha.



MUTTA ap:n kanssa samaa mieltä siitä, että itsekin joskus ihmettelen, miten lapsilla ei usein YHTÄÄN raksuta. Esim. eilen kun lapsi käveli kuraisilla kengillä jonkin vaatteen päältä. Emme olleet sitten varmaan koskaan opettaneet, että mikäli eteisen lattialla on veljesi heittämä vaate, sen päältä ei kävellä kuraisilla kengillä. Toinen juttu, että suihkaa pesuhuoneen ovelle päin ja viereisen huoneen matolle. Näitä esimerkkejähän olisi jokaisella lukemattomia. Kaikkea kun ei ehdi eikä älyä varoittaa etukäteen (mutta kylläkin jälkikäteen seuraavaa kertaa silmälläpitäen!)



Meilläkin on muuten kielto, ettei vanhempien sänkyyn saa mennä. Lapset ovat nimittäin aina tunkemassa sinne peuhaamaan ja se on pian täynnä hiekkaa. Muutenkaan minusta meidän lapsien ei tarvitsisi edes mennä meidän makkariin, koska siellä ei ole mitään heidän tavaroitaan. He vain vetävät vauvan mobilen alas, hyppivät meidän sängyllä, ryömivät pölymakkaroiden seassa sängyn alla, vetelevat vaatekaapin liukuovia eestaas ym. Mitään oikeaa tekemistä heillä ei siellä ole.



Eikö kukaan näistä hymistelijöistä myönnä, että joskus pinna palaa, kun lapsi taiteilee kiipeillen/huitoen jossain ja jotain kaatuu ja menee rikki, koska JUURI siitä tihutyötä ei nyt alynnyt kieltää?



Kaikki pitää opettaa!