Suostuisitteko menemään naimisiin miehen kanssa jonka bruttopalkka on vain 1500 euroa / kuussa?

No taatusti. Ja vaikka työttömän. Edellytyksenä olisi kuitenkin, että mies edes yrittäisi tienata 500 euroa käteen tavalla tai toisena. Yksinhuoltajana kun on tullut oltua, niin tajuaa, että aikuinen suurinpiirtein sen verran kulutta ja ei nyt elätettäviä ainakaan pidemmän päälle viitsisi ottaa lisää.

No minä menin kihloihin nuoren miehen kanssa, joka opiskeli ja työskenteli siinä ohessa iltaisin. Ei ollut hurjat tulot ei! Minä kävin töissä ja " elätin" meitä.



Nyt olen hoitovapaalla ja miehen bruttopalkka on 5 900 ¿/kk. Hyvin pärjätään.



Eli toivottomalta minusta rahatilanne joskus tuntui, mutta niin ne tilanteet voivat muuttua!

ketään meitä vie, joten älä katso rakkaudessa rahaa tai muutakaan ulkokuorta.



p.s. Me oltiin muuten tuolloin taloudellisesti niukempina vuosina kyllä onnellisempiakin. Mies kantaa töissä paljon vastuuta ja tekee siten ihan hirveästi töitä myös kotona. Olo on toisinaan aika yksinäinen tässä parisuhteessa...

Juu, kun tähän nyt joku rahahaukka tosissaan vastaisi, ettei suostuisi, niin, miten hän mahtaisi suun panna, kun tuo 1500¿ tienaava mies tienaisi viiden vuoden päästä esim. 5000¿ tai 5000¿ tienaava vain 1500¿? No money, no honey vai? :-)

.. siis sen verran mitä opiskelija nyt saa kuussa opintososiaalisia etuuksia. enkä hetkeäkään epäröinyt. en myöskään ole hetkeäkään katunut, nyt ollaan oltu jo hetki naimisissa, lapsiakin on tullut. miehellä nyt nettotulot ehkä sen 1500 kuussa.

änselvää, vaikka kyseessä olisi enemmän naisen oma päätös kuin perheen yhteinen päätös! Samoin MIEHEN palkankorotus on monelle = meidän rahat ja vaimo hihkuu riemusta, eikä vauhtisokeudessaan välttämättä näe työn oikeaa vaativuutta. Pari ulkomaanreissua kk ei ole mitään huvimatkoja, vaikka siltä ne viestiin kirjoitettuna välillä kuulostavat.



Mutta asiaan: voisin elättää aviomiehen - yhden, kiltin ja sopivan pienikuluisen. :-)

Siis ei kai raha ole se joka ratkaisee naimisiinmenon? No, onhan meitä moneen junaan, mutta silti... Siis eihän sitä rahan kanssa naimisiin mennä. Ja tulot saattaa muuttua suuntaan tai toiseen.

Mutta toisaalta, jos olisin menossa naimisiin jonkun muun kanssa niin en varmaan olisi tämän varakkaan mieheni kanssa enää... Silloin kun mentiin naimisiin niin mies tienasi varmaan tuon verran ja silloin se tuntui ihan ok:lta, mutta nyt elämä on muuttunut aikalailla.

en opiskelijaa, enkä hulttiota.



Sellaistahan voi sitäpaitsi " pitää" ilman naimisiinmenoakin, mutta elättämään en rupea.

tienaavan kanssa aikanaan. nyt tienaa 3200+edut :-) eli ei huimaavaa, mutta paljon parempaa.



minusta aika monella alalla tsemppaava saa enemman kuin 1500, siksi en menisi. jos palkkakuoppaan hyva syy tai sitten valiaikaista (esim. yrittajan tuloista ei koskaan tieda, osa-aikaopinnot yms.)

rakkauden takia luopuisin nykyisestä elintasostani. Olen realisti.





Oma ensimmäinen alkupalkkani markoissa 15v sitten oli alle tuon, mutta nythän oli kyse siitä, olisinko nyt valmis menemään tuonverran tienaavan kanssa naimisiin. Silloin ehkä, nyt en.

pienellä palkalla, ja omani oli alkuun parempi. Myöhemmin olen saanut tasoitusta korkojen kanssa, ja elintaso on meillä melkoisen hyvä. Jos sillä nyt on merkitystä. En olisi mennyt naimisiin miehen kanssa jota olisin pitänyt tyhmänä ja saamattomana, palkalla ei niin väliä.

ehkä on parempi olla menemättä naimisiin. Avioliittoon kai pitäisi mennä kun rakastaa jotakuta, ei rahan takia.



Tienaahan mies sentään jotain, ei siis ilmeisestikään ole mikään sossupummi. Ja jos raha on sinulle tärkeätä, hanki itse itsellesi rahakas ammatti. Ei kai miehen velvollisuus ole sinua elättää?

Tosin voisin mennä opiskelijan tms kanssa, jos oletettu palkka tulevassa työssä myöhemmin olisi hyvä.

Ei minuakaan mieheni ole rahojen takia ottanut (helppo sanoa, kun varallisuutta ei juurikaan ole). Mieheni tienaa suurinpiirtein tuon 1500 kuussa, mutta tekee työtä, josta todella pitää. Päätä olisi riittänyt lukea parempipalkkaisiin hommiin (jätti lääkiksen kesken 2 vuoden jälkeen, vaikka arvosanat olivat hyviä). Nyt on löytänyt kutsumuksensa jostain muualta, ja minä arvostan sitä, että hän valitsi onnellisuuden hyvän palkan asemasta.

Ei ihme, ettei miehiä (ja palkankorotuksia) saada naisvaltaisille aloille kun se tarkoittaa miehellä poikamieheksi jäämistä samalla!