Sikiöpussi tyhjä-vieläkö voin toivoa parasta?
Moi!
Tulin juuri alkuraskauden ultrasta ja viikkoja menkkojen mukaan pitäisi olla 9+3, mutta pahin pelko kävi toteen. Sikiöpussi oli tyhjä, mutta kaikki muut niinkuin pitikin. Mahdollisuudet siis: joko raskaus alkanut myöhemmin tai tuulimuna ja nyt odottelua piinaavat 2viikkoa... Onko kellään kokemusta siitä, että mahdollinen tuulimuna olisi sittenkin oikea raskaus ja sikiö vaan saanut alkunsa myöhemmin???
Toiveajattelua tai ei, niin realismia myös kehiin-mitä tapahtuu jos se todetaan tuulimunaksi sitten parin viikon päästä? Voiko joku valaista vaihe vaiheelta, että miten menetellään tässä tilanteessa, jotta voin henkisesti siihenkin valmistautua... Niin ja voiko tuulimuna tulla itsestään kokonaan ulos, vai onko aina kyseessä kaavinta tai lääkkeellinen keskeytys...
sydän on sykkyrällä pelosta ja huolesta....
Kommentit (16)
sekä kädet ristiin, kellä Luojaan hyvät välit. ;)
Mulla huomenna ultra ja ainakaan vielä ei ole luonnollisesti tullut mitään/ketään ulos... Varsin levollisin mielin olen saanut onneksi olla nämä pari viikkoa, mutta tänään ja eilen asia on luonnollisesti ollut lähes koko ajan mielessä ja nyt paniikki/pelko alkaa vallita mieltä... Toivottavasti ensi yön saan nukuttua ja huomenna tulisin enemmän kuin mielelläni kertomaan tänne hyviä uutisia! :)
Mulla ei ainakaan noilla viikoilla näkynyt vatsan päältä juuri mitään...hädin tuskin sikiöpussi. Ultrattiin sitten emättimen kautta ja hyvin näkyi.
Nyt 12+4 ja nyt vasta eilen saatiin kunnon kuvaa vatsan päältä. Ja viikkoja vastasi sikiön pituus.
Tulehan heti kertomaan uutiset bd bd bd bd
-Allu
Tuulimuna oli tuomio. Kohtu oli alkanut pienentyä ja kuivua.. Nyt odotellaan lähetettä jatkotoimiin...
Itku silmässä...
Ja onnea uudelle yritykselle sitten kun tuntuu, että on sen aika.
Minun ensimmäinen raskauteni paljastui tuulimunaksi vasta viikolla13 np-ultrassa. Minulla ei ollut mitään vuotoja tai muitakaan keskeytymisen oireita siihen asti (useinhan tuulimuna keskeytyy itsellään), joten pääsin kaavintaan kahden päivän päästä (en halunnut jäädä odottelemaan mahdollista luonnollista keskeytymistä). Silloin itkin täysin hallitsemattomasti monta päivää ja vielä kuukausia myöhemminkin salaa yksin, tuntui ettei kukaan lähiympäristössä voinut ymmärtää, mitä surin kun kerran lasta ei ollut alunperinkään ollut. Se mikä kuoli, oli kuitenkin haaveet tulevasta lapsesta, tulevasta lasketusta ajasta, mahan kasvamisesta ja siis tulevaisuudesta, jota ei tullutkaan. Toivon sinulle parempaa onnea, onhan hyvin mahdollista, että raskaus onkin vain alkanut oletettua myöhemmin! Ja jos kuitenkin tämä päättyy murheellisesti, elämä jatkuu silti! Kun alat puhumaan asiasta, huomaat, että tuulimunakokemuksia on todella monilla. Uutta yrittämään heti, kun itsestä siltä tuntuu. Tuulimunaraskaudenkin alkaminen on hyvä merkki siitä, että pystyy raskautumaan ja elimistö toimii kuten pitääkin. Jokin meni vain pieleen alkumetreillä, eikä itse olisi voinut muuttaa sitä mitenkään! Meilläkin uusi raskaus sai alkunsa kolmannesta kierrosta kaavinnan jälkeen ja vaikka aika uuteen raskauteen tuntui tuolloin pitkältä ja uuden raskautumisenkin jälkeen vielä pitkään pelotti, niin niinpä vain tuo " uusi alku" on jo reipas neljävuotias, jota ei keneenkään toiseen vaihtaisi! Hirmuisesti onnea matkaan!
Toivotaan todellakin, että siellä olisi pieni ihmisen alku!! Kokemusta tuollaisesta ei mulla ole, mutta ajattelin vastata muuten. Mulla alkoi verenvuotoa tulla ja todettiin tuulimunaksi n.rv 8-9 ja siinä ei sen kummempaa tehty kuin söin kaksi pilleriä, jotka nopeutti tyhjentymistä. Veristä vuotoa kesti sitten muutaman päivän. Tosin vatsaan sattui välillä kovasti, että oli parempi olla tekemättä mitään raskasta. Jälkitarkastausta ei tarvittu ja kehoitettiin odottamaan yhdet menkat ennenkuin uutta yrittämään. Sitten kävikin niin, että yhdet menkat tuli ja sitten plussasin.
Yritähän jaksaa odotella seuraavaa ultraa ja tsemppiä!!!
Välillä heittää kirvestä kaivoon ja välillä toivoo, että ehkä sittenkin.....
Nyt mietin, että tein testin kierron mukaan 5+0, eli jos raskaus olisikin myöhemmin saanut alkunsa, voiko testi näyttää haaleaa, mutta selkeää plussaa viikolla 3? Kokemuksia?
Piinaavat on hetket ja ei kai voi luottaa, kuin että asiat menee niinkuin tarkoittettu on...
Jos jollain vielä kokemuksia, otan ne ilolla vastaan:)
Eli tein testin 3 viikoa todellisesta hedelmöittymisestä, joka ajankohdaltaan sattui niille main, kun menkkojen olisi pitänyt alkaa. Viiva ei ollut edes himmeä, vaan läjähti heti tummana ruutuun. Kävin ultrassa, kun oli nuo raskausviikot ihan hukassa. Eivät kyllä edes maininneet, että saattaa olla tuulimuna, onneksi. Sellainen pussi solupallo siellä vasta silloin näkyi. Kahden viikon päästä ultrassa näkyi pieni sydän. Ja nyt olen neljännellä kuulla raskaana.
Toivottavasti kaikki on sinulla parhain päin.
Itsellä monenlaista kokemusta.
Esikoisen alkuraskauden ultrassa kävin, kun rv piti olla 7+ jotain. Löytyi sikiöpussi, jossa pienen pieni möntti - alkio kai siis, mutta ei sykettä. Pussi vastasi viikkoja 5+3. Uusintaultra parin viikon päästä, jolloin siis rv 7+3 ja menkkojen mukaan jo 9+ jotain, silloin löytyi sitten jo kunnon alkio, jolla syke ja koko vastasi viikkoja 7+3 eli hedelmöityminen oli vain tapahtunut tosi myöhään (vain viikko ennen oletettujen menkkojen alkua).
Toinen raskaus: Alkuraskauden ultra viikolla 7+5, löytyi taas pussi, jolla kokoa rv 5+3 verran, mutta ei alkiota. Uusintaultrassa kahden viikon kuluttua tilanne oli ihan sama eli rv 9+1 löytyi vain viikkoa 5+3 vastaava pussi. Diagnoosina tuulimuna ja lääkkeellinen tyhjennys, kun ei ollut mitään merkkejä siitä, että lähtisi itsekseen menemään kesken.
Nyt kolmas raskaus: Alkuraskauden ultrassa rv 6+4 löytyi viikkoja vastaava alkio, jolla syke. Nyt rv 38+5 menossa.
Eli siis, jos sinun tilannetta realistisesti ajattelee, vaikka viikkoja olisi noin kolme (eli nyt rv 6+3) vähemmän kuin oikeasti, pitäisi melkein jo näkyä sykekin. Ja vaikka olisit viikolla 5+3, olisi kai oletettavaa, että alkio olisi löytynyt, vaikka sykettä ei vielä.
Jaksamisia! Ja toivotaan kuitenkin edelleen parasta!
Halusin vielä selventää tuohon edelliseen viitaten, että mulla ultrattiin siis mahan päältä ja tämä radiologian erikoislääkäri sanoi, että jos raskaus on sillä viikolla 7 (niinkuin tässä kovasti toivottaisiin...), ei sikiön kaikuja yms pidäkään vielä kuulua/näkyä. Alakautta kylläkin pitäisi jo kuulua, mutta se ei kuulunut tähän neuvolan kautta tehtyyn ultraan. Lääkäri ei itse vielä heittänyt kirvestä kaivoon ja sanoi, että on näistä tilanteista ennekin lapsia synnytetty. Oli myös realisti ja kertoi suoraan sen, että voi ihan hyvin olla tuulimunakin! Totesi, ettei muuta voi kuin ultrata uudelleen parin viikon päästä.
joka todettiin viikolla yhdeksän ultrassa. Syy minkä takia hakeuduimme ultraan oli, koska minulla ei enää pariin viikkoon ollut ollenkaan raskausoireita, miten, onko sinulla?
Keskenmeno palstan keskusteluissa on puhuttu myös tuulimunaraskaudesta ja siellä oli yksi rohkaiseva tarina jossa tuulimuna ei ollutkaan tuulimuna, kannattaa käydä kurkkaamassa silläkin puolella.
-en ymmärrä, miten en ollut huomannut sitä, vaikka keskenmenopalstaa etsinkin.
Raskausoireet on olleet mun mielestä koko ajan suht samanlaiset, vaikkakin alusta lähtien suht vähäiset (rinnat arat, väsymys, närästys ja hetkittäinen heikotus). Ensimmäisessä raskaudessa (josta poika 05/2005) oireet oli ehkä hiukan selvemmät, muttei mitkään suuret silloinkaan. Itseasiassa silloin ne loppuivat jossain vaiheessa kokonaan, mutta sen raskauden tulos nukkuu tuolla uniaan:)
Mutta toki sitäkin mietin, että josko tämä vähäinen oireilukin kertoisi tuulimunasta....
Viidettä lasta yritettiin. Kaksi keskenmenoa oli jo ollut (molemmat keskeytyneitä, huomattiin rv12+). Tulin taas raskaaksi ja menin alkuraskauden ultraan rv8. Sikiötä ei löytynyt. Lääkäri sanoi, että vastaa tilannetta n. rv6. Määräsi uusintaultran viikon päähän ja sanoi, että silloin pitäisi jo sikiön näkyä, jos on näkyäkseen. Itse en tuohon uskonut, koska tiesin, milloin mulla oli ovis ollut, joten olin jo tuossa vaiheessa aivan varma tuulimunasta. Viikonloppureissun takia menin ultraan rv9+3 eli reilun viikon päästä. Sikiötä ei edelleenkään ollut havaittavissa, joten halusin saman tien kaavintaan. Tuota tuulimunaa seurasi vielä yksi keskenmeno. Sitten sai alkunsa meidän viitonen ja nyt on masussa kuutonen.
Toivottavasti sinulla sikiö seuraavassa ultrassa löytyy. Minusta vain aika pitkä aika tuo kaksi viikkoa. Mulle tosiaan sanottiin, että viikon päästä pitäisi sikiön jo näkyä. Varminta tietysti odottaa kaksi, mutta odottajallehan se on kamalan pitkä aika. Tsemppiä ja toivotaan parasta!!!
neronja rv 19+4
Lähinnä haluan kommentoida sellaiseen asiaan, että oireiden perusteella ei kannata tehdä mitään veikkauksia puoleen tai toiseen. Mulla tuulimuna todettiin viikolla 8+3, kun aloin sillon vuotamaan verta. Ultraava lääkäri sanoi, että tuulimunaraskaudessa sekä raskaustesti näyttää plussaa että oireet näyttää plussaa vielä pitkälle sen jälkeenkin kun keskenmeno on tapahtunut. Ja näin kävi minullakin. Pahoinvointi ja muut oireet jatkuivat vielä jonkin aikaa spontaanin keskenmenon jälkeen, ihan kuten ennen tuulimunan toteamistakin kun luulin olevani raskaana =/
..kunnes nuo oireet sitten kuukauden päästä alkoivat uudestaan =) Nyt odotellaan vauvaa syntyväksi marraskuulla!
Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin ja pikkuinen syke löytyy!
T:Yazmin rv 30
menin ultraan 6+3 ja se gynekologia ei löytänyt minkäänlaista merkkiä sikiöstä eikä ikiöpussista, tuumasi että ei täällä mitään ole. määräsi verikokeisiin ja hcg atvo oli yli 15000. menin samana päivänä toiselle gynelle joka löysi kyllä pussin muttei sikiötä. sanoi että jos oikein oikein tarkkaan katsoo niin tuossa voisi ehkä olla semmoinen varjostuma jonka voisi tulkita sikiöksi mutta enemmän viittaa tuulimunaan. ja seuraavaan ultraan viikon päästä josta kaikkien yllätykseksi löytyi syke ja kaikki muukin oli niinkuin pitää. nyt mennään rv25+ ja hyvin potkii tuulimunaksi.
niin ja kaikissa myöhemmissä ultrissa vauva on arvioitu noin viikkoa isommaksi kuin laskettu aika antaa myöden. enkä alkuun saanut testiin kuin haaleita viivoja.
joten pidän peukkuja että teilläkin tilanne kääntyy parhainpäin, odottaminen vaan on niin rankkaa.