Oletko tehnyt elintestamenttia?

kaikki elimet saa ottaa jotka vaan kelpaa...

Mullakin oli joku kortti ennen lompakossa mutta se on hävinny ja aivokuolleena on vaikee ilmaista tahtoaan varaosien irrotuksen suhteen.

ja se myös lukee tiedoissani terv.keskuksessa.

Ja olen vannottanut kaikki läheiseni toimimaan tahtoni mukaan, vaikka itse olisivat täysin vastakkaista mieltä!



Vaan kertokaapa, tekisinkö ihan väärin jos esim. mieheni "aivokuolisi" ja antaisin luvan elintenluovutukseen vaikka tiedän että hän ei itse sitä halua? Ei kyllä ole ihan 100% vastaankaan...

Tehdäänhän aika usein ruumiinavauskin, miksei samalla vois ottaa munuaisia ja kaikkea muutakin mistä vois olla iloa jollekin, ja ommella kauniisti kiinni? Entä jos elintenluovutus olis rutiinia, eli lupaa ei edes kysyttäisi - helpottaisko se ratkaisevasti elinsiirtoa jonottavien tilannetta?

Ja olen asiasta informoinut läheisiäni. Tietävät mitä tahon, jos huonosti käy.

ja läheiset tietää myös.

Ihmistä ei hoideta jos huomataan että siltähän saadaan tarvittava elin. Saadaan elinsiirtotilastot kauniimmiksi kun annetaan lahjoittajien kuolla ja tehdään vaan paljon siirtoja.

Muistaakseni aivokuoleman toteaa 2 lääkäriä ja omaisiltakin kysytään, vaikka vainajan tahto tiedetäänkin.

aikuiselta lapselle siis harvemmin edes toimii? En todellakaan usko että ihmisten annetaan kuolla elimien toivossa. Laitatko jotain esimerkkitapauksia ja faktaa väitteesi tueksi, kiitos :)

enkä verenluovuttajaksikaan.

nähtyäni ruumiinavauksen revin sen :( Siinä ei oikeasti mitenkään kauniisti leikellä ja sitten "nätisti" ommella ihmistä kiinni... SIitä on lempeä kohtelu kaukana. Karseaa teurastusta.

Sinällänsä ihan tosi turhamaista, siinä vaiheessa kun aivokuolleena ollaan ei paljoa ole väliä miten sitä kroppaa revitään ja raastetaan... Ehkä vielä joskus muutan mieleni ja kirjoitan testamentin uudelleen.

aivokuolema-tilanteessa ei ole enää mitään mitä hoitaa. Aivokuolema joko on tai ei ole, sitä ei saada aikaiseksi hoidotta jättämisellä. Aivokuolema syntyy yleensä vamman tai ison aivoverenvuodon seurauksena muutamissa hetkissä (välittömästi-muutamissa minuuteissa). Aivokuollut potilas on KUOLLUT eikä häntä millään hoidolla henkiin herätetä, sydän lyö koska se ei ole hermostosta riippuvainen. Mikäli aivokuolleesta ei tule elimenluovuttajaa, hänet irrotetaan hengityskoneesta ja hänen sydämensä pysähtyy jonkin ajan kuluttua. Aivokuolemadiagnoosin tekee neurologian erikoislääkäri yhdessä anestesiologian erikoislääkärin kanssa. Aivokuolemadiagnoosi ei ole riippuvainen siitä haluaako potilas luovuttaa elimiään vai ei, aivokuolemadiagnoosi tehdään aina aivotoiminnan sammumisen perusteella.

Aivokuolemadignoosia tekevät lääkärit eivät myöskään tiedä, ketä potilaita on elinsiirtojonossa eikä jonkun tietyn potilaan elimiä voida osoittaa jollekin tietylle toiselle potilaalle vaan elimet siirretään kudostyypityksen perusteella sopivimmalle vastaanottajalle.



Suomessa saa irrottaa elimiä ja kudoksia vain ja ainoastaan aivokuolleelta, tai vapaaehtoiselta aikuisluovuttajalta.



Joku kertoi ettei kelpaa luovuttajaksi, on mahdollista että silmien sarveiskalvot ja iho kelpaavat luovutettaviksi vaikka muiden elinten osalta kriteerit eivät täyttyisikään.



Jos jollakulla on kysyttävää aivokuolemasta tai elintenluovutuksesta, vastaan mielelläni kysymyksiin.



T: sh neurologiselta osastolta

missä apteekkarin kansa asioidaan tai kassalla

kyllä lapselle voidaan siirtää esim osa aikuisen maksasta.



elimiä ei irrotetta kuin aivokuollelta, joten ei vaikuta hoitoon mitenkään

ei siis tarvitse kenenkään pelätä ettei saisi hyvää hoitoa sen takia että on antanut luvan elimien ottamiseen. aivokuollut on kuollut ei tiedä ei tunne mitään, vaan sydän sykkii ja keuhkot pelaa koneiden varassa. toivoa ei ole heräämisestä enää eikä siis voi parantua mill'ään hoidolla



useille kuolleille tehdään ruumiinavaus joka tapauksessa eli leikataan,

enne sitä voi kuollut pelastaa jopa 8 ihmisen elämän, luovuttamalla elimiänsä

sydämen, keuhkojen ja maksan osalta jotain 50v. Munuaisissa ikäraja taisi olla 60v. Ihokudoksen luovutuksessa ikäraja on korkeampi, taisi olla 70. Sarveiskalvoissa muistaakseni 65v.



Ihan tarkkaan en muista yläikärajoja, kohdalleni osuneet luovuttajat ovat kaikki olleet reilusti alle 50-vuotiaita joten ei ole tarvinnut miettiä onko sopivan ikäinen.



T: 20

moni ei tule ajatelleeksi tälläistä asiaa muuten

keskustelu laitta miettimään omaa kantaansa ja monet ovat siten luovutuskortin täyttäneet



moni kuolee odottaessaa elinsiirrettä, pieniä lapsia etenkin nuoria aikuisia aitejä isiä jne on sääli että menehtyvät kun heitä voisi auttaa elinsiirto



miettikää asiaa monelta kannalta

. Verta en tuolla perusteella saa luovuttaa. Eikös se sama CJDv-riski päde myös elimiin?