Lue keskustelun säännöt.
Te " lapsen sukupuoli-fanaatikot" , oletteko koskaan
Kommentit (16)
Lasketaanko sellaiseksi jos toivoo lapsen olevan mielummin toista suykupuolta, on vaikka aina haaveillut tyttölapsesta? Tai jos vaikka pelkää omia kykyjään toisen sukupuolen kanssa?
Minusta nuo on ihan ymmärrettäviä ajatuksia. Itsekin toivoin tiettyä sukupuolta ja ensimmäisellä kertaa sain sen toisen. Lapsi oli kuitenkin rakkainta ja kalleinta maailmassa heti enkä ollut hetkeäkään pettynyt eli en pidä noita omia ajatuksiani väärinä tai pahoina.
Erijuttu tietty jos toinen sukupuoli tuntuu mahdottomalta, tyyliin mielummin ilman lasta kuin väärä sukupuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Lasketaanko sellaiseksi jos toivoo lapsen olevan mielummin toista suykupuolta, on vaikka aina haaveillut tyttölapsesta? Tai jos vaikka pelkää omia kykyjään toisen sukupuolen kanssa?Minusta nuo on ihan ymmärrettäviä ajatuksia. Itsekin toivoin tiettyä sukupuolta ja ensimmäisellä kertaa sain sen toisen. Lapsi oli kuitenkin rakkainta ja kalleinta maailmassa heti enkä ollut hetkeäkään pettynyt eli en pidä noita omia ajatuksiani väärinä tai pahoina.
Erijuttu tietty jos toinen sukupuoli tuntuu mahdottomalta, tyyliin mielummin ilman lasta kuin väärä sukupuoli.
Mutta täällä av:lla tuntuu olevan sellainen trendi, että jos äidin lapset ovat samaa sukupuolta, hänellä on kummallinen pakottava tarve mollata toista sukupuolta olevia lapsia.
mutta itse toivon aivan kamalan kovasti, että saisin tytön.
Minulla ei siis ole mitään negatiivisia tunteita poikia kohtaan, mutta tyttö olisi haavena. Odotan siis esikoista.
Olen kovasti pohtinut, mistä nämä ajatukset juontavat juurensa. Luulen, että haluan niin kovasti oman tyttären, koska minulla on omaan äitiini todella läheiset välit. Olemme nyt aikuisiällä toistemme parhaat ystävät. Meillä on samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Olen myös läheinen siskoni kanssa. Olemme sellainen kolmikko=). Toivoisin, jos toisenkin lapsen saisin, että hänkin olisi tyttö. Eli ilmeisesti toivon vain kovasti, että minulla ja tyttärilläni tulisi yhtä läheinen suhde, kun äidillä, siskolla ja minulla.
Toki tajuan, että vaikka sen tytön saisin, voisi olla, ettei hän olisikaan yhtään minun oloiseni, ehkä hän ei haluaisi viettää aikaa kanssani.
En kuitenkaan pysty tajuamaan aikuisia äitiihmisiä, jotka kirjoittavat, että vihaavat poikia tai tytöt ovat ärsyttäviä räkänokkia.
Ajattelen sitä siis haasteellisempana, etenkin murrosiässä.
Todellisuudessahan se on yksilöllistä.
Opettajahommissakin koen hankalimmaksi nimenomaan teinitytöt kuin -pojat. En väitä, että tytöt absoluuttisesti ovat hankalampia, vaan että minä KOEN niin.
Jos ei sitä saa, elämäni ei ole pilalla! :) Rakastan poikiani yli kaiken. He eivät ole mitään ylivilkkaita tai kovaäänisiä, mutta silti vielä toivoisin, että saisin yhden tytönkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole ihan tervepäistä hommaa. Minä itkisin ilosta jos saisin ihan kumman vaan.
mutta sittemmin lapsia hoidoilla saanut. Mutta silti oisin toivonut sitä toistakin sukupuolta. Hassu juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensinnäkin näitä ihmisiä on pieni vähemmistö, ja toiseksi koska asia on tabu eikä sitä siis saa puhua ääneen, tämä pieni vähemmistö sitten kuuluttaa poika- tai tyttövihaansa anonyymisti netissä.
en sentään puhu vihasta, mutta syy miksen osaa kuvitella itseäni pojan äidiksi (ainakaan ennen pojan syntymää) johtuu takuulla siitä etten ole elämässäni " yhtään" poikalasta tuntenut! Minulla ei siis ole minkäänlaista käsitystä poikien sielunelämästä, leikeistä ja jutuista!
Eli ei kai ole ihme etten osaa itseäni siihen maailmaan sovittaa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa nyt herranjumala ihmisten toitottaa, että kyllä se tyttö/poika olis kiva. Eri asia on jos avoimesti " vihataan" toista sukupuolta
jotenkin vaan kaikki ne pikkupoikien leikit ja jutut ärsyttää, tiedä sit mistä johtuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai oletko ajatellut, että tytöt ja pojat mahdollisesti suhtautuvat eri tavalla eri sukupuolta oleviin opettajiin? Oma opemieheni nimittäin pitää niitä teinipoikia hankalampina, alkavat helposti kukkoilla ja nimitellä yms., mitä tytöt ei niinkään tee.
Morre:
Opettajahommissakin koen hankalimmaksi nimenomaan teinitytöt kuin -pojat. En väitä, että tytöt absoluuttisesti ovat hankalampia, vaan että minä KOEN niin.
Tai siis kokee kai jonkinlaista vihaa kun kirjoittelee täällä ettei ikinä tahtoisi " räkänokkapoikaa" tai " hienohelmatyttöä" , vaan pelkästään sitä toista sukupuolta. Ei kai tällainen onneksi kauhean yleistä ole mutta jonkin verran noita näkee, siinä on kai kyse melkeinpä jostain mielenhäiriöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat ongelmasi näet ovat taatusti mitättömiä sen rinnalla...
että a) siitä kannattaa keskustella
b) omassa päässä ei ole mitään vikaa ja elämä on muka opettanut jotakin
c) kutsuu itseään aikuiseksi, on vielä lasta hankkimassa tai hankkinut
Menkää Kiinaan.
Kyse on vähän kuin rasismista. Jos ei tunneta poika- tai tyttölapsia, niitä ajatellaan sitten negatiivisten stereotypioiden kautta. Fiksu ihminen ei ole rasisti, ja fiksu ihminen ymmärtää, että pikkupojat eivät ole rajuja, meluavia tunteettomia pyssynheiluttajia, ja pikkutytöt ilkeitä nirppanokkaisia nenäpystyssäprinsessoja. Fiksu ihminen suhtautuu ihmisiin (tummaihoisiin, poikiin, tyttöihin jne) YKSILÖINÄ.