Päiväkodin valokuvaus - saavatko vanhemmat olla paikalla?
Paloi tänään päreet totaalisesti päiväkodissa.
Tilanne on se, että kaksivuotiaamme on juuri siirtynyt isompien ryhmään ja ollut siellä vasta pari päivää, eli päiväkotiin jääminen on tällä hetkellä yhtä tuskaa ja huutoa eivätkä päivät suju juuri yhtään sen paremmin. Lapsi on osa-aikaisessa hoidossa, eli hänellä on ylimääräisiä vapaapäiviä jollainen oli siis myös tänään.
Päiväkodissa oli kuitenkin tänään valokuvaus, joten ajattelimme että olisi kiva jos lapsi pääsisi kuvaukseen ja saisimme samalla lapsesta yksityiskuvan niin että säästyisimme viemästä häntä erikseen valokuvaajalle. Missään ei kerrottu etukäteen etteivät vanhemmat saisi olla läsnä kuvauksessa.
No joo. Menin siis päiväkotiin yhdessä lapsen kanssa jolle oli koko edellinen ilta ja tämä aamu tolkutettu että äiti tulee mukaan eikä tänään tarvitse jäädä päiväkotiin vaan käydään vaan kuvassa ja äiti on paikalla koko ajan. Näillä eväillä lapsi lähti päiväkotiin hyvillä mielin ja vielä ulko-ovella naama oli hymyssä toisin kuin muina päivinä, lahkeessa tosin roikkui tiiviisti koko ajan eikä päästänyt äitiä silmistään.
Sitten tuli valokuvaus. Valokuvaushuoneen ovella valokuvaaja ilmoitti että vanhemmat eivät pääse kuvaukseen mukaan ja hoitohenkilökunta otti huolekseen katsoa että määräystä noudatetaan. Muita mukaan haluavia vanhempia ei minun lisäkseni ollut paikalla. Niinpä lapsi suorastaan riistettiin sylistä ja kannettiin huutavana kuvaan. Ryhmäkuvassa lapsi oli itkuun purskahtamaisillaan (tämän näin ovenraosta).
Sitten tuli yksityiskuvien aika ja yritin ehdottaa hoitajille että lapsemme voidaan kuvata vaikka viimeisenä mutta tahtoisin olla paikalla koska muuten kunnollista kuvaa ei saada vaan lapsi itkee jos joutuu olemaan valokuvaajan ja hoitajien kanssa tilanteessa. Ei käynyt, ovi suljettiin tiukasti. Kun lapsi sitten kuvan jälkeen palautettiin niin kommentti oli että " harmi kun lapsi ei ollenkaan hymyillyt kun kuitenkin osaa nauraa niin nätisti" . Loppupäivän lapsi on sitten ollut vähintäänkin puolihysteerinen kun lupauksia ei pidetty.
Kaiken kukkuraksi kuvausfirman kuponki oli varsin kummallinen ja epäselvä ja siitä puuttui osa hinnoista joten olin täyttänyt sen vain osittain tarkoituksenani kysyä kuvaajalta muutamaa kohtaa tarkemmin ja ruksittaa kuponki sitten loppuun. Myöskään tähän ei annettu mahdollisuutta, vaan hoitajat riistivät kupongin käsistäni enkä siis edelleenkään tiedä mitä kuvia on tulossa ja mihin hintaan.
Meillä on useampi vanhempikin lasta ja kuvauksissa on käyty yhteensä varmaan kymmeniä kertoja mutta ikinä en ole törmännyt näin törkeään käytökseen sen kummemmin kuvaajan kuin päiväkotihenkilökunnankaan taholta. Useimmiten lapsemme ovat menneet kuviin ihan itse mutta kyllä meillä pari kertaa aikaisemminkin on ollut äiti tai isä läsnä pienen lapsen yksityiskuvaa otettaessa ja aina on saatu vanhemman avulla hyvät hymykuvat.
Anteeksi pitkä sepustus, suoraan sanottuna vituttaa... Kysyisin että onko tämä tavallistakin, onko joku muu törmännyt tällaiseen systeemiin? Ja toinen ja tärkeämpi kysymys: onko tämä laillista? Siis saako kuvaaja ja päiväkotihenkilökunta oikeasti vaatia vanhempaa poistumaan etenkin kun kyseessä on päivä jolloin lapsi ei varsinaisesti ole päivähoidossa eikä päiväkotihenkilökunnan vastuulla? Yritin vähän lueskella päivähoitolakia mutta en löytänyt mitään kohtaa missä puhuttaisiin vanhempien läsnäolo-oikeudesta tai siitä ettei sitä olisi.
Kommentit (59)
Miksi ensimmäinen assosiaatio vanhempien läsnäolosta on " häiriö" .
JOs joku on valokuvauspäivänä/ jonain muuna ekstrapäivänä paikalla, vaikkapa tuon hirmuiset viisi minuuttia, onko se siis ensisijaisesti HÄIRIÖ ? Ja vanhemmat ULKOPUOLISIA ?
Siellä oli äitien lisäksi paikalla myös kaikki niiden janipettereiden pikkusisarukset. .
Valokuvauksen jälkeen kaikki äidit jäivät kahvittelemaan ja juttelemaan tätien kanssa ja pikkusisarukset leikkimään !
En huomannut kenenkään, varsinkaan tätien, häiriintyneen. Taisimme kaikki luulla että se oli vähän erilainen, erityisen mukava ja leppoisa päivä. Niin tyhmä sitä voi ihminen olla.
kun luen joitain ketjun vastauksia. Parasta antia ovat nämä: " Miksi menit lupaamaan lapsellesi sellaista mitä et voi pitää" -syyttelyt. Siis ihanko tosissanne teidän joidenkin mielestä oli suuri synti luvata 2-vuotiaalle pari päivää ryhmässä olleelle lapselle olla mukana kuvauksessa??? Myös se, että ap kehtasi viedä lapsen valokuvaukseen vaikka oli lapsen vapaapäivä, tuntuu olevan joiden kuiden vastaajien mielestä aivan uskomattoman röyhkeä teko ja rohkaisee tästä lähtien kaikkia muita vanhempia ottamaan vapaapäivän päiväkotien valokuvauksen ajaksi. Iiih, siis oletteko te tosissanne???
Normaalisti en jää jankkaamaan näihin keskusteluihin, mutta luettuani näitä vastauksia tahdon antaa ap:lle kaiken sympatiani ja toistan, että mun mielestäni paljon suurempi synti oli estää ap:n mukana oleminen. Se osoitti todellakin täysin puuttuvaa pelisilmää. Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, joidenkin ihmisten oma älli ei riitä soveltamaan sääntöjä tilanteiden ja lasten mukaan vaan he putkiaivoisesti joutuvat pitämään kiinni " kirjoitetuista säännöistä" . Säälittävää.
itse ainakin ap:n tilanteessa jättäisin yksilökuvat ostamatta! Kuitenkaan en ymmärrä näin mahdotonta vaahtoamista aiheesta, joka on ihan missä mittakaavassa tahansa (kai?!) pikkujuttu! itse en ainakaan edes oleta päiväkotikuvien välttämättä onnistuvan-ostetaan kuvia jos kuvaaja onnistuu saamaan hyvät otokset, muuten (usein) ei. Kuvat saa kernaasti myös jättää ottamatta mikäli lapsi ei niihin kohtuudella suostu.
Uskon, että kuvaajalla ilman muuta on oikeus (jos tässä nyt oikeuksia kerran kysellään, eri asia sitten mikä on järkevää ihan oman liiketoiminnankin kannalta) kieltää vanhempien läsnäolo kuvauksessa. Kuvaus on vapaaehtoista toimintaa ja vanhemmilla on halutessaan oikeus kieltää lastensa kuvaaminen. Lapsi on vapaapäivänä vanhempansa vastuulla päiväkodissa ja vanhempi tekee päätöksen, laskeeko lasta valokuvaajan ja hoitajien kanssa viereiseen huoneeseen, minne itse ei voi mennä. Lakisääteistä oikeutta olla läsnä kuvauksessa tuskin on...on sentään lainsäätäjillä tärkeämpääkin tekemistä ;)
kun pienempiä kuvataan. Ompa joku lapsi ollut sylissänikin kuvaksessa ja kuvaaja on jälkikäteen häivyttänyt minut kuvasta. meillä kyllä vanhemmat saavat mennä kuvaukseen mukaan.
Mutta valokuvauspäivä on varmastikin toimintavuoden rankin päivä. Vaihtaa kahdellekymmenelle lapselle vanhempien toivomat vaatteet, jotka vaan valitettavasti tarkoista ohjeista huolimatta menee joskus sekaisin. Pitää lapset koko aamupäivä sisällä odottamassa omaa kuvaus vuoroa jne. Minä olisin melkein valmis lopettamaan koko kuvauksen, vieköön vanhemmat itse kuvaukseen kuvaamoihin. Siis oikeasti sehän on vain ekstrapalvelu, joten joskus vanhemmat voisivat ola kiitollisia eikä aina valittaa ja vaatia omia oikeuksia. maailmassa on muitakin ihmisiä ja valokuvaus on kai kuitenkin aika pieni juttu.
Ja kyllä sitä vaan on asiat ennalta sovittava. Jos ruvetaan kilpailemaan siitä kenen arki on rankinta, niin taidan tuon ap:n voittaa. meilläkin rakennustyömaa, kuusi lasta, yksi erityislapsi, neljä paljon(lue joka ilta)harrastavaa lasta joita kuskaan joka ilta, ei isovanhempia ym. tukijoukkoja. Ja silti asiat saa sovittua vaikka sitten puhelimitse tai meilillä. Onhan sitä aikaa roikkua täälläkin ja valittaa asioista.
Meillä myös 3 lasta, kaksi koulussa yksi eskarissa ap ja ip iltapäivähoidossa. Molemmat vanhemmat tekee vuorotyötä, kuopus on erityislapsi joten kuvioissa on myös neurologi, toimintaterapeutti, puheterapeutti sekä tällähetkellä myös 10 viikon kuntoutusjakso (kerran viikossa). Kuopus kulkee taksilla, joille on ilmoitettava kaikki muutokset kuljetuksiin...
Lisäksi on kaksi hevosta (täyshoitotallilla jonne on hoidettava kaikki miljoona asiaa ajallaan) sekä useampia harrastuksia kaikilla lapsilla...
Ja kuten sanottu, ei tulisi mieleenkään pitää yhtäkään näistä em. kontakteistamme niin vähäpätöisinä yhteistyökumppaneina, etten saisi asioita etukäteen sovittua ja selvitettyä. Päinvastoin mitä enemmän sitoumuksia sitä tärkeämpää on huolehtia asiat selviksi etukäteen.
Eniten minua tässä keskustelussa jurppii omaan napaan tuijottaminen " kun MINÄ haluan niin MINUN PITÄÄ SAADA" Totta tosiaan, kuvaajan työtä ei mikään laki säätele ja hän voi kieltäytyä kuvaamasta kenet tahansa... tai vaikkapa koko porukan! Joten ihan turha tällaisesta pikkujutusta on tehdä elämää suurempi asia! Kuvastaa vain sitä, että tällä palstalla kävijät eivät ilmeisesti oikeasti ole kokeneet elämässään mitään oikeasti vakavaa. Vasta siinävaiheessa taitaa ymmärtää mitä " arvojärjestyksellä" tarkoitetaan.
Ja kun joku puhui lapsen totuttamisesta päivähoitoon... Se on ihan eri asia kuin valokuvaus. Kyllä meillä on tehty harvinaisen paljon työtä lapsen totuttamiseen päiväkotiin, mutta senkin homman hoidimme niin, ettei siitä aiheudu haittaa ja ylimääräistä vaivaa ryhmän normaalitoiminnalle (totuteltiin ennenkuin eskariryhmä aloitti, eli oli vielä viimevuoden eskarit ryhmässä). Uskoisin, että oma käytös vaikuttaa kaikkein eniten siihen millaista vastakaikua päiväkodista saa...
Vieraat aikuiset ovat aina häiriö lapsiryhmälle. Ja vieraitahan me vanhemmat kaikille muille ollaan! Muistathan että olet äiti vain omalle lapsellesi...
Ai niin, unohdin tuosta em. listasta, että tosiaan rakennustyömaakin löytyy, tosin loppuusoralla onneksi jo :-)
Ihmettelen kuitenkin vastauksia joissa pidetään läsnäolokieltoa päiväkodin keksintönä, kerrotaan kuinka rankka päivä on päiväkodin henkilökunnalle ja ollaan sitä mieltä että asiat pitää sopia etukäteen.
Miljoonannen kerran tähdennän tähän että
1) Tässä nimenomaisessa päiväkodissa on kaikkina aikaisempina vuosina saanut vanhempi olla läsnä kuvauksessa eikä siinä ole ollut mitään ongelmia
2) Minulle ei ole missään vaiheessa (etu- eikä jälkikäteen) sanottu että läsnäoloaikeista pitäisi ilmoittaa tai keskustella etukäteen
3) Päiväkodin henkilökunta - ryhmän lastentarhanopettaja sekä yksi hoitaja - ovat minulle molemmat pahoitelleet tilannetta jälkikäteen ja tähdentäneet että HEIDÄN MIELESTÄÄN minun olisi luonnollisesti ollut hyvä olla mukana kuvauksessa, mutta KUVAAJA KIELSI läsnäoloni. Sanamuoto on ollut kutakuinkin sellainen että " harmi kun X:n kuvat menivät pilalle, mutta kun se kuvaaja halusi että vanhemmat eivät ole paikalla" .
4) Siis sen kummemmin etu- kuin jälkikäteenkään KUKAAN ei ole minulle päiväkodissa sanallakaan maininnut ettei päiväkodin tai henkilökunnan mielestä vanhempien ole hyvä olla paikalla kuvauksessa tai että se jotenkin häiritsisi toimintaa sen kummemmin kuin pyytänyt keskustelemaan asiasta seuraavalla kerralla etukäteen.
Jos päiväkodissa olisikin edes jälkiviisaina keksitty sanoa että läsnäolokielto johtuu jostakin järkevästä päiväkodin toiminnan kannalta oleellisesta syystä niin voisinkin asian jättää tähän. Kun päiväkotihenkilökunta kuitenkin minulle edelleen ihan pokkana väittää että kaupallisen yrityksen bisneksen pyörittäminen päiväkodin tiloissa menee heidän mielissään edelle lasten edusta niin se on minusta pöyristyttävää.
Kärjistettynä voisin kysyä että entäs jos seuraavaksi joku pedofiili keksii mennä päiväkotiin ja esittäytyä vaikkapa tutkijaksi jonka on pakko haastatella lapsia ihan keskenään. Tottelevatko hoitajat silloinkin vierasta ulkopuolista ihmistä kesyinä kuin lampaat ja kyseenalaistamatta tekevät kuten käsketään? Mistä voin oikeasti tietää että hoitajien arvostelukyky kestää seuraavalla kerralla jos he eivät edelleenkään näe toissapäiväisessä toiminnassaan mitään ongelmaa?
mammamuu2:
Totta tosiaan, kuvaajan työtä ei mikään laki säätele ja hän voi kieltäytyä kuvaamasta kenet tahansa... tai vaikkapa koko porukan!
Eivätköhän firma ja päiväkoti (tai kunta) ole tehneet kuvauksesta sopimuksen, joka sitoo molempia osapuolia. Siinä tuskin on yhdellä kuvaajalla (firman työntekijällä) varaa ruveta temppuilemaan ja jättämään työtään tekemättä.
Ja sympatiat AP:lle. Olit tosiaan ikävästi hoidettu tilanne.
Jos päiväkodissanne olisi lapsi, vaikka edellä kuvattu tai joku muu jonka kohdalla SINÄ olisit sitä mieltä että olisi hyvä jos vanhempi olisi kuvauksessa mukana, mutta KUVAAJA sanoisi että vanhempi ei saa tulla paikalle niin mitä tekisit?
Tottelisitko kuvaajaa ja kantaisit lapsen kuvattavaksi vanhemman vastustelusta huolimatta vai sanoisitko kuvaajalle että tämän lapsen tapauksessa vanhemman on mielestäsi päästävä mukaan?
Karkeasti ottaen tästä oli nimittäin kysymys meidän tapauksessamme. En niinkään hiilly siitä että hoitaja tekee kuten ajattelee lapselle tai ryhmälle olevan parasta vaan siitä että hoitaja tottelee vierasta, bisnestä tekevää yrittäjää, ja toimii tavalla jota hän ei itsekään koe lapsen kannalta hyväksi. En halua että lastani hoitaa ihminen jolle lapsen hyvinvointi ei ole ykkösasia.
Tilanteesi oli poikkeuksellinen ja valokuvaaja osoitti olevansa kaikkea muuta kuin ammattilainen. Lapseni ovat yksityisessä tarhassa, jota pyörittää vanhempainyhdistys, ja vanhemmat ovat enemmän kuin tervetulleita tutustumaan toimintaan ja hallintoon.
OT: Pitäisikö perustaa uusi palsta, Masokistiäidit? Miksi on edelleen ihmisiä jotka määrittelevät ihmisen (arvon) sen mukaan kuinka paljon ihminen kokee vaikeuksia elämässään? Eikö tällaisesta luterilaisesta ajatusvirheestä voitaisi jo luopua...?
Mutta olisi minulle ainakin pitänyt tosi hyvin perustella mihin tuo määräys perustuu. Olet siis oikeassa ap siinä, että olisin kyllä antanut vanhemmille luvan mennä mukaan kuvaajan toiveesta huolimatta.
Nämä keskustelut rönsyilevät aina ohi alkuperäisen aiheen ja ei lueta edes toistemme viestejä kunnolla.
Ehkä minua jurppii välillä tuo vanhempien monta kertaa huomattu asenne, että heidän lapsensa on maailman tärkein. Niin tietenkin onkin omille vanhemmilleen, mutta ei edes päiväkodin henkilökunnalle. lapsi on yksi lapsi joukossa ja samat säännöt koskevat kaikkia perheitä. Olenkin aina sanonut, että alsten kanssa on mukava ja helppo tehdä työtä, mutta kun on ne vanhemmat, joilta aina välillä realiteetit hukassa. Olen omien lasten kohdalla varmasti se ryhmän helpoin äiti. En muista vuosien aikana juurikaan arvostelleeni päiväkodin toimintaa, vaikka jostain asioista erimieltä olenkin. lapsenkin on ihan hyvä oppia, että eripaikoissa on eri säännöt ja päiväkodissa toimitaan päiväkodin säännöillä.
Toki löytyy paljon mukavia vanhempia, joiden kanssa on helppo tehdä yhteistyötä. ja jotka kiittelevät hoidosta. mutta valitettavan paljon on niitä, joiden mielestä kaikki palvelut ovat vaan heitä varten ja joilla onoikeus vaatia kaikkea itselleen. Ja valitettaavsti se alkaa alitajuisesti vaikuttaa siihenkin mitä heidän lapsistaan ajattelee. esimerkkinä meillä on viisivuotias poika, jonka vanhemmat ovat sitä mieltä, että vaatteet eivät saa päiväkodissa likaantua. No sitten tämä lapsi ei voi osallistua maalaustöihin, kulkee ulkona lähes koko ajan kurahousut jalassajne. Kun kerran vanhemmat ovat sitä mieltä. Selvää on kai kuka siitä kärsii. Tämä nyt tosiaan jo ihan ohi aiheen.
ja tuo masokistiäitimyytti, jota joku tuossa viljeli. Otin asian esille tuon aikaisemman kirjoituksen takia, kun siinä ap luetteli mite rankaa hänelle on, ettei ehdi huolehtia asioista. Minä ajattelen niin, että vaikka arki on kuinka rankkaa, olen itse lapseni hankkinut ja kaikki jotka siinä minua uattavat ansaitsevat kiitoksen. Kyllä päivittäin kiitän lasten hoitajia, lääkäreitä jne, vaikka työtään hekin vain tekevät. mutta ei tuo kiitos paljon maksa ja huomaan jo nyt, että esim. lääkärit tekevät paljon ekstraa meidän lasten kohdalla. Hoitavat asioita lomallaan, katsovat samalla käynnillä toisiakin lapsia, kirjoittavat tarvittavia todistuksia samantein, ilman jonotusta ja odotusta. ym. Ja uskon tämän johtuvan paljon siitä asenteesta jolla heidän kanssaan toimin. En vaadi vaan pyydän.
Päiväkodissa eletään normaalia elämää, jossa olennaiset asiat pyritään sopimaan etukäteen parhaan ymmärryksen mukaan. Jos jotain asiaa ei ole erikseen etukäteen sovittu, toimitaan tilanteen mukaan.
Kuitenkaan maailma ei ainakaan meidän päiväkodissa välttämättä kaadu ihan siihen jos unohdan erikseen etukäteen sopia jonkin suht vähäpätöisen asian. Janipetterimme nenä tulee todennäköisesti niistettyä ilman mitään erityistä byrokratiaa ja arvovaltataistelua.
Eikös tää alkuperäinen juttu ollut vähän sellaista nenänniistotasoa ?
en lukenut koko ketjua. Sen verran haluan sanoa, että ymmärrän ap:tä hyvin, kyllä minusta tuossa tilanteessa ihan hyvin olisi voinut päästää vanhempi mukaan kuvauksiin. Ketä se olisi häirinnyt oikeasti? Ei ketään. Poikkeuksia voi tehdä, tilannetajua pitää sen verran olla.
Ei kaikki vanhemmat voi parveilla päiväkodissa kuvauspäivänä, eivätkä varmasti haluakaan. Mutta typerää pitää kynsin hampain kiinni jostain säännöstä, jos ja kun pieni joustaminen tässä tapauksessa olisi ollut paljon fiksumpaa. Ja henkilökunnan tehtävä taas olisi ollut sanoa kuvaajalle, että nimenomaan tämän lapsen kanssa vanhempi tällä kertaa saa olla mukana.
Minusta ihan selvästä tapauksesta syntynyt hirmu haloo? Ja jos vaikka itsellä olisi ollut isompi rohkeampi lapsi ryhmässä, niin sittenkin soisin että ap:n äiti olisi saanut mennä mukaan, vaikka se itseltäni olisi kielletty. Totta kai, jos huomaa että toinen lapsi vanhemman läsnäoloa olisi tarvinnut. Eikä tämä ole minusta sellainen asia että " meidän janipetterille kaikki heti!" vaan ihan normaalia empatiakykyä ja tilannetajua.
melkeinpä kaikista asioista...
Eihän tässä " vaikeaa elämää" valitellut kuin ap. (ei ehdi sopia lastensa asioista, koska heillä on niin rankkaa).
Meidän elämä ei ole liian rankkaa asioista huolehtimiseen, omien lasten huolehtimiseen riittää aina aikaa ja voimavaroja (harrastuksista, sairauksista, rakennustyömaasta ja monista kontakteista HUOLIMATTA! Lisäksi meillä on 5 tukilasta joista suurin osa erityislapsia ja myös heidän asioista olen aina valmis huolehtimaan vanhempien kanssa!
Minä en mittaa mitään kärsimysten määrällä. Yritän vain omilla teoillani ja huomaavaisuudella olla aiheuttamatta muille turhaa vaivaa ja työtä!
Minun lapseni ovat minulle ainutlaatuisia ja tärkeintä elämässä, mutta siitä huolimatta kunnioitan toisten työtä ja sitä että päiväkodissa eletään päiväkodin sääntöjen mukaan, silloinkin kun ne eivät itseä niin miellyttäisi. Onneksi vastakaiku päiväkodista on osoittanut tekeväni oikein!
Minusta alkaa vähitellen tuntua että ymmärrät tahallasi väärin ja vouhkaat yhä uudelleen samasta asiasta vaikka se on sinulle moneen kertaan selitetty.
En ole käsittääkseni missään vaiheessa valittanut että meillä olisi rankkaa. Ehkä on joskus ollutkin, siitä sinä et tiedä mitään vaikka aiemmassa kirjoituksessa tunnuit niin luulevankin, mutta tällä hetkellä asiat itse asiassa sujuvat ihan hyvin. Kerroin että meillä on KIIREISTÄ monistakin asioista johtuen ja siitä syystä meillä ei ole aikaa emmekä koe tarpeelliseksi varmistella joka hemmetin pikkuasiaa kymmentä kertaa yhä uudelleen ja uudelleen.
Tuossa sopimisasiassa ei kuitenkaan ollut itse asiassa kyse edes tästä kiireestä vaan yksinkertaisesti siitä että asiassa ei ollut mitään sopimista tai ei näyttänyt ainakaan etukäteen olevan. Kuten olen jo miljoonaan kertaan kirjoittanut niin päiväkodissa on aina ennenkin saanut aikuinen olla mukana kuvassa, kukaan päiväkodissa ei ole puolella sanallakaan vihjannut että tällaisista asioista pitäisi sopia eikä päiväkodissa olla edes sitä mieltä että kuvauksessa ei saisi vanhempi olla mukana vaan kyseessä oli ihan kuvaajan oma vaatimus. Olisiko minun mielestäni pitänyt soittaa kuvaamoon etukäteen ja varmistaa asia?
Sovitko sinä joka päivä uudelleen kaikki asiat jotka ovat toimineet samalla tavalla aina? Kerrot lapsesi erityistarpeet päiväkodissa päivittäin ja varmistat että tänäänkin pikku janipetterisi saa juuri sovitunlaisen palvelun kuten eilen? Miten ihmeessä meille olisi voinut tulla mieleen että vaikka viitenä aikaisempana vuotena vanhempi on saanut olla kuvauksessa mukana niin juuri tänä vuonna asiasta olisikin pitänyt sopia etukäteen?
Näköjään!
Sillehän minä en voi mitään, tervetuloa vaan tänne vouhkaamaan ensi viikolla jotain uutta pieleen mennyttä asiaa!
Ja tähän:
Miten ihmeessä meille olisi voinut tulla mieleen että vaikka viitenä aikaisempana vuotena vanhempi on saanut olla kuvauksessa mukana niin juuri tänä vuonna asiasta olisikin pitänyt sopia etukäteen?
Kyllä olisi pitänyt tulla mieleen. Elämä katsos on sellaista, että mitään ei voi pitää itsestäänselvänä, varsinkaan asioita jotka tapahtuvat kerran vuodessa...
Ja kyllä oman janipetterini kohdalla varmistan kaikki MEILLE TÄRKEÄT asiat erikseen, en pidä niitä itsestäänselvyytenä enkä odota muiden tietävän tai muistavan niitä. Toki päivittäiset asiat muistetaan ja pitääkin muistaa, muttei harvemmin tapahtuvia....
Esim. jos vaikka vien astmalääkkeen (ja tämä on nyt ihan tuulesta tempaistu esimerkki) päiväkotiin ja sanon, että se on varalla ja sitä voi antaa jos lapsi on flunssainen ja yskii paljon/hengitys vaikeaa, niin kyllä flunssan sattuessa ilmoitan että nyt kannattaa antaa herkästi sitä lääkettä jos lapsi yskii tai hänen on vaikea hengittää! En oleta! että meillä olisi joku erityispalvelu, jonka ansioista janipetterin kaikki erityistarpeet muistetaan elokuusta-toukokuuhun. Näin varmistan hänen saavan parasta mahdollista hoitoa, sekä sen, ettei sen antaminen aiheuta kohtuutonta vaivaa muille!
Esimerkkejä on monta, mutta kyllä meilläpäin viikon ohjelma kerrotaan etukäteen ja kaikki asiat jotka koskettavat perhettämme/lastamme jotenkin " syvemmin" tai johon liittyy jotain erityisiä toiveita keskustellaan joka kerta läpi (tai lähinnä siis reissuvihon kautta laitetaan ko. asiaan liittyvät kysymykset ja saadaan vastaukset). Ei ole todellakaan liikaa pyydetty, ei vaadi mitään ekstraa ja varmistaa sen, ettei tarvitse purkaa pahaa mieltään nettipalstalla 8-)
Mutta turha tätä asiaa on rautalangasta vääntää. Sehän on ihan toivotonta jos et kertakaikkiaan kykene näkemään omassa toiminnassasi mitään väärää???? Ja jos ap. kaltaiset asiat saavat elämänne näin sekaisin!
Kuten kukahuijaa sanoi, vanhempien asenteet valitettavasti heijastuvat lasten kohteluun hoitopaikalla. Mieti sitä! Itse en aio enää tähän keskustelunaiheeseen palata :-) vaan lähden kirjoittelemaan janipetterin reissariin ensiviikon ohjelmaan liittyviä asioita!
varmaan on tänä päivänä vanhempia, jotka valittavat kaikesta, kyseenalaistavat kaiken ja " häiritsevät" tarhan ja koulun toimintaa (esim. soittelevat ja ohjeistavat opettajaa miten kokeet tulisi korjata, esimerkki elävästä elämästä). Usein nämä vanhemmat ovat ne joita ei näy vanhempainkokouksissa. Uskoisin että taustalla on omassa lapsuudenkodissa opittu " vihaisuuden/ ylimielisyyden malli" . Toista ääripäätä edustavat kaiken ymmärtävät, ehkä hieman auktoriteettipelkoiset vanhemmat, jotka eivät halua ärsyttää ketään eivätkä vaikeuttaa tai kyseenalaistaa mitään, olla ystäviä kaikkien kanssa ja sokeasti uskoa että ihmisten persoonallisuus ei vaikuta heidän toimintaansa millään tavoin ja että koska jollain on tietty koulutus tai asema, tämä toimii aina rationaalisesti. Nämä vanhemmat ovat oppineet kotoa ennen kaikkea nöyryyttä, mikä tietysti on hieno asia tiettyyn pisteeseen saakka.
Suurin osa ihmisistä varmaan, toivottavasti, sijoittuu näiden ääripäiden välimaastoon. Mielestäni AP ei nyt millään tavalla viestitä olevansa mitenkään kauhean hankala ihminen. Entäpä jos kuvaajalla oli huono päivä (liikenne, vaimo tms.) ja teki ennakko-oletuksen että nyt sieltä tulee joku hankala vanhempi eikä viitsinyt mennä juttelemaan tilanteesta. Yritän siis sanoa, vähemmän mustavalkoisuutta ja ennakkoasenteita, enemmän empatiaa ja tilannetajua.
Ja kyllä kaksivuotiaallekin saa sanoa että äiti tulee mukaan jos jännittää liikaa! Se ei todellakaan hidasta sopeutumista päiväkotiin. Näin väittävät taitavat olla niitä, joiden mielestä lapsi on aina paras dumpata päiväkodin ovelle parin tunnin harjoittelun jälkeen, eikä antaa lapselle aikaa rauhassa sopeutua vanhemman läsnäollessa. Ujon lapsen vanhempana sanon, että tuollainen asenne on todella julma.
Meidän perhekerhossamme käy paikallinen valokuvaaja, joka tekee paljon päiväkoti- ja koulukuvauksia laajalla alueella. Hän on todellinen ammattilainen, eikä ole koskaan vihjannutkaan että lapsia olisi parempi kuvata ilman vanhempien läsnäoloa. Ihan samanlaisella liukuhihnameiningillä kuvaus onnistuu, ja kuvista tulee todella onnistuneita. AP:n tapauksessa oli kyllä valokuvaajassa vikaa ja paljon.