Tukistin lasta-- jouduin " puhutteluun"

Nyt menen jatkamaan kirjan lukemista lapsille, kävin vaan välillä kurkkaamassa mitä tänne on kirjoiteltu...

Hyvää illan jatkoa kaikille, ja onnea teille jotka olette täydellisiä äitejä :)



ap

-aito, ei ihan täydellinen vaikka yrittää kovasti :)

Eipä ole mulle mitään traumoja jäänyt:)

Vuosi sitten olin aivan loppu (minulla pahoja masennuskausia johtuen yhden lapsen kuolemasta ja toisen kuolemaan johtavasta sairaudesta...) ja aloin pikku hiljaa mäiskiä tytärtäni kengällä, töniä häntä niin että kaatui jne jne. Päiväkodissa tyttöni oli muuttunut hiljaiseksi ja itkuiseksi, ja kertonut, että hän on tuhma tyttö ja äiti ei tule hakemaan häntä tarhasta kotiin jne. Puhuttelussa pk: johtajan ja lto:n kanssa ratkesin itkemään ja oikeastaan itkimme kaikki ja he ehdottivat esim. perheneuvolaan hakeutumista. Minä kuitenkin olin niin kauhuissani omasta käytöksestäni, että lähdin siltä seisomalta psykiatrian päivystykseen ja asiat meidän perheessä muuttuivat, sain lääkityksen, sairaslomaa, olen vuoden käynyt keskustelemassa kerran viikossa jne. jen. Olen ikuisesti kiitollinen pk:n henkilökunnalle ( T! Kiitos todellakin, jos luet tätä....:)) että tarttuivat asiaan HETI, sillä se avasi silmäni välittömästi tajuamaan, että minun on saatava apua välittömästi etten tee tytöstäni sekopäätä. Nyt vuotta myöhemmin tuo kaikki on vain paha muisto, mutta hyvä opetus siitä, miten salakavalasti asiat voi lähteä luisumaan huonoon suuntaan...

mua naurattaa te yhden kiltin lapsen tekopyhät mammat. aivan varmasti tukistaisin tota riiviötä, jos kiinni jäämisestä ei olisi pelkoa.

Johan näitä kieltolain saldoja korjaillaan =(