Kyllä on lapset muuttuneet kauheasti viime vuosina!

minusta sillä ei saisi olla mitään tekemistä sen kanssa, millainen aikuinen on synttäreillä vastassa, kieltääkö kovasti vai ei ja saako lapset tottelemaan, kyllä lasten pitäisi silti osata käyttäytyä kylässä ollessa. Ei esim. pitäisi olla aikuisesta kiinni, penkooko lapsi aikuisten makuuhuoneessa kaikki kaapit, vaan kyllä lapselle pitäisi olla opetettu tietyt asiat, mikä on sopivaa ja mikä ei. Ja siitäkin olen eri mieltä, että pitäisi lopettaa turha ohjelman järjestely synttäreillä, kakku pöytään vaan ja se siinä. Kokeilkaapa kutsua vaikka 10 kouluikäistä poikaa synttäreille ja laittakaa vaan se kakku, huhuh.

syy vai seuraus, että synttärit vietetään nykyään usein jossain mäkkärillä tms. En minäkään tuollaista touhua kotiini haluaisi. Toisaalta mäkkärisynttäreillä saa rellestää rauhassa, sitten pitäisi muistaa, ettei toisten kotona saa...

" isokin" lapsi tarvitsee vanhempaa. Ei se, että lapsi osaa itse syödä/pukea/tapa itseään, jos käännät selkäsi tarkoita sitä, että lapsen voi unohtaa. Isokin lapsi tarvitsee aikuista. Lapsi, joka on jätetty oman onnensa nojaan on sitten ns. huonosti käyttäytyvä, koska hänelle ei ole viitsitty opettaa sosiaalisen kanssakaymisen hienosäätöä. On niin paljon helpompaa antaa lapsen vaan tehdä niinkuin haluaa, ja itse istua vaikka sitten tietsikalla.

nimenomaan se, että aikuiset pyörivät jatkuvalla syötöllä lastensa ympärillä hössöttämässä, tappaa kaiken luovuuden ja oppiminen hidastuu.. viimeisen kymmenen vuoden aikana kuivaksi oppiminen on siirtynyt puolella vuodella-vuodella myöhemmäksi, puhehäiriöt ja puhumattomuus on lisääntynyt huimasti, lapset eivät todellakaan osaa leikkiä... tylsyys kehittää mielikuvitusta ja luovuutta, antakaa lasten olla lapsia ja olkaa itse AIKUISIA, älkää antako niiden lasten päättää asioista, joista niiden ei kuulu päättää. eikä se sulje pois rakkauden osoittamista lapsille ja hellyyttä, päinvastoin lapsi on tyytyväinen kun aikuinen pitää rajat ja näin osoittaa lapselle huolehtivansa tästä. ( ja nii-in, se on taas lapsen tehtävä uhmata eli testata sitä vanhemman rakkautta ja rajojen pitämistä...)

t. pph

Pikku2 taas on eri maata ja mielestäni samalla tavalla kyllä ollaan kasvatettu.



Ei se AINA ole kasvatuksesta kiinni mutta usein joo.



=o(

Toisella keskustelupalstalla eräs äiti kirjoitti hienosti kasvatuksesta. Hänen lapsensa tuskin syrjii ketään.

Kasvatus ei ole temppu- tai sääntökokoelma. Se on molemminpuoliseen kunnioitukseen ja rakkauteen perustuva ihmissuhde lapsen ja aikuisen välillä.



Aikuinen osoittaa välittämistään mm. opettamalla lasta pitämään huolta itsestään eli hoitamaan syömisensä, hygienian, koulun jne. asiallisesti. Lisäksi aikuisen tulee kohdella lapsen persoonaa kunnioittavasti, arvostaa häntä ja vaatia samaa kohtelua itselleen ja toisille. Turha on kuitenkin odottaa kunnioitusta, jos on itse ensin jättänyt lapsen henkisesti tai fyysisesti yksin ja vähätellyt häntä toimissaan tai sanoissaan.



Hyvässä ihmissuhteessa lapsi kasvaa turvallisesti tasapainoiseksi aikuiseksi ilman sen kummempia kasvatteluja. Nykyaikainen kasvatus merkitsee minulle sitä, että lapsi nähdään ihmisenä, jolla on sama arvo kuin muillakin, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että hänellä olisi sama itsemääräämisoikeus kuin aikuisella.



Monesti puhutaan siitä, että parisuhde vaatii töitä pysyäkseen yllä. Sama koskee lapsen ja vanhemman suhdetta. Moni vanhempi tuntuu uskovan, että luottamuksellinen, kunnioittava suhde pysyy itsestään yllä ja mikäli siihen tulee särö, se korjataan arestilla tai selkäsaunalla. Murrosiässä viimeistään sitten huomataan, ettei ole enää mitään kontaktia lapseen. Silloin ei enää " kuri" auta. On myöhäistä.



Kasvatuksessa on oleellista viettää aikaa lapsen kanssa, tehdä yhdessä tavallisia asioita, pysähtyä kuuntelemaan. Kysyä, mitä sinä tästä ajattelet, miltä tuntuu, jutella. Kertoa, että on ylpeä. Kehua, kun on aihetta. Olla lapsellekin kohtelias. Opettaa omalla esimerkillä, keskustella kunnolla silloin, kun lapsi on harhautunut tekemään jotain väärää. Miksi niin kävi ja mitä siitä seurasi ja miten sen olisi voinut estää. Olla johdonmukainen. Jutella tunteista, opettaa tunnistamaan niitä ja niiden vaikutusta käytökseen. Näin toimiessa rangaistuksia tarvitaan harvoin ja suhde on vankalla pohjalla, kun murrosiän myrskyt koittavat.



Minun nykyaikainen kasvatukseni vaatii taatusti enemmän aikaa ja vaivaa, kuin se tarkka kokoelma sääntöjä ja rangaistuksia, jonka monet kasvatukseksi mieltävät. Se ei ole " vapaata" eikä välinpitämätöntä vaan antoisaa arkea ja yhdessäoloa.

Joihinki tehoaa puhe heti, joihinkin vasta yhdeksäskymmenes kerta.

olemaan. Jollain onnistuu paremmin, jollain huonommin.

toki lapsia pitää kieltää, jos jotenkin typerästi käyttäytyvät, mutta jos joku riehuu koko ajan, niin eihän sitä muutaman kiellon jälkeen sen kummallisempia konsteja voi käyttää, jos joku ei tottele. Synttäreillä on kuitenkin oltava kohtuullisen mukavaa, eikä niin, että jää kaikille mieleen vain se, että komennettiin koko ajan. Joku kysyi, miksi aikuiset järjestävät ohjelmaa lapsen synttäreille? No meillä ainakin siksi, että lapset eivät nykyisin juurikaan isommassa porukassa leiki keskenään, vaan juuri tämän riehumisen välttämiseksi.