Lue keskustelun säännöt.
Miksi pienen vauvan kuolemasta nostetaan aina kamala haloo.
24.10.2008 |
Vanhempia surkutellaan ympäri ämpäri ja vanhemmat ovat surun murtamia.
Kuitenkin hyvin moni suomalainen on valmis tappamaan vauvanasa vain muutamaa kuukautta nuorempana. Sitä pidetään ihan normaalina ja tavallisena toimintana.
Minun mielestäni näissä kahdessa asiassa on PAHA ristiriita.
Itse en kestäisi jos vauvani kuolisi, myös keskenmeno on surun paikka. Minä en kuitenkaan pystyisi murhaamaan omaa lastani jo ennen hänen syntymäänsä. Mielestäni vain abortin vastustajilla on oikeus surra pieniä lapsia, omia tai toisten.
Kommentit (58)
Se näkyy ikuisesti papereissani ja muistan ikuisesti kylmän kohtelun nukutuksesta herättyäni.
Sitä vain ei taida lukea missään että sikiö oli jo kuollut kohtuuni ennen operaatiota.
Siis aborttitilastoissa varmaan näkyy paljon toivottujakin raskauksia :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos aivoton ihminen on ihminen, jolle on annettava ihmisarvo, voidaan kai yrittää väittää, että irronneella jalalla on erillinen ihmisarvonsa, jota tulee kunnioittaa, eikä hänellä, josta se on irti lähtenyt, ole enää päätösvaltaa tuota jalkaa kohtaan. Tuosta jalasta voitaisiin ottaa osia, jänteitä ja suonia, joita voitaisiin käyttää jonkun toisen elämää helpottamaan, koska jalka ei kykene itsenäiseen elämään.
Ei pidä liian herkästi olettaa toisen puolesta mitään. Yhtä lailla voidaan ajatella, että eihän kehitysvammainen tai dementikko mitään tajua, joten...
Syöpäsairas ihminen on täysin eri asia, kuin sikiö, jolla ei vielä ole omaa tahtoa, vertauksessahan syöpäsairas ihminen oli jo syntynyt ihminen, kenties jo aikuinen. Valitettavasti jotkut sikiöt ovat niin sairaita, että heillä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä tai elämä on erittäin tuskallista, tällainen sikiö ei itse tiedosta sairauttaan eikä hånellä ole mahdollisuutta kertoa tai osoittaa, mikä hänelle on parasta.
.
jos aivoton ihminen on ihminen, jolle on annettava ihmisarvo, voidaan kai yrittää väittää, että irronneella jalalla on erillinen ihmisarvonsa, jota tulee kunnioittaa, eikä hänellä, josta se on irti lähtenyt, ole enää päätösvaltaa tuota jalkaa kohtaan. Tuosta jalasta voitaisiin ottaa osia, jänteitä ja suonia, joita voitaisiin käyttää jonkun toisen elämää helpottamaan, koska jalka ei kykene itsenäiseen elämään.
Ihmisen jalka on ihmisen osa. Ihmisen aivot on ihmisen osa. Mutta ihminen joka kehtittyy ilman aivoja, on kokonainen ihminen, josta ei ole leikattu mitään pois.
Voitko mennä suoraan sanomaan ihmiselle, jolta on kuollut aivottomana syntynyt lapsi, että sinun lapsesi ei ole ihminen, eikä sille kuulu ihmisarvoa.
Mutta myös syntymättömällä lapsella tulisi olla oikeus omaansa. Ja omaan elämäänsä.
Itsekäs äiti vaan päättää, että listinpä tuon tuosta, enpä halua tätä lasta.
Onko se oikein?
Naisella ei ole mitään oikeutta omaan kehoonsa?
Puhumattakaan siitä, millä tavalla ei-toivottu raskaus vaikuttaa psyykeeseen, parisuhteeseen, työuraan, jo olemassa oleviin lapsiin ja muuhun perheeseen jne.
Toisaalta raskaus saattaa olla toivottukin, mutta sikiö elinkelvoton, jolloin raskauden jatkaminen on taatusti psyykkisesti sanoinkuvailemattoman raskasta.Onko nainen kohtalon armoilla oleva synnytyskone, jolla ei ole oikeutta määrätä omasta elämästään millään tavalla? Mikään ehkäisyhän ei ole 100% varma, joten omalla käytöksellä ei vahinkoraskauden alkamista välttämättä pysty estämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja edelleen siellä missä abortit ovat nykyisin kiellettyjä, ei toivotuilla lapsilla on huonompi ennuste kuin toivotuilla. Ei-toivotuista suurempi osa kuolee lapsena (etenkin alle vuoden ikäisenä), he ovat fyysisesti huonommassa kunnossa ja myöhemmin menestyvät huonommin. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö ei-toivotullakin voisi olla hyvä ja onnellinen elämä, vaan että usein lasta laiminlyödään ja sorretaan. Adoptioon antaminen on kuitenkin usein niin iso sosiaalinen stigma, että monet eivät siihen ryhdy vaikkeivät lasta haluaisikaan.
Ja täytyy kyllä myöntää, että jos esim. minut raiskattaisiin, saisin sen takia HIV:n ja tulisin raskaaksi, sikiölläkin todettaisiin HIV ja vielä vaikea kehitysvamma, niin ei minulla sitä kohtaan kovin lämpimiä tunteita olisi. MIeluiten abortoisin, mutta jos abortti olisi kielletty, niin lykkäisin lapsen johonkin laitokseen. Elämä olisi jo niin hajalla siinä tilanteessa että raiskaajan vammainen HIV-lapsi ei todellakaan olisi minulle mikään huolenaihe jo olemassaolevan perheen rinnalla.
täytyis pitää kintut ristissä. Mikä ihmeen hinku pitää olla paneskelemaan, jos ei sitä vertaa voi kantaa vastuuta aiheuttamistaan seurauksista.
Sinne tänne paneskelu on yhtä väärin kuin abortti. Jos seksi kuuluisi ainoastaan avioliittoon, luulisin että abortit vähenisivät oleellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, pitäisi siis etsiä mies joka haluaisi äkkiä naimisiin... panettaa...!
Täältä löytyy vain tyyppi joka paneskelee minua vaikkemme ole naimisissa emmekä edes käytä ehkäisyä! Hurjaa!
Naiset vaahtoavat aborttikysymyksenkin kohdalla siitä, ettei naisen keholla ole tarpeeksi arvoa ja naisen täytyy itse saada määrätä omasta kropastaan. Sen vertaa ei nykynaiset kuitenkaan kunnioita sitä omaa kroppaansa, että pitäis pöksyt jalassa vihkimiseen asti. Sit itketään, et mies ei haluu naimisiin.. ei kai haluukaan, kun kaikki on tarjolla ilman mitään todellisia sitoutumisia.
Todellisuudessa vanhanaikainen seurustelu olis paljon kestävämpi pohja yhteiselle elämälle, kuin heti sänkyyn tyyli. Siinä opittais tuntemaan toisen pään sisältöä, eikä vain jalkoväliä.
Tämä nyt ei ihan tähän keskusteluun kuulu. Löysään moraaliin kylläkin, niinkuin alkuperäinenkin aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä ei ole pahaa ristiriitaa. Yksi ongelma vähemmän pohdittavana siis :)
Käykää Suomen historiankirjoja kirjastosta tai lukekaan islamilaisen tai katolisen maailman + aasian meiningistä! Kun abortti on kielletty, ne syntyvät, ei-toivotut lapset todella kärsivät koko loppuelämänsä! Sitäkö te abortin vastustajat haluatte? Joissakin kulttuureissa raskaana oleminen ja adoptoiminen ei vaan onnistu yhtäaikaa, eikä välttämättä lainkaan! Yhteiskuntajärjestys on sekava ja lainsäädäntöä ei ole. Lapset kerätään joihinkin karmeisiin lastenkoteihin, joissa näkevät nälkää ja heitä hakataan. Ei koskaan lämpöä, rakkautta, syliä. Tai he ovat nälkäisiä katulapsia, joita kaupataan bordelleihin. Olette te abortin vastustajat niin yleviä! Taivaaseen pääsette! Varmaan on ihanaa katsoa itseään peilistä ja mennä illalla nukkumaan kun on niin uskomattoman ylevät periaatteet!
Minä taasen joudun helvettiin. Tein 1 1/2 vuotta sitten abortin. Olin sairastunut vaikeaan masennukseen, ja minulla oli kaksi pientä lasta. En vain jaksanut. Raskaus oli täydellinen vahinko ja mysteeri, koska olimme käyttäneet kondomia. Mitä se olisi tehnyt mielenterveydelleni, joka oli nuuskana, jos olisin ollut täysiaikaisesti raskaana ja luovuttanut lapsen adoptoitavaksi? Olisin luultavasti tehnyt itsemurhan ja lapseni olisivat jääneet äidittömiksi.
Tunnen useita abortin tehneitä ja varmasti teidän vastustajien lähipiirissä heitä löytyy, mutteivat uskalla puhua, koska teidän asenteenne on kamala! Osa abortin tehneistä on ollut teini ja osa on tullut raskaaksi edellisen lapsen ollessa pieni. Olemme kaikki ihmisiä ja virheitä sattuu ja ehkäisy unohtuu/pettää. Se on elämää! Ja se on inhimillisempää tehdä abortti kuin synnyttää lapsi, josta kukaan ei välitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikista kauniista nimityksistä joita olen ketjun varrella saanut.
(kumarrus)
Tuo 'varaosavauva' kuullostaa kyllä minun korviini lähinnä kamalalta. Tosin jos nyt ihminen sattuu saamaan vauvan, joka kuolee synnytyksen jälkeen johonkin vähän vähemmän draamattiseen kuin aivottomuuteen, niin olisiko eettisesti väärin antaa hänen elimensä elinsiirteiksi?
Tai jos sen aivottoman vauvan muut elimet olisivat kunnossa, niin kai nekin voisi luovuttaa? En tiedä. Minun mielestäni ihmisen arvo on jokatapauksessa aina yksiselitteinen, olipa hänellä aivot tai ei.
Ymmärrän että ihminen päätyy aborttiin, kun vauva ei ole elinkelpoinen, mutta en pidä sitä eettisesti oikeana ratkaisuna. Jos sekä äidin, että lapsen henki on vaarassa raskauden jatkuessa, voin jopa hyväksyä abortin eettisesti kestäväksi valinnaksi.... säästetään edes toinen elämä jos ei voida säästää molempia. Mitään muita abortteja en edes ymmärrä, saati hyväksy.
Vammainen tai terve, musta tai valkea, Arjalainen tai Juutalainen. Kaikkien ihmisten elämä on yhtä arvokas, eikä toisella ihmisellä ole oikeutta päättää toisen elämästä. Ei edes lapsen äidillä, vaikka se tarkoittaisi hänelle itselleen vaikeuksia.
Jos ajatellaan, että ihminen odottaa elinkelvotonta vauvaa, ja tekee abortin vaikka rv 18, hän menettää monta kuukautta jolloin voi rakastaa vatsassaan kasvavaa vauvaa, ja vauva menettää monta kuukautta elämästään.
Ongelman ydin on siinä, pidetäänkö sikiötä ihmisarvoisena yksilönä.
Mielestäni kun abortti on hyväksyttävä, pitäisi samalla logiikalla hyväksyä eutanasia, vaikeasti vammaisten 'jälkiabortit', onnettomuuksissa vammautuneiden 'lopetus'. Raja voitaisiin vetää vaikka siihen, onko yksilö tuottava vai ei. Esimerkiksi kalliit syöpähoidot pitäisi arvioida sillä perusteella, ehtiikö ihminen ne verotuloillaan odotettavissa olevan työikänsä aikana maksaa. Depressiopotilaat jotka eivät todennäköisesti parane, samaan kastiin... yms yms... Ehkä jopa 'rotuhygienia' kuuluu tähän samaan kastiin? Lopulta maailma olisi täynnä ihania fiksuja kauniita ja älykkäitä ihmisiä. (läskit ammuttaisiin saunan takana, kun painoindeksi menisi yli 25)
Haluammeko me tällaisen yhteiskunnan?
Minä en ainakaan halua.
Ei pelkästään se, että saa kuulla oman lapsensa kuolevan 100 % varmasti, vaan että sitten sitä tilannetta pitäisi vielä pitkittää tieten tahtoen! Luuletko, että se rakkaus siihen vammaiseen lapseen loppuu aborttiin? Luuletko että sille lapselle se vammaisena kasvaminen kohdussa on jotenkin ihanaa ja mukavaa, rauhallista ja lämmintä eloa? Ei muuten välttämättä ole. Isot vauriot voi hyvinkin tuntua kehittyessään myös siinä vauvassa kipuina, niin että se syntymätön vauvakin kärsii, joka ikinen päivä, minuutti ja sekunti. Ja sinä haluat sitä ehdoin tahdoin pitkittää? Todella eettistä ja armollista...
-Se jonka sisko abortoi todella vaikeasti vammaisen lapsen
Jos ajatellaan, että ihminen odottaa elinkelvotonta vauvaa, ja tekee abortin vaikka rv 18, hän menettää monta kuukautta jolloin voi rakastaa vatsassaan kasvavaa vauvaa, ja vauva menettää monta kuukautta elämästään.
Ongelman ydin on siinä, pidetäänkö sikiötä ihmisarvoisena yksilönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuan toki, että on todella vaikeaa kantaa lasta jonka tietää kuolevan, en epäile sitä yhtään. Enkä epäile sitäkään, ettei lasta voisi rakastaa abortin jälkeenkin.
Mutta mietitäänpä asiaa tältä kantilta. Sinun lapsesi tai äitisi sairastuu syöpään. Sairaus todetaan, kun hän menee lääkäriin valittamaan kipuja. Lääkäri sanoo, ettei potilasta voida parantaa ja hänen loppuelämänsä tulee olemaan kivulias. Pitäisikö tämä syöpäsairas tappaa diagnoosia seuraavana päivänä? Vai sitten kun kivut alkavat olla todella kovat?
Vai annettaisiinko hänen kuitenkin elää siihen asti kuin hän nyt elääkin, vaikka elämä ei välttämättä olisikaan niin helppoa?
Onko elämän ylin päämäärä päästä mahdollisimman helpolla? Vai voisiko ihminen löytää jonkun hieman korkeammankin päämärän?
Mutta mietitäänpä asiaa tältä kantilta. Sinun lapsesi tai äitisi sairastuu syöpään. Sairaus todetaan, kun hän menee lääkäriin valittamaan kipuja. Lääkäri sanoo, ettei potilasta voida parantaa ja hänen loppuelämänsä tulee olemaan kivulias. Pitäisikö tämä syöpäsairas tappaa diagnoosia seuraavana päivänä? Vai sitten kun kivut alkavat olla todella kovat?
Vai annettaisiinko hänen kuitenkin elää siihen asti kuin hän nyt elääkin, vaikka elämä ei välttämättä olisikaan niin helppoa?Onko elämän ylin päämäärä päästä mahdollisimman helpolla? Vai voisiko ihminen löytää jonkun hieman korkeammankin päämärän?
Syöpäsairas ihminen on täysin eri asia, kuin sikiö, jolla ei vielä ole omaa tahtoa, vertauksessahan syöpäsairas ihminen oli jo syntynyt ihminen, kenties jo aikuinen. Valitettavasti jotkut sikiöt ovat niin sairaita, että heillä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä tai elämä on erittäin tuskallista, tällainen sikiö ei itse tiedosta sairauttaan eikä hånellä ole mahdollisuutta kertoa tai osoittaa, mikä hänelle on parasta. Tällöin vanhemmat yleensä tekevät päätöksen mahdollisesta abortista asiantuntijoiden avustuksella.
Syöpäsairas äiti taas on kykeneväinen itse diagnoosin kuultuaan tekemään vaikka itsemurhan jos tahtoo, sillä hänellä on oma päätäntävalta ja oma tietoisuus, jota sikiöllä ei vielä ole. Se onkin sitten täysin eri asia, että kannattaako parantumattomasti sairaiden ihmisten elämää keinotekoisesti pitkittää jos elämänlaadussa ei ole mitään mahdollisuuksia parantua. Hoitojen lopettaminen/hoitamattomuus olisi monessakin tapauksessa täysin perusteltua.
Jos on tiedossa, että lapsi kuolee kohtuun 95 % todennäköisyyydellä, niin kyllä itse tekisin abortin, onhan riskit siinä paljon pienemmät, kuin kuolleen lapsen synnyttämisessä. Toivon ja rukoilen, etten ikinä tällaista ratkaisua joutuisi tekemään.
Suomi hukkuisi sijoitettaviin lapsiin sijaiperheitä olisi liian vähän ja adoptioperheistä olisi myöskin pula jos kaikki aportoidut olisivatkin hengissä. En todellakaan tekisi itse aborttia vaan kantaisin vastuuni mutta kun kaikki eivät olekkaan niin vastuullisia tai vauvan kasvatusolot ovat mahdottomia. Myös jos lapsikuollettavasti sairas ja tulisi kuolemaan heti synnyttyään olisi se parempi aportoida.Siksi pitäsin sen laillisena. Itse en lähtisi sairasta lasta aportoimaan ellei olsi niin kuin edellä mainitsin.
zetter voo viiper vaaper vooo--o.
Ihan niin kuin ne, jotka joutuvat päätymään aborttiratkaisuun, eivät surisi lastaan.
Mä en ainakaan kaipaa sua suremaan mun kuollutta lastani, kyllä sä sen verran kusipää olet.
Naisella ei ole mitään oikeutta omaan kehoonsa?
Puhumattakaan siitä, millä tavalla ei-toivottu raskaus vaikuttaa psyykeeseen, parisuhteeseen, työuraan, jo olemassa oleviin lapsiin ja muuhun perheeseen jne.
Toisaalta raskaus saattaa olla toivottukin, mutta sikiö elinkelvoton, jolloin raskauden jatkaminen on taatusti psyykkisesti sanoinkuvailemattoman raskasta.
Onko nainen kohtalon armoilla oleva synnytyskone, jolla ei ole oikeutta määrätä omasta elämästään millään tavalla? Mikään ehkäisyhän ei ole 100% varma, joten omalla käytöksellä ei vahinkoraskauden alkamista välttämättä pysty estämään.