Lääkäri suosittelee hoitoon laittamista.

Jos on, niin ehdottomasti aloittaisin puolipäivähoidon edes muutamana päivänä viikossa. Yritä saada lapselle oma henkilökohtainen avustaja ja kysele tarhaa, jossa olisi mieluusti oma elto tai usein käyvä kelto. Logopedian avulla ja avustajan kanssa lapsi varmasti voisi sopeutua pieneen ryhmään. Ettei se koulunaloitus olisi sitten jumalaton shokki.

Hän on jo nelivuotias, kyllä hänelle tekisi hyvää päästä lapsiryhmän jäseneksi. Esikoulu on edessä jo kahden vuoden kuluttua.

jo parin, kolmen vuoden päästä kun esikoulu tai koulu tulee ajankohtaiseksi? Eli en ehkä kauheasti lähtisi siltä varjelemaan näkövammaisuudesta huolimatta vaan pehmeästi totuttaisin vähön vilkkaampinkin paikkoihin.



Siirtymätilanteisiin meillä hoito auttoi kuin taikasauva. Noin neljä kuukautta ja siirtymätilanteet eivät olleet enää lainkaan ongelmallisia.



Mutta kysymykseesi niin en näe ehdotonta syytä, miksi lasta pitäisi hoitoon viedä. Mutta kiinnittäisin kyllä kovasti huomioita noihin em. asioihin vaikka ammattilaisen tuella. Ne tulevat kuitenkin olemaan arkea ennemmin kuin huomaatkaan.

Minusta lapsi taas tarvitsee aikaa kypsyäkseen ja siten pystyis enemmän järjellä suhtautumaan tilanteisiin. Ja oppisi ihan tietoisesti hillitsemään itseänsä.



ap

pulmallisia vielä koulussakin. Ja varmasti lääkäri ei sitä tarkoittanutkaan, että lapset olisivat hoitopaikassa maltillisia vaan juuri sitä, että lapsesi tulisi vähitellen tottua myös vilskeeseen. Eli ei kannata itse tehdä karhunpalvelusta lapselle ja suojella häntä tavalliselta elämältä. Se tulee tekemään hänen eskarin/koulun aloituksestaan todella vaikeaa.



Minäkin mietin erityisavustajan mahdollisuutta. Jos näkövamma on noin merkittävä, lapsesi on taatusti siihen oikeutettu. Paljolti riippuu siitä, miten pystyt noihoin asioihin vaikuttamaan kotona hoitaessa. Aika harvoin on niin ihanteellinen tilanne, että pystyisi.

Lapsi on kuitenkin itsenäinen: liikkuu, syö, pukee jne. itsenäisesti. Näihin " henkisen puolen" juttuihin apua ei ole tulossa, koska on muuten ihan tavallinen kiltti lapsi.



ap

Ja joka on arka ehkä sen takia, että on ollut kotihoidossa noinkin kauan, eikä ole tottunut olemaan äidistä erossa ja toimimaan itsenäisesti?

Ei kai hän sitten avustajaa saakaan, eikä kyllä tarvitsekaan, arkuus ja ujous kun eivät ole mitään diagnooseja.

Nyt olisi korkea aika laittaa lapsi edes osapäivähoitoon 3 päivänä viikossa, eihän hän muuten koskaan totu, ja koulussa (eskarissa) on sitten tosi vaikeaa.

yksin leikkimään. Muskarissa ja kuviksessa tätä ongelmaa ei ole koska niissä lapset istuvat rivissä/ paikoillaan ja tekevät määrättyä tehtävää. Luulisin, että koulussa ongelma " poistuu" kun vapaata leikkiä on niin paljon vähemmän päivässä.

ap

joka pitää lasta niin avuttomana, että ei anna tämän opetella tekemään asioita ihan itse, ilman äitiä.

Huono näkö ei ole ongelma, ellei lapsi sitten ole suorastaan näkövammainen. Silmälasipäisiä lapsia on joka tarhassa ja hienosti ne pärjää, kun on lasit päässä niin näkee.

ei-niin-tyypillisiä näköongelmia ja niiden kanssa kyllä huomasi, että lääkärien osaaminen näköasioissa on tosi rajallista. Siis tavallisten yleislääkärien ja myös silmälääkärien.



Heillä on skaala umpisokea-näkövammainen-hyvänäköinen, eikä mitään nyanssien tajua tai mitään käsitystä erilaisten vammojen/sairauksien/vikojen haitasta käytännön tilanteissa.



Pyydä lääkäriltä lähete Näkövammaisten keskusliiton sopeutumisvalmennukseen. Siellä voit käydä lapsen kanssa kunnolla läpi eri tilanteet ja saatte asianmukaiset suositukset.

Mutta jos 4-vuotias eristäytyy muista lapsista, niin hoitoon vieminen olisi enemmän kuin paikallaan.

Viestini otsikko meni vähän ohi aiheen, mutta yritin tällä sanoa, että joskus lääkäri ei ehkä tajua tilannetta.

Vierailija:

Mutta jos 4-vuotias eristäytyy muista lapsista, niin hoitoon vieminen olisi enemmän kuin paikallaan.

Eli lapsi ei eristäydy muista lapsista.

muttei kuulemma haittaa arkielämää. Mitä nyt olin yliopisto-opiskelija ja kirjatenteissä 1000 - 1500 sivua luettavaa kerralla.

eristäytyy lapsiryhmästä. Tämä on myös aika oleellinen tieto näkovamman/ huonon näön ohella. Kyseessähän on lapsi, joka on parin vuoden päästä eskarissa.

Minä en laittaisi tarhaan lasta, joka kärsii ryhmässä olemisesta. Hän ehtii eskarissakin oppia toimimaan muitten lasten kanssa. Pakolla ei kenestäkään tule " sosiaalista" eikä muutenkaan, jos luonne on sellainen. Anna lapsen rauhassa kypsyä vielä kotona, jos siihen on mahdollisuus. Ja kun harrastuksiakin on, niin se riittää ihan hyvin.

Luonteet ovat erilaisia, mutta sitäkin kannattaa miettiä, mikä on luonnetta, mikä taas tottumusta. Meillä ujosta ja vetäytyvästä lapsesta kuoriutui hyvin sosialinen ja puhelias kun viimein vein hoitoon.



Varmasti itse tiedät parhaiten, mikä lapselle on parasta.

tykkäävät ja pärjäävät ryhmissä. Ovat niitä lapsia, joiden kanssa kaikki haluavat leikkiä. Ryysiä eivät osaa, eivätkä välttämättä jonottaa tai kulkea parijonossa, mutta onko ne sitten oleellisia taitoja vai ei...

Ja olet väärässä tuosta sosiaalisuudesta, terveen henkilön on osattava olla sosiaalinen. Ei-sosiaalinen ihminen on sairas, esim narsistit ovat hyvin epäsosiaalisia vaikka ovatkin suunapäänä ja joukon kingejä.



Sosiaalinen ihminen on sellainen, joka tulee toimeen muiden kanssa, osaa käyttäytyä yhteiskunnan normien mukaisesti ja olla empaattinen. Ujo voi olla ja vaikka aina se tarkkailija ryhmässä, mutta toimeen täytyy tulla.

Vierailija:

Luonteet ovat erilaisia, mutta sitäkin kannattaa miettiä, mikä on luonnetta, mikä taas tottumusta. Meillä ujosta ja vetäytyvästä lapsesta kuoriutui hyvin sosialinen ja puhelias kun viimein vein hoitoon.

Varmasti itse tiedät parhaiten, mikä lapselle on parasta.

Erään tuttuni päiväkotihoidettu lapsi roikkuu koko ajan äitinsä helmoissa. Minun kotihoidettuni taas ovat erittäin sosiaalisia lapsia ja tulevat toisten lasten kanssa hoitoon.

Tämä on luonnekysymys ja minusta tuntuu pahalta, että lapset pakotetaan samanlaiseen muottiin. Annetaan lasten oikeasti olla lapsia ja persoonallisuuksia.