13v poika oli sanonut että olen pantavan näköinen!
Kuudennella luokalla käyvä poika oli sanonut koulubussissa ekaluokkalaiselle pojalleni kaikkien kuullen että olen pantavan näköinen muija.
Poikani kysyi kun tuli kotiin mikä on pantava muija..
Vastasin vain että se on rumasti sanottu eikä kannata kuunella sellaisia juttuja.
Mieheni ärsyyntyi oikeasti jutusta.
Kommentit (10)
Tosi surullista. Lapsihan se 13-veekin vielä on, yrittää vaan leikkiä katu-uskottavaa.
...mutta ota se kohteliaisuutena. Olet onnistunut säilyttämään viehätysvoimasi niin hyvin, että jopa nuorukaiset osaavat sitä arvostaa! ;)
Olisiko ap:n pitänyt sanoa että " se poika tahtoisi olla yhdynnässä äitisi kanssa" .
Vierailija:
Hiukan huvitti. Olen 47-vuotias!
pitäisi olla imarreltu.
Ei kolmetoistavuotiaan tai sen vanhemmankaan kuulu puhua naisista noin, se on epäkunnioittavaa ja rumasti sanottu, eikä ekaluokkalaiselle sen enempää asiasta kuulu sanoa.
Mutta en minäkään ilosta hyppisi, jos minun lapselleni kävisi joku sanomassa noin MINUSTA. Varmasti tosi vaivautunut olo lapsella, jos ymmärtää mitä tuo tarkoittaa. Ja ap:n lapsikin jää tuota varmasti miettimään ja kun joskus saa tietää tuon tarkoituksen, niin on varmaan kummissaan: aika harva lapsi kun osaa nähdä vanhempiaan mitenkään seksuaalisessa merkityksessä eikä tietysti tarvitsekaan osata.
Ei kai kukaan ole sanonutkaan että naista saa halventaa jne jne.
Ja pikkuhuora on teinin sanomana seksikäs nuori nainen.
Ei sitä ihan herttaisia ja viattomia lapsukaisia enää siinä iässä oltu.
Itse olen nyt 29v ja omassa nuoruudessani ainakin yläasteelle mentyä oltiin mielestämme täysin aikuisia vaikkeivät vanhemmat samaa mieltä olleetkaan.
Onhan sitä elämänkokemusta sen jälkeen rutkasti tullut, mutta rehellisesti sanottuna melko aikuinen sitä jo oli. Tytöt ja panojutut oli puheessa ja mielessä ollut jo vuosikausia. Tupakka ja alkoholi oli puheessa kaikilla koulussa ja koulun ulkopuolella ja valtaosa oli jo muutamia kertoja humalat ottanutkin.
Ostarilla notkuttiin ja nähtiin tuttuja iltamyöhiin ja viikonloppuna pidenpäänkin vaikka itselläni kotiintuloaika olikin jotain että 24 pitää olla kotona viikonloppuna.
Pari vuotta myöhemmin olltiinkin jo sitten kaikella tavalla aikuisia.
Ei ny ole siitä paljonkaan muuttunut vaikka hieman olen isompi ja vastuuta on tullut perheen ja työn myötä. Ja ylimääräinen energia on kadonnut jonnekin.
Ei sillä että puolustelisin tuota poikaa mutta joskus ihmetyttää kuinka unohdetaan noinkin tärkeä asia kuin oma nuoruus.
Ap