Hei te ujot/hiljaiset/estoiset/sisäänpäinkääntyneet!

Vaikken aina keksikään mitään järkevää vastattavaa, niin on kiva kun joku tekee juttelussa aloitteen. Vaikkei kaupan kassalla tietenkään ehdi paljon jutella, mutta muussa tilanteessa.

olla jos ei keksi mitään sanottavaa kun joku kehuu jotain tuotetta. Varsinkin kun tilanne on toi, jossa ei " kuulu" jaaritella. Tästä nyt vähän kuultaa rivien välistä se, että ap pitää itseään parempana tämän höpötystaipumuksensa kanssa. Noh, news flash: ne jotka ei reagoi sun höpötykseen muuten kuin ai jaa, ovat normaaleja, eivät mitään sisäänpäinkääntyneitä. Sinä sen sijaan olet normaalia puheliaampi.

tuo esimerkki oli jokseenkin huono. Mutta jos kassalla on sosiaalinen henkilö, toteaa hän jotain omaa kokemustaan tai ihan mitä vain.



Toinen esimerkki oli eilen, kun kävin lataamassa automaatilla metrokorttiani. Kone ei ottanut rahaa vastaan ja väistyin syrjään ja selitin seuraavalle henkilölle, ettei se ota rahaa vastaan. Tuli taas olo, että olisipa pitänyt pitää suuni kiinni ja antaa tyypin itse todeta asiansa.



En ole mitenkään huippupuhelias. Olen minäkin joskus mietteissäni, enkä keksi mitään vastattavaa. Kysymykseni onkin kohdennettu aidosti hiljaisille ihmisille. Sellaisille, joiden kanssa ei saa oikein mitään juttua aikaiseksi. Esimerkkinä voin kertoa taas, kun kerran tarjouduin ottamaan erään samassa tilaisuudessa olleen henkilön autooni. Ja oli kuin kivirekeä olisi raahannut perässään, kun itse piti pitää yllä keskustelua.

Joskus käy niin, että sosiaalinen henkilö puhuu minulle, enkä yhtäkkiä keksi/osaa vastata mitään. Niissä tilanteissa tunnen itseni hölmöksi ja epäkohteliaaksi, ja tuosta toisesta ajattelen (ihaillen) että hän on sosiaalisesti taitava ja ihmisten kanssa toimeentuleva.

Ei höpöttely mua häiritse, toivottavasti sinua ap ei haittaa se etten välttämättä vastaa sen kummemmin.

Ymmärrän, ettei hiljaista häiritse hiljaisuus. Mutta minua se häiritsee. Pystyn kyllä olemaan hiljaa ja hautautumaan omiin ajatuksiini. Näin teen useinkin, mutta se häiritsee, että vanhempainillassa kaikki vanhemmat vain istuvat hiljaa nurkassaan...



Haluatteko te hiljaiset, että minäkin olen hiljaa vai että joku on äänessä?

Ns. normaaleissa tilanteissa mulle on oikeastaan aika sama, jutellaanko vai ei. En ole mitenkään superhiljainen itse, mutta aika usein omissa oloissani vähän vetäytyvästi. Ani harvoin tulee silti sellainen olo, että joku " tunkeilee" jutuillaan, kunhan ei vain ala tenttaamaan että miksi en sano mitään tai onko pää kipeä kun en juttele tms.

.. Itsellänikin on eräsa ystävä joka " höpöttää" koko ajan, ja varsinkin silloin kun on hermostunut tai ujostuttaa! Se on silloin todella ärsyttävää, kun toisen suu käy nopeammin kuin ajatus (eli päästelee ihan aivotonta tajunnanvirtaa). Semmoinen ystävällinen ja TILANTEESEEN SOPIVA small talk on asia erikseen.

Siinä tilanteessa vain hiljainen, estoinen ihminen lukkiutuu eikä osaa tehdä hiljaisuuden poistamiselle mitään. Hän voi olla iloinen että höpöttäjä hoitaa sen.



Tai sitten hiljaista ei tosiaan häiritse hiljaisuus, vaan häntä voi häiritä jos vieruskaveri ei voi olla hiljaa vaan on pakko vääntää sen kanssa juttua vaikka ei yhtään kiinnosta.



t. hiljainen

joka jostain syystä tarjoaa mulle kyytiä kotiin höpöttää ja koittaa pitää keskustelua yllä. mutta en mä siitä kuitenkaan itse sen puheliaammaksi muutu. eli ei se höpötys tartu.



sanoisin ap että jatka vain omalla tyylilläsi, minä jatkan omalla hiljaisella tyylilläni, ja yhdessä ollaan miten ollaan eikä oteta paineita siitä mitä toinen ajattelee. jooko?

t. ap

Jos höpöttäjä tarjoaa minulle hiljaiselle kyytiä ja haluaa jutella kotimatkalla niin kyllä minä yritän siihen keskusteluun osallistua ja omalta osaltani pitää yllä. Mutta täytyy myöntää että yhden puheenaiheen loputtua minulle ei tule tarvetta keksiä uutta jutunjuusta vaan olisin ihan tyytyväinen jos loppumatka oltaisiin hiljaa. Mutta jos toinen puhuu niin se on ok.

Vierailija:

joka jostain syystä tarjoaa mulle kyytiä kotiin höpöttää ja koittaa pitää keskustelua yllä. mutta en mä siitä kuitenkaan itse sen puheliaammaksi muutu. eli ei se höpötys tartu.

sanoisin ap että jatka vain omalla tyylilläsi, minä jatkan omalla hiljaisella tyylilläni, ja yhdessä ollaan miten ollaan eikä oteta paineita siitä mitä toinen ajattelee. jooko?

Minä olen hiljainen ja ihailen ihmisiä, jotka osaavat ja keksivät kaikkea puhuttavaa. Minä harvoin aloitan keskusteluita kun en osaa aloittaa. En vain keksi mitään sanottavaa. Samoin jos joku alkaa jutella niin joskus on tosi vaikea keksiä mitään puhuttavaa. Yritän ja yritän, mutta aina en vaan keksi. Ja minua hiljaisena häiritsee se hiljaisuus ihan yhtä lailla tai ei siis hiljaisuus vaan sellainen " vaivautunut" hiljaisuus eli jos toinen ei keksi mitään sanottavaa. Monesti ihan hävettää kun ei osaa vastata hyvin tai kun keskustelu tyrehtyy kun en vaan keksi mitään sanottavaa.



Minä olen aina ihaillut ihmisiä, joilla on puheen lahja. Eli ei minua puhuvat ihmiset itsessään häiritse paitsi silloin jos minun pitää jotain sanoa ja en keksi mitään. Se hävettää ja häiritsee kun ei osa vastata. Luultavasti tuossa kuvailemassasi tilanteessa yrittäisin jotain sanoa siitä tuotteesta tai ainakin vastaisin jotain, ettet tyhjille seinille puhuisi.



Mutta uskon, että useimpien hiljaisten ongelma on se, että eivät osaa puhua " luontevasti" .



Minulla on melkein joka kerta uusien ihmisten kanssa tämä ongelma, sitten kun tutustuu paremmin niin ei ole enää, mutta tosi vaikeaa kyllä tutustua niin hyvin, että ongelma lähtisi pois.

kun jokainen koiranpissattajakin pitää kadulla pysäyttää, haastatella koiran rotuominaisuudet, koiran ikä ja plaa plaa. Monet näyttää hieman vaivautuneilta ja pitkästyneiltä. Moni ei jaksa alkaa jauhamaan jotain tyhjänpäiväisyyksiä vaan siksi että itsellä on koira. Niin monilla suomalaisilla on ettei se ylitä uutiskynnystä.

Lasten kanssa sama. Jos on meidän lasten kans liikkeellä, pysäyttelee ohi rattaiden kans kulkijoita ja alkaa kysellä lasten ikää ym.



Mun mielestä pikkusen liian tungettelevaa. Kaikki ei jaksa antautua ventovieraiden kanssa mihinkään keskusteluihin.

todella ujot ihmiset ilahtuu vaan siitä että joku juttelee heille. Hehän haluaisivat tehdä niin itsekin, eivät vaan tiedä mitä sanoisivat tai eivät uskalla avata suutaan. Höpisijät vaan tekevät palveluksen näille henkilöille.



Sitten taitaa olla erikseen ne tyypit jotka eivät vaan tykkää jutella jostain syystä ihmisten kanssa. Heitä ei varmaan kenenkään höpinät kiinnosta.



Höpöttele vaan ap, saat varmasti monelle ihmiselle hyvän mielen jutuillasi :)

että semmoiset höpöttäjät on todella rasittavia jotka eivät ymmärrä koskaan olla hiljaa.

Tarkoitan niitä elokuvissa ja teattereissa juttelevia ja kesken luennon höpötteleviä häiriköitä.

Vierailija:

Jos höpöttäjä tarjoaa minulle hiljaiselle kyytiä ja haluaa jutella kotimatkalla niin kyllä minä yritän siihen keskusteluun osallistua ja omalta osaltani pitää yllä. Mutta täytyy myöntää että yhden puheenaiheen loputtua minulle ei tule tarvetta keksiä uutta jutunjuusta vaan olisin ihan tyytyväinen jos loppumatka oltaisiin hiljaa. Mutta jos toinen puhuu niin se on ok.

Vierailija:

joka jostain syystä tarjoaa mulle kyytiä kotiin höpöttää ja koittaa pitää keskustelua yllä. mutta en mä siitä kuitenkaan itse sen puheliaammaksi muutu. eli ei se höpötys tartu.

sanoisin ap että jatka vain omalla tyylilläsi, minä jatkan omalla hiljaisella tyylilläni, ja yhdessä ollaan miten ollaan eikä oteta paineita siitä mitä toinen ajattelee. jooko?

ei kai se nyt huonoa käytöstä ole jos ei vain keksi mitään sanottavaa?

Miksi kaikkien pitäisi haluta puhua jonkun vieraan kanssa, vaan siksi ettei joku pysty olemaan omissa ajatuksissaan?

Mun anoppi on just tommonen, kaikki meidän naapuritkin entisessä asuinpaikassa varasi keskusteluseurakseen.

Vaikka piti meidän pieniä lapsia hetki vahtia (oli tarjoutunut) kun käyn kaupassa, niin jo se siellä lässytti naapurin kans, eikä vilkaissutkaan mitä lapset tekivät. Nuorimmainen viiletti missä viiletti kun tulin kaupasta. Ikää lapselle oli silloin reilu 1v, joten vahtimista kaipasi. Ja se ei ollut koskaan mitään pientä kuulumistenvaihtoa vaan jututti puoliväkisin esim. puoli tuntiakin. Puhui lapsuudestaan lähtien kaiken ja toinen keskusteluun kaapattu osapuoli vaihtoi jalkaa pitkästyneenä:(



Et ei se aina välttämättä ole pitemmän päälle mikään nautinto jos ihminen ei Osaa olla hiljaa milloinkaan.

Vierailija:

ei kai se nyt huonoa käytöstä ole jos ei vain keksi mitään sanottavaa?

Tykkään puhua ja olen sosiaalinen, mutta vain kun itse niin valitsen. Puran sosiaalisuuteni ystäviin ja sukulaisiin, muun ajan olen erakkoluonne. Sosiaalisen kanssakäymisen jälkeen tahdon vastapainoksi olla ihan rauhassa ja miettiä omiani. Olen myös erittäin pohtivaa sorttia ja jos joku tulee sotkemaan ajatukseni, suutun helposti.

Vihaan ihmisiä, jotka tulevat pälättämään omia typeriä asioitaan minulle. Töissä se tietysti kuuluu asiaan ja siellä jaksan jutustella pitkäänkin, mutta jossain bussissa tai kaupassa en todellakaan jaksa vastailla.

Uskoisin kuitenkin olevani melko poikkeustapaus, eli luultavasti enemmistö hiljaisista ei vain keksi sanottavaa ja on ihan tyytyväisiä kun joku alkaa pölisemään.