USAn Suomi-äidit ja muutkin,vinkkejä kaivataan
Suunnitelmissa olisi miehen työkomennus ja muutto Dallasiin ilmeisesti jo tammikuussa. Nyt pitäisi päättää asia ja pohdimme mahdollisimman monelta kantilta, lähteäkö vai ei. Meillä on 2 pientä lasta, poika 2v7kk ja tyttö 1v5kk, itse olen ollut nyt kotiäitinä lasten kanssa kohta 3vuotta ja jatkuisi siis Dallasissa seuraavat 3 vuotta lisää. Nyt kysynkin ja toivon, että jos joku jaksaisi/ehtisi vastata muutamaan kysymykseen, joita pohdimme. Tekisitkö jotain toisin esim.valmisteluiden suhteen? Mitä et osannut ottaa huomioon itse lähtiessä, mutta nyt paikan päällä eläessä olet todennutkin olevan toisin? Mitkä olisi hyviä asuinalueita lapsiperheelle? Olemme parin viikon kuluttua menossa mieheni kanssa Dallasiin pariksi päiväksi hieman kartoittamaan asuinalueita, jotta voisimme tehdä lopullisen päätöksen.
Olemme mieheni kanssa asuneet Ruotsissa pari vuotta, mutta silloin ei ollut lapsia ja minäkin kävin töissä, joten se oli todella erilaista kuin kotiäitinä oleminen. Miten muuten koette USA:ssa/Dallasissa kotiäitinä olemisen? Tutustuuko ihmisiin helposti?
Ai niin, emme lähde ex-patteina vaan ihan pysyvänä muuttona sinne, mutta miehen firma on kyllä sama kuin mikä Suomessa tosin firma on siis amerikkalainen ei suomalainen. Saisimme viisumit, joilla minäkin voin opiskella sekä olla töissä.
Kirjoittakaahan kokemuksianne, mikäli millään ehditte ja jaksatte. Itsellä jo pää halkeaa, kun on asiaa miettinyt niin monelta kantilta..
Essi
Kommentit (8)
en itse asu Dallasissa enkä ole siellä koskaan käynytkään, joten en osaa vastata millaista juuri siellä on. Olen itse asunut reilu 3 v USA:ssa itärannikolla kahdessa eri kaupungissa ja ollut kotona koko ajan. Lapset 2 v ja 8 kk, jotka ovat molemmat syntyneet täällä USA:ssa. Muutamia asioita tuli mieleen: Olettehan suorittaneet laskelmat, että elintasonne pysyy vähintään entisellään. Voi olla tietysti vaikeaa, ottakaa mahdollisimman tarkkaan huomioon, mitä kustannuksia ja minkä suuruisina Dallasin seudulla tulee ja tietysti myös se, että putoatte pois Suomen sosiaaliturvan piiristä. Ihmisiin tutustuminen on aika paljon itsestä kiinni ja myös missä asuu, Dallasissa kuulostaa olevan hyvin aktiivinen suomalaisverkosto, ainakin sitä kautta on helppo tutustua ihmisiin. En tiedä miten pitkiä päiviä miehesi on Suomessa tehnyt, mutta mielestäni täällä työpäivät ovat pitkiä ja työmatkaan tuhraantuu usein paljon enemmän aikaa kuin Suomessa. Lomia on vähemmän (riippuu tietysti työnantajasta). Eli työ on hyvin sitovaa ja aikaavievää ja miehelläsi ei todennäköisesti ole aikaa olla niin paljon kotona kuin Suomessa ja osallistua kodin töihin ja ostosten tekoon eli ne jäävät sinulle lastenhoidon lisäksi. En tiedä asuuko teillä Suomessa isovanhempia tai muita " ilmaisia babysittereitä" lähistöllä, mutta kyllä mulla on täällä ollut usein aika rankkaa, kun ei ole ketään läheistä, joka voisi katsoa lapsia. Toki teidän lapset ovat isompia, joten helpompi jättää vieraalle babysitterille. Päivähoito on kallista ja ainakin meilläpäin babysittereillekin saa mielestäni maksaa aika paljon. Lapset menevät täällä yleensä preschooliin viimeistään 3-4 v iässä vaikka äiti olisi kotonakin. Kaikkinensa uskon, että lähtö kannattaa, kunhan vain talous on kunnossa:-) Hieno kokemus varmasti ja monet suomalaiset kuulostavat viihtyvän Dallasin seudulla.
dallasin suomiäidit olin jo löytänytkin, mutta tuonne yahoon ryhmään en vielä ole liittynyt, kun ei olla vielä muutettu.
Meillä mies on Suomessa jo aina tehnyt pääsääntöisesti pitkiä työpäiviä eli jos tulee kotiin klo 18, ei se ole mikään ihme ja lisäksi on tosi paljon työmatkoilla ympäri maailmaa. Dallasiin muuttaessa hänen matkustamisesta vähenisi hyvinkin paljon, mikä tarkoittaa, että perheelle jäisi enemmän aikaa :) Onneksi kaikista pitkistä päivistä ja matkoista huolimatta osallistuu aktiivisesti arkiseen elämään ja rutiineihin, mut tietysti mä tätä rulettia pyöritän yksin, kun hän on matkoilla jne.
Mä ajattelin myös, että tuolla Coppel-alueella ilmeisesti on Suomalaisten toimintaa, asuinalueena mulla ei ole mitään tietoa siitä. Täytyy miehen vielä tiedustella paikallisista työtovereiltaan myös noista asuinalueista.
Essi
" Meillä mies on Suomessa jo aina tehnyt pääsääntöisesti pitkiä työpäiviä eli jos tulee kotiin klo 18, ei se ole mikään ihme ja lisäksi on tosi paljon työmatkoilla ympäri maailmaa. "
Heh heh....meillä ainakaan ei ole nähty tuollaista klo 18 kotiintuloa montaakaan kertaakaa tämän neljän vuoden aikana. Yleensä kotona ollaan noin klo 19.30 - 20.30. Eli karrikoidusti voisin sanoa, että arkisin ei miestä kotona näy. Viikonloput ovat sitä perheaikaa, mutta silloinkin mies hoitaa paljon työpuheluja ym. Eli mielestäni täällä ei ole kuten Suomessa, että kännykkä laitetaan kiinni tai siihen ei vastata kun ollaan vapaalla. Työt on vaan yksinkertaisesti hoidettava ja näin toimitaan ilman sen kummempaa ihmettelyä.
Itse koen olevani lähes yksinhuoltaja - ainoastaan ilman taloudellisia huolia. Hoidan 99% lapset ja KAIKKI kotiin ja lapsiin liittyvät asiat. Asioiden hoito on täällä usein byrokraattisempaa ja aikaa vievempää kuin Suomessa. En valita, päinvastoin:) Sanon tämän vaan, sillä se tulee monelle yllätyksenä. Good Luck!
tuo yksinhuoltajafiilis on kyllä jo tullut täällä kotimaassa, koska mieheni matkustaa niin paljon, että olen siis oikeasti yksin 24h tosi paljon.
En tiedä kuinka suurta vaihtelua työajoissa on Amerikassa, mutta kaikki vuodet mitä mieheni on tehnyt töitä amerikkalaisten kanssa eri yrityksissä niin tiedän, että pitkiä päiviä tekevät. Tämä kyseinen yritys, missä siis mieheni työskentelee Suomessa ja samaan firmaan menisi dallasissa, on työaikapolitiikalta ilmeisesti vähän suopeampi kuin monet muut alansa yritykset amerikassa. Ainakin hänen kollegat dallasissa, joiden kanssa koko ajan työskentelee eivät onneksi joudu tuollaista päivää tekemään kuin sun miehesi yrityksessä tehdään. Mieheni yritys poikkeaa kyllä täällä Suomessakin työoloiltaan ja kuinka henkilökunnasta huolehditaan positiivisella tavalla, joten ehkä heillä on globaalisti tällainen linja.
No näitä kaikkia just pähkäillään tai siis mä pähkäilen oman jaksamiseni vuoksi. Mutta kiitos paljon kirjoituksestasi.
Essi
Mekin mietimme ja mietimme, etta tullako vai eiko. Lopulta tulimme ja olemme mahdollisesti pysyvasti taalla. Enka ole katunut paivaakaan. Olin pari vuotta kotiaitina, mutta katselin koko ajan lehdesta tyoilmoituksia ja kavinpa parissa " koehaastattelussakin" . Nyt olen tyoelamassa, ja nyt taalla olo on entista mielekkaampaa.
Mieheni tekee niita alyttomia tyopaivia, klo 6-20, mutta emme valita ja kaikkeen tottuu. Itsellani tyopaivat ovat 8-16 elikka aika normaaleja suomalaisen standardin mukaan.
Jo kotiaitina tapasin paljon ihmisia lasteni kerhoharrastusten kautta. Se ei ollut mielestani vaikeaa. En ole kamalan sosiaalinen, joten ne pari ystavaa jotka loysin ovat olleet aivan tarpeeksi. Loput ovat hyvanpaivantuttuja.
En osannut suunnitella mitaan etukateen Suomessa. Meilla meni kaikki energia paperien setvimiseen ja asunnon hakuun USA:ssa. Paadyimme vuokralle ja olemme edelleen vuokralla. Emme ottaneet paljonkaan tavaraa mukaamme, vaan saastimme rahaa Suomessa ja ostimme sitten kaikki taalta. Se tuntui helpommalta vaihtoehdolta. Kamat Suomessa ovat ystavien kaytossa ja varastoissa, ja jotain myimme pois.
Koin tulomme jalkeen pienen masennuksen. Se kesti ehka jopa puoli vuotta. Taisin kaivata ystaviani ja vanhempiani ja sita tuttua ymparistoa, mista lahdettiin. Ohi se meni ja nyt olen kotiutunut niin hyvin, etten takaisin tahdo. Taalla on niin paljon hyvia asioita, jos vaan pitaa mielensa avoimena. Ei kannata vertailla Suomeen.
Joka tapauksessa, tervetuloa ihmeessa tanne Yhdysvaltoihin.
...etta ystavat, joita alkuaikoina kaipasin, alkoivat hiljalleen lopettaa yhteydenotot kanssani. Se tuntui kamalan kurjalta. Kirjoitin siita jo kerran talle sivustolle. Ne, jotka jaksavat edelleen pitaa yhteytta, ovat sitten niita tosi-ystavia. Harmi etta niin moni jai....Mutta olisinko mieluummin jaanyt ja pitanyt nama ystavat - no ei todellakaan!
Itse palasimme kotimaahan tana kesana kolmen Pohjois-Texasin vuoden jalkeen.
Alunperin lahdimme parin vuoden tyokomennukselle 2kk-ikaisen vauvan kanssa. Viihdyimme loppujen lopuksi ihan hyvin ja jatkoimme sopimusta viela vuodella.
Metroplexin alue on todella suuri, joten hyvista asuinalueista on vaikea sanoa kun et mainitse milla suunnalla miehesi tyopaikka on. Jos se on Irvingissa, taitaa tuo Coppell olla suosituin Suomalaisten keskuudessa. Itse asuimme eri suunnalla.
Dallasin alueella on todella aktiivista Suomalaistoimintaa mm. Pohjois-Teksasin Suomikoulu, Suomalainen kirkko yms.
Jos etsitte asunnoksenne taloa kannattaa etsia realtor.com nettisaitilta. Ko. sivuilta loytyy niin vuokrattavia kuin omistustalojakin. Ja haun voi rajata esim. postinumeron perusteella.
Pienille lapsille loytyy myos paljon monipuolista harrastetoimintaa, jossa tutustuu suhteellisen hyvin paikallisiin. Vanhempi lapseni kavi viimeisen vuoden myos pre-schoolissa 2paivaa viikossa. Siella han sai aivan eri tavalla kontaktia paikallisiin lapsiin seka oppi samalla kielen. Suosittelen!
Jos haluat tarkempia tietoja alueen suomalaisilta, sinun kannattaa kayda dallasin suominaisten nettisivuilla. Siella on mm. lasten leikkiryhman vetajan yhteystiedot yms.
En osaa vielä vastata kysymyksiisi, mutta me ollaan myös muuttamassa marraskuussa Dallasiin näillä näkymin 2 vuodeksi. Meillä on myös 2 lasta, 2 ja 4 vuotiaat. On kateltu asuntoa Coppelista ja Irvingista. Mies menee muutan viikon ennen meitä hommaan asunnon, ettei meidän tarvi koko porukalla hotellissa asua.
Voi olla, että oot seuraavat jo löytänyt, mutta Googleta dallassuominaiset, siellä on tietoa monenlaisesta toiminnasta. Ja kun googletat suomiamerikkamammat, se on amerikassa asuvien suomalaisten keskustelupalsta. Sieltä mulle on tosi ystävällisesti vastailtu monenlaisiin kysymyksiin. Kannattaa kokeilla:)