Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka nauttivat siitä, kun mies on pois kotoa?
07.09.2007 |
Mulla on kunnollinen mies, joka hoitaa kotia ahkerammin kuin minä itse. Käy kaupassa, tekee ruokaa, pesee vessat, imuroi, leikkaa nurmikon, korjaa auton jne. Ainoastaan lastenhoito on jäänyt enemmän minun vastuulleni.
Luonteeltaan on kuitenkin perusnegatiivinen: kertoo mielellään, mitä pahaa ihmiset ovat sanoneet tai tehneet, tuohtuu herkästi pienistäkin asioista ja hautoo kauan kokemiaan vääryyksiä.
Olen oppinut suodattamaan omat puheeni niin, ettei mies saisi niistä polttoainetta paasaamiselleen. Olenkin miehen läsnäollessa varautunut. Huomaan sen vasta sitten, kun mies on esim. iltavuorossa ja olen yksin lasten kanssa kotona. Mikä rauha! Mikä vapaus! Voi olla, miten haluaa ja tehdä, mitä huvittaa!
Avioeroon en ole valmis, ei ole edes harkinnassa, mutta olen kiitollinen miehen iltapainoitteisesta työstä, joka suo minulle näitä kallisarvoisia " vapaapäiviä" . Vanhemmiten olen jo alkanut jännittää yhteisiä loma-aikojakin. Sanalla sanoen mieheni on kauhea energiasyöppö!
Kommentit (7)
Hiljaa mielessäni kai toivon, että mies rauhoittuu vanhetessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei ole kuitenkaan kyllästynyt minuun näiden 12 vuoden aikana...Oletko miettinyt miksi miehesi ajattelee niin? Mun on vaikea luottaa ihmisiin vaikean koulukiusaamisen takia.
se on sellainen " takakiree" ihminen . tuntuu että kun se on kotona niin joutuu hyssyttelemään lasta ettei melua tms . ettei iskä vaan suutu sille . olen kyllä aina nauttinut kun mies on harrastuksissaan tai reissussa . . . eroa olen miettinyt monta kertaa mutta en osaa lähteä ja pitäisi ensin saada muutama asia kondikseen .
Varsinkin säännöllisiä harrastusiltoja oikein odotan. En avaa telkkaria, jos sieltä ei tule jotain oikein mielenkiintoista ja varaan sille illalle jotain herkkua:)
Monet kerrat olen minäkin hyssytellyt lapsia hiljaiseksi, ettei isi polta hermojaan. Kahden ollessamme on aivan erilainen. Isyys tuntuu stressaavan häntä kohtuuttomasti. Joutuu lastensa kautta käsittelemään oman lapsuutensa traumoja (selkäsaunat, isän mielisairaus).
Suoraan sanottuna en usko, että mieheni elää kovin vanhaksi. Tissuttelee olutta ja viskiä mielellään, ei liiku, syö rasvaisia ruokia, stressiherkkä, verenpainetta...
Toivoisin hänen työstävän lapsuuttaan ja olevan itselleen armollisempi. Olen kuitenkin jo lähes menettänyt toivoni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostuisi päivääkään elämään tuollaisessa suhteessa! Ja vielä lasten kanssa!!! Haloo, järki käteen ja isäntä pihalle!
Miten sitten siedätte toisianne?