naimisiin meno

Syynä tietysti ensisijaisena rakkaus <3 ;D, sitten perheenperustaminen ja se, että halusimme sitoutua toisiimme.

Molemmat halusivat olla naimisissa, kun lapsi tulee ja onhan naimisissaolo järkevääkin ihan lakienkin kannalta, etenkin kun on lapsi/ lapsia. Ollaan niinkuin joka vinkkelistä katottuna virallisestikkin perhe.

Eli tiivistettynä meillä vaikutti tunnesyyt ja järkisyyt. :)

Ensisijaisena syynä oli rakkaus ja halu sitoutua toiseen ihan virallisestikin. Toiveissa oli myös lapset ja halusimme molemmat lapsien syntyvän avioliittoon. Näin kaikilla on sama sukunimi ja mitään isyydentunnustuksia ei tarvittu. Vähän ehkä naiivisti ajateltuna minusta avioliitto tuntuu vakaammalta ja lopullisemmalta ratkaisulta kuin avoliitto. Myös se vähän painoi vaakakupissa, että avoliitto on lain kannalta aika suojaton jos mietitään esim. perintöjuttuja toisen kuollessa.

kertoisiko joku vielä näistä lakijutuista...? Ollaan avoliitossa ja meillä on kaksi yhteistä lasta ja yhteistä velkaa taloon mikä on miehen nimissä.

Avioliitossa olevilla puolisoilla on toisen puolison kuollessa pääsääntöisesti oikeus saada laskennallisesti puolet puolisoiden yhteisen omaisuuden säästöstä itselleen osituksessa avio-oikeuden nojalla. Jos aviopuolisoilla ei ole rintaperillisiä (siis lapsia tai lapsenlapsia) menee toinen puoli puolisoiden yhteisestä omaisuudesta eloonjääneelle puolisolle perintönä.



Avoparien kohdalla näin ei kuitenkaan tapahdu, koska avopuolisot eivät ole toistensa perillisiä. Ainoa keino periä avopuoliso on testamentti. Avopuolisot voivat laatia keskinäisen testamentin. Koska avopuoliso kuuluu korkeimpaan perintöveroluokkaan, on järkevää pohtia, riittääkö toiselle puolisolle vain hallintaoikeus omaisuuteen, jolloin vältytään suurelta perintöverolta. Tällöin on syytä miettiä joku toissijainen saaja puolison hallintaoikeuden päättymisen jälkeistä aikaa varten. Toissijainen saaja voi hyvin olla esimerkiksi joku avopuolison sukulainen. Hallintaoikeuden testamenttaamisella turvataan avolesken oikeus saada pitää esimerkiksi yhteinen asunto jakamattomana. Avopuolisoilla ei ole asunnon jakamattomana pitämistä varten samanlaista lesken suojasäännöstä tukenaan kuin leskeksi jääneillä aviopuolisoilla on.



Omistusoikeustestamentilla omaisuus siirtyy avopuolisolle testamentin nojalla lopullisesti, jolloin saannosta on maksettava perintövero. Perintöveron määrä avopuolisolla on esimerkiksi käyvältä arvoltaan 100.000 euron asuinhuoneistosta 43.605 euroa eli vajaat 44 % omaisuuden arvosta. Aviopuolisolla perintövero olisi vastaavasta perinnöstä vain 12.647 euroa eli vajaat 13 %, koska aviopuoliso sen lisäksi, että maksaa taulukon mukaan vain kolmanneksen avopuolison verosta, saa tehdä vielä 6.800 euron puolisovähennyksen.



Hallintaoikeustestamentti oikeuttaa avolesken käyttämään kuolleen puolison omaisuutta ja nauttimaan sen tuotosta.



Henkivakuutuksen ottaminen avopuolison turvaksi on myös yksi keino siirtää henkivakuutukseen sidottua pääomaa toiselle avopuolisolle perintöverotta.



Antti Suhonen

As:tsto Suhonen Oy

www.opuslex.fi



Yhteinen lapsi muuttaa tilannetta



Mikäli avoparilla on yhteinen lapsi, niin avokumppani rinnastetaan perintöveron suhteen aviopuolisoon, eikä korotettua perintöveroa mene.

perustaa virallisesti perhe. Isyyden tunnustusta ei tarvittu kun lapsi meille suotiin ja mikäli toinen kuolisi niin leskeneläke(olikohan se niin et 3v. kun on oltu naimisissa niin sitten on oikeutettu siihen mikäli toinen kuolisi_toivottavasti ei_!) on yksi turva taloudellisesti.

Suurin syy siis oli(noh, rakkauden lisäksi) perheen perustaminen, eli haluttiin virallistaa ja mennä ns. vanhan kaavan mukaan!

Mä oon aiemmin asunut avoliitossa, nykyisen aviomiehen kanssa solmin ensimmäisen kihlauksen ja mentiin naimisiin. Täytyy kyllä sanoa että on se jotenkin erilaista, ainakin minulle, paremmalla tavalla. Siis noin niinkun henkisellä ja sitoutumisen tasolla.



Musta on ihanaa olla naimisissa. Ehkä jotenkin luotan enemmän siihen että tuo ukko tuossa nyt pysyy ja varmana rakastaa, ja ollaan yhtä ja samalla puolella muuta maailmaa kohtaamassa. Tää on varmaan kumminkin yksilöllistä, voihan avoliitossa tuntua samalta, mutta musta ei kyllä tuntunut.

mun uskaltautua ja kosia mun avokkia??! Kyllähän nainenkin voi kosia (vai?), me ei olla niin perinteisiin kangistuttu kun muutenkin kaikki tähän asti on tehty perinteistä poiketen " päinvastoin" ! :) Ei kai se asia ikinä selviä ennen kun kysyn... mutta en tiedä uskallanko, täytyy miettiä ja odottaa hyvää hetkeä... Kiitos teille vastanneille! :)

Yksi voimakas taloudellis/juridinen syy on avioliiton solmimiselle tässä tilanteessa:



Jos talo on miehesi nimissä niin sekä siinä ikävässä tilanteessa että miehesi kuolisi, että myös erotilanteessa (toivottavasti näiltä säästytte), sä olet suojaton. Kun talo on miehen omaisuutta virallisesti, mies voi koska tahansa ilmoittaa ettet ole tervetullut hänen kotiinsa. Tai jos mies kuolee, talo ja omaisuus menevät virallisesti lapsille, jolloin vanhempi heistä voi 18 vuotta täytettyään ilmoittaa että sä et enää saa asua siinä (tuskin ilmoittaa, mutta periaatteessa).



Eron tullessa mikään, mitä sä olet tehnyt yhteisen talouden hyväksi (esim. ollut kotona lasten kanssa, maksanut osaasi asuntolainasta tmv) ei merkkaa vaan kaikki miehen nimissä oleva omaisuus menee hänelle, samoin kun kaikki sun nimissä oleva omaisuus tulee sulle. Eli vaikka olisit maksanut osuuksia asuntolainasta, mies saa (periaatteessa) kaikki talosta koituvat tulot ja sulle jää sun osuus lainasta.



Ainoa jaettavaksi menevä omaisuus on sitten se, mistä teillä on kuittien kanssa todisteet että on yhdessä hankittu puoliksi ja mitä ei ole merkattu kummankaan nimiin.



Näin niinkuin epäromantilliselta kannalta sun ja lasten turvaksi teidän kannattaa ehdottomasti mennä naimisiin. Jos haluatte avioliiton solmimisesta huolimatta pitää tällä hetkellä voimassa olevat omaisuusjärjestelyt voimassa, voitte hyvin tehdä avioehdon, vaikka vaan osastakin omaisuutta. Siitäkin huolimatta olet äkillisen kuolemantapauksen varalta suojattu (saat hallintaoikeuden yhteiseen asuntoon elämäsi loppuun asti sekä leskeneläkkeen, ja lapset saavat myös perhe-eläkettä).



Romantilliselta kannalta sitten puolestaan, niin no, me mentiin naimisiin (tai siis rekisteröitiin parisuhde) aika pragmaattisista syistä, mutta oli se myös aika romantillista.. ;)

Jos rakastatte toisianne niin kosi ihmeessä. Mieheni sisko kosi miestään kun harmistui seitsemän vuotta olemaan kihloissa, mies vastasi kyllä ja samaan rataan ovat jatkaneet paitsi että ovat olleet nyt vuoden aviopari.