Lue keskustelun säännöt.
Olen niin ihastunut toiseen mieheen että
12.09.2007 |
Mua masentaa, vituttaa, tiuskin lapsille ja miehelle koska tiedän etten koskaan voi tuota toista saada. Muhun sattuu ja haluaisin vain tuon miehen. Miehellä on myös perhe. Miten unohdan miehen? Haluan että kaikki ois taas niinkuin ennenkin.
Kommentit (37)
Tuntuu omituiselta että olisit muka tulkinnut toisen eleet noin väärin ja sit toinen kuittaa vielä että ollaan omituisia??? Onko sun mies taas reissussa ja murehdit yksin siellä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä niin väärin niitä ole tulkinnut. Kyllä meillä oli tosiaan säpinää silloin illalla, mutta kaipa se meni puolin sun toisin alkoholin piikkiin. Ja mä vain hurahdin siihen mieheen aivan täysin ja jäin ikävöimään sitä hetkeä. Mies taas lähinnä naureskelee tapahtuneelle ja pitää sitä hassuna sattumana. Hyvin tullaan juttuun kuitenkin nyt, kun ennen ei keskusteltu juuri lainkaan.
Oma mies on töissä illan, ja mä tosiaan taas murehdin yksi sitä, kuinka huonoon jamaan se yksi vaivainen työporukan retki mut sai. Töissä on helpompaa nyt, kun tosiaan ilmapiiri parani, mutta kotona vain niin vaikeaa. Aina yksin ja niin väsynyt. Ja ihastuskaan ei ota laantuakseen. Onneksi huomenna on taas työpäivä, vaikka ihan oikeasti en tiedä, kuinka kauan enää jaksan tätä ainaista yksinäisyyttä.
Odotan jo innolla huomista töihinmenoa ja mietin mitä tästä vielä seuraa. Kotona on tylsää ja yksinäistä, mullakin on mies töissä. Jää liikaa aikaa miettiä kaikenlaista mikä ei ole hyväksi avioliitolle...
Ja onhan se hyvää itsekurin harjoitusta, kun joutuu koko ajan taistelemaan pitääkseen sormensa irti toisesta.
Mutta mutta... Mihin tämä johtaa?
Vierailija:
Suuri haave toteutumassa mut mitä minä teen! Itken ja pillitän toisen perään. Tarvin apua.
Et varmaan tiedä, millaista olisi elää hänen kanssaan arkea. Luulen, että talohaaveen toteutuminen on aika iso muutos elämässäsi, ja se ehkä vähän pelottaa? Talon myötä sitoudut omaan perheeseesi ehkä enemmän, ja se on iso harppaus.
Ihastumisia tulee ja menee. Itseltään kannattaa kuitenkin kysyä, että miksi minä tässä tilanteessa ihastun? Luuletko, että se toinen mies toisi jännitystä elämääsi? tai onnea? Vai voitko itse huolehtia varsinaisesta parisuhteestasi paremmin?
No, jäitä hattuun! Istu alas ja odota, että ihastuminen menee ohi. Tai puhu miehesi kanssa tästä asiasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suhteesi ja perhesi on muuten hyvä, pidä siitä kiinni. Tunteita tulee ja ihmisiä menee. Näin on tarkoitus, ei niihin kannata liikaa tarttua kiinni. Kahta perhettä ei kannata alkaa sekoittamaan tunteiden takia. Lapset ovat tärkeämpiä. Olisiko tämä mies edes valmis kanssasi mihinkään? Anna olla, elämä on sellaista, näitä asioita tapahtuu, mutta vaan teot merkitsevät jotain. yritä saada kahdenkeskistä aikaa miehesi kanssa ja puuhailkaa jotain kivaa kahdestaan, lomailkaa. Kyllä se siitä taas helpottaa.
sitä sitten mentiin sänkyyn asti ja kokemus oli ihan mahtava. Tein tämän salaa mieheltäni, tämä toinen mies oli vapaa. Kauheat paineet ja tuskat siitä tuli ja tein järki ratkaisun, kerroin kaiken miehelleni. Kyllä sitä tuskaa ja itkua ja raivoa aikansa kesti puolin ja toisin ja kaikki suhteen uudelleen rakentaminen kesti pitkään. Enkä voi kieltää etteikö ois tehnyt kipeetä jättää se ihastus kertakaikkiaan, sattuihan se. Vieläkin kun hänet nään tunnen sen syvän tunteen ja polvet notkahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös aivan ihastunut työkaveriini, jonka kanssa kertaalleen olikin jo pientä peliä työporukan illanvietossa. Ei suutelua, seksiä tms., mutta kuitenkin enemmän kuin normaalia ystävän kanssa tanssimista. Mitään vastaavia ajatuksia ei ollut tuota iltaa ennen, vaan kaikki alkoi, kun näin vihdoin sen miehen omana itsenään ja rentoutuneena vapaa-ajalla.
Ajatukset tuosta miehestä kiusaa mua jatkuvasti, enkä kotonakaan saa sitä iltaa mielestäni. Tuskinpa mies mitään minua kohtaan tuntee, mutta mä en vain saa häntä mielestäni. Töissä olemme jatkuvasti tekemisissä toistemme kanssa, ja tekisi mieli koskettaa, halata, käpertyä syliin...
Ahdistaa. Enhän mä perheellisenä ja naimisissa olevana ihmisenä saisi tuntea näin?
Aloitti suhteen varatun miehen kanssa. Oli siis ihan vakava suhde,eikä mikään pelkkää seksiä. sitä kesti aikansa,kunnes jäivät puolisoilleen kiinni. Mies jatkoi vaimonsa kanssa elämistä,nainen sai huoran maineen ja menetti suuren osan ystävistään :( Kannattaa miettiä kahdesti ennen kuin alkaa suhteeseen varattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole muuta tehnytkään viime aikoina kuin miettinyt...
Mikä meidän liitossa/suhteessa on pielessä? Mikä toisessa miehessä kiehtoo? Onko tämä ihastus vain hetken huumaa? Miten mä voin olla näin huono äiti/vaimo/työkaveri? Haluanko mä erota? Haluanko mä suhteen toisen miehen kanssa? Mikä mussa on vikana, kun ihastun toiseen mieheen? Miksi mä en saa missään ajatuksiani irti siitä illasta? jne jne. Kysymyksiä on loputtomasti, eikä vastauksia tunnut löytyvän kovasta miettimisestä huolimatta, apua...
en kanssa tiedä mitä mussa tapahtuu. Olen oikeesti ihan pihalla. Tää mun ihastus on sitten vielä kaverin mies ja oman mieheni hyvä ystävä.
Ollaan muutaman kerran suudeltu, ja viimex nähtiin nyt viikonloppuna. Tää on oikeesti ihan kamalaa, en tiedä mitä teen. Nyt tää mies lähettelee tekstarieita ja pyys mua soittamaan sille huomenna. En tiedä mitä teen.
Joka kerta kun puhelin soi, pelkään et hän soittaa ja sitten kun ei soitakaan olen tosi pettynyt.
Omalta mieheltäni en saa ollenkaan läheisyyttä, toisin tältä toiselta. Ihanat väreet menee, kun ajattelenkin hänen kosketustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan halua erota, rakastan miestäni yli kaiken, mutta silti mietin tuota toistakin vähän väliä. Olen miettinyt pääni puhki onko liitossani jotain vialla tai puuttuuko jotain, en kuitenkaan keksi mitään syitä käytökseeni/ajatuksiini, olemme mieheni kanssa onnellisia yhdessä, arki ja seksikin sujuu loistavasti ja meillä on hauskaa yhdessä. Ja tiedän etten ikinä voisi elää tuon toisen kanssaan, mutta silti hän kiehtoo, kiihottaa, pyörii mielessä. Kai se sitten on sitä uutuuden viehätystä. Välillä huomaan vain haaveilevani mitä kaikkea haluaisin hänelle/hänen kanssaan tehdä, halu ja uteliaisuus on lähes kestämätön.
Vierailija:
En todellakaan halua erota, rakastan miestäni yli kaiken, mutta silti mietin tuota toistakin vähän väliä. Olen miettinyt pääni puhki onko liitossani jotain vialla tai puuttuuko jotain, en kuitenkaan keksi mitään syitä käytökseeni/ajatuksiini, olemme mieheni kanssa onnellisia yhdessä, arki ja seksikin sujuu loistavasti ja meillä on hauskaa yhdessä. Ja tiedän etten ikinä voisi elää tuon toisen kanssaan, mutta silti hän kiehtoo, kiihottaa, pyörii mielessä. Kai se sitten on sitä uutuuden viehätystä. Välillä huomaan vain haaveilevani mitä kaikkea haluaisin hänelle/hänen kanssaan tehdä, halu ja uteliaisuus on lähes kestämätön.
Kuulostaa niin tutulta. Tosin oma mies on paljon pois kotoa työnsä ja harrastustensa takia, ja arvelen tämän osittain johtuvan siitä. Itsellä ei ole hetken hengähdystaukoa arjesta. Mun päässä tuntuu, että se räjähtää kohta, kun on niin täynnä ajatuksia.
Miten tästä pääsee yli? Pakoon tuota toista miestä en pääse, koska töitä teemme yhdessä ja viime aikoina olemme olleet lähes kahdestaan yksikössämme.
Kenellekään en uskalla asiasta puhua, koska yksikään ystävistäni ei tätä hyväksyisi saati sitten ymmärtäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin ihastunut, että haaveilen joka ikinen päivä toisesta miehestä, millaista olisi suudella, rakastella hänen kanssaan.. Ei mitään noista siis tapahtunut, samoin vain työpaikan juhlissa tanssimista ja flirttiä. Ja meikä meni aivan sekaisin!
lopettaakaan ei voi/tajua vaikka kuinka itselleni paukutan kuinka paljon tässä on pelissä. Ja sama tilanne siinäkin että pakoon ei pääse kun tehdään töitä yhdessä. Kyllä on tukalaa, toivon että aika tekee tehtävänsä....
Se on karvasta kalkkia juoda, kun huomaa ettei se ihastus mikään sen kummempi olekaan ja parisuhde on rikki... Sitoutuminen parisuhteeseen vaatii tunteen lisäksi myös paljon tahtoa ja järkeä.
Ja on todella harmi jos sulla ei ole ketään kenelle purkaa noita ajatuksia, mulla on onneksi yksi ystävä joka ei tuomitse ja siitä on paljon apua välillä. Enkä minä kaipaakaan moralisointia, olen aikuinen ja kuitenkin järkevä ihminen ja tajuan kyllä itsekin mikä tilanne on, silti mieli vaan haikailee...Joskus mietin josko kokeilemalla asia lakkaisi kaivelemasta mieltä, mutta pokka ei riitä siihen.
Tiedän, että ruoho ei ole yhtään vihreämpää aidan toisellakaan puolella ja tuskin mies vaihtamalla paranee. Kuinka voin jatkaa mieheni kanssa koko elämäni loppuun, jos nyt jo alle 10 vuoden liiton jälkeen on ajatukset jatkuvasti toisessa miehessä?
Kesä meni oman miehen kanssa erittäin hyvin, oltiin varmaankin onnellisempia kuin koskaan. Nyt arjen alkaessa taas miettii, että voisihan asiat kai paremminkin olla. Ja kummasti ne oman miehen huonot puolet korostuu tämän " kriisin" keskellä.
Jos tällä toisella miehellä ei olisi lainkaan järkeä päässä ja itsekuria, olisi kyseinen ilta varmaan johtanut tiemme ainakin nukkumaan toistemme viereen. Itsellä ei ole niinkään mielessä seksi toisen miehen kanssa, vaan kaikki muu... Miten viettäisimme vapaa-aikaa yhteisissä harrastuksissa, makoilisimme kotona sylikkäin ja juttelisimme, vain olisimme keskenämme...
Lohduton olo, kun ei pääse pakoon näitä ajatuksia. Ja yksin lasten kanssa kotona iltaisin ei mikään vie ajatuksia hetkeksikään muualle. Töissä taas kihelmöi koko päivän pelkkä tieto siitä, että toinen on lähellä. Apua...
yksinolo. Meillä oli tuokin samaa et kesällä lomien aikaan tuntui et pakahtuu rakkaudesta omaan puolisoon, mut taas kun työt alkoi.... paha paha. Ja en silti ala kyllä työpaikkaa vaihtamaan, jotain muuta pitää keksiä. Meillä minulla on se selkäranka, toinen olisi valmis mihin vaan. Pelkään vain jos se napsahtaa?
Sain kyllä hänen kanssaan hieman keskusteltua asiasta, ja hänen puoleltaan ei (onnekseni?) ole kai mitään tunteita pelissä. Lähinnä vuodatin hänelle omaa ahdistustani, ja hän kuunteli kiltisti ja ihmetteli, mikä meitä naisia vaivaa. :) Tavallaan helpotti, kun sain vähän selville, mitä toisen mielessä liikkuu, mutta oma ihastus ei kuitenkaan helpota lainkaan. Ja taas oman miehen käytös on nyt mulle todella vaikeaa kohdata. Juu, tiedän, että on itseltänikin huonoa käytöstä ajatella ja haaveilla jatkuvasti toista miestä, mutta nyt on kuitenkin kyse mieheni itsekkyydestä, joka on syönyt mua pala palalta koko yhdessä olomme ajan. Välillä tuntuu, että mulla ei saisi olla mitään omaa elämässäni. Ja kaikki nää ajatukset korostuu moninkertaisiksi yksin lasten kanssa kotona. Itkettää ja ahdistaa...