Mies nukkui sohvalla kun tulin kaupasta!!!

aloitus oli vähn aiheen vierestä, sori.



mutta asiaan. myönnän et oon itekii joskus nukahtanu ku esikoinen on kattonu pikkukakkosta mut tosiaan max vartiks ja oon herkkäuninen et kuulen kyllä kaiken läpi (taisin olla raskaana ku nukahin). mut ku " vahittavana" on kaks ni sillon on vähän niin ja näin. voi tosiaan sattua mitä vaan. imetystilanteissa oon nukahtanu vauvan kanssa ku esikoinen leikkii mut en silleen et lapset ois keskenään. luulen et äidit vaihtaa tekemistä sen mukaan et jos joku asento/tekeminen alkaa nukuttaa lasten kaa ni sit lopettaa sen ja juo vaikka jotain tai syö et virkistys ettei vaan nukaha. miehet on just tuommosia et saattavat nukahtaa oli tilanne mikä hyvänsä!

meillä se olen minä, joka nukahtelen lapsen kanssa ollessa. En tosin enää niin paljon, mutta silloin kun yöt oli rikkonaisia saatoin nukahtaa parikin kertaa päivän aikana niin, te tyttö puuhaili omiaan... eikä kyse ollut siitä, etten olisi aikuisena tajunnut, että pitää olla hereillä, mutten vaan pysynyt hereillä. Tosin meidän esikoinen on nyt vasta 10kk, joten ei ihan hirveitä pysty tekemään eikä tosiaan kenellekään muulle, mutta onhan kaikki aina mahdollista. Ja tuskin mä tuntia olen putkeen nukkunut, välillä havahtunut, katsonut tyttöä ja nukahtanut uudestaan.



Eli mä kyllä uskoisin miestäsi, et hän ei todellakaan tahallaan nukkunut.

Joskus sitä vaan nukahtaa. Ei siinä auta itsensä piiskaaminen tahi muu. Pitänee miehen vaan kiittää hyvää onneaan, ettei mitään tapahtunut? =)

tuskin sä itsekään vaikka keskellä yötä heräät heti kun lapsi avaa silmänsä.



tuskin lapset ovat edes huomanneet isän nukkuvan, jos kerran ovat leikkineet vieressä keskenään. ovat vain tunteneet tutun ja turvallisen aikuisen läsnäolon, ja luultavasti luulleet olleensa valvotusti koko ajan. tai ei noin pieni ajattele olevansa valvotusti, mutta siis ovat olleet tietoisia siitä että isi on lähellä ja auttaa jos apua tarvitaan.



ellei lasten ulottuvilla ollut mitään myrkyllistä tai terävää, eikä he pääse tippumaan esim portaita, niin mielestäni ei ole kovin kamalaa jos isi vahingossa ottaa torkut. kyllähän äitikin monasti menee päiväunille lapsen kanssa, ja voiko sitä sitten etukäteen tietää kumpi herää ensin, äiti vai lapsi? tuskin se talo räjähtää jos lapset nyt vähän aikaa ovat hereillä keskenään. ja mahdolliseen lapsen itkuun varmasti herää heti.



muutenkin vierastan ajatusta, että äiti on aina se luotettavampi vanhempi, ja isien hoitoyrityksille naureskellaan. kyllä, puen lapsemme nopeammin kuin mieheni. vaipanvaihto sujuu multa kätevämmin kuin mieheltäni. ja saatan nopeammin hoksata mikä asento on hyvä jos lapsen vatsaan koskee.



mutta ei se epävarmuus/osaamattomuus tarkoita että mies ei kykenisi selviytymään arjesta lapsen kanssa. äiti nyt vaan yleensä pienten kanssa on enemmän, äitiysloman aikana mahdollisesti ympäri vuorokauden, kun taas jonkun (lue: isän) pitää käydä töissä jotta saadaan revittyä leipä pöytään. tämä verottaa tietynlaista näppäryyttä isältä lapsenhoitoon liittyen.



kuitenkin, ihan luottavaisin mielin jätän lapseni keskenään isänsä kanssa jos käyn jossain yksin. ei haittaa vaikka potkuhousut ois väärää kokoa tai bodyn väri ei sovi muuhun vaatetukseen.



parhaansa isätkin tekee lastensa kanssa, ja jos me naiset otettais edes osittain mallia miehistä, maailma olisi paljon rennompi paikka elää!

ama-83:

tuskin lapset ovat edes huomanneet isän nukkuvan, jos kerran ovat leikkineet vieressä keskenään. ovat vain tunteneet tutun ja turvallisen aikuisen läsnäolon, ja luultavasti luulleet olleensa valvotusti koko ajan. tai ei noin pieni ajattele olevansa valvotusti, mutta siis ovat olleet tietoisia siitä että isi on lähellä ja auttaa jos apua tarvitaan.

-Kyllä lapset - tai siis vanhempi- tiesi että isä nukkuu; hän on nyt kolmeen eri kertaan omasta aloitteestaan minulle selittänyt miten hän " oli itkenyt täällä ja huutanut äitiä ovella, kun äiti oli asioilla ja isä nukkui"

ja mahdolliseen lapsen itkuun varmasti herää heti.

-Mieheni EI herää lasten itkuun, se on monesti todistettu mm. viikonloppuisin aamupäivisin kun minä touhuan lasten kanssa ja hän nukkuu, ja vaikka vanhempi huutaisi puoli tuntia suoraa huutoa niin mies ei teidä siitä mitään.

muutenkin vierastan ajatusta, että äiti on aina se luotettavampi vanhempi, ja isien hoitoyrityksille naureskellaan.

-En missään tapauksessa naureskele hänen " hoitoyrityksilleen" , vaan ennemminkin olen ollut iloinen siitä että hän mm. omasta aloitteestaan ehdottaa, että minä voin mennä yksin jonnekin ja hän jää lasten kanssa

ei haittaa vaikka potkuhousut ois väärää kokoa tai bodyn väri ei sovi muuhun vaatetukseen.

-Juuri näin, tällaiset asiat ei haittaa. Enkä myöskään saa raivaria, jos mies ei ole vaikka vaippaa vaihtanut poissaollessani, mutta kyllä perusturvallisuus mielestäni pitää säilyä?

parhaansa isätkin tekee lastensa kanssa, ja jos me naiset otettais edes osittain mallia miehistä, maailma olisi paljon rennompi paikka elää!

-Tässäkin olen samaa mieltä, usein naiset niuhottaa ja näkee liikaa vaivaa asioista, mutta edelleen, perusasiat on eri asioita!

Mutta kiitos muillekin kommentoijille, lisää saa antaa..

Minusta nukahtaminen ei ole paha asia. Sitä sattuu. Mutta huolissani olisin teidän perheen sisäisistä suhteista, jos kerran " vanhempi lapsi huutaa itkien ovella äitiään, kun isä nukkuu..." Miksi vanhempi ei herättänyt isää? Ehkä teidän kannattaisi istua miehen kanssa alas ja keskustella. Jos lapsenne eivät luota isään etkä sinäkään häneen, niin jotain on pahasti pielessä.

paivansade77:

Minusta nukahtaminen ei ole paha asia. Sitä sattuu. Mutta huolissani olisin teidän perheen sisäisistä suhteista, jos kerran " vanhempi lapsi huutaa itkien ovella äitiään, kun isä nukkuu..." Miksi vanhempi ei herättänyt isää? Ehkä teidän kannattaisi istua miehen kanssa alas ja keskustella. Jos lapsenne eivät luota isään etkä sinäkään häneen, niin jotain on pahasti pielessä.

Kuten aiemmin jo sanoin, niin mieheni on TODELLA sikeäuninen. Eli hänet täytyy " ravistella" hereille ja vaikka kaksivuotiaani olisi häntä käynyt herättelymielessä tönimässä, niin todennäköisesti mies ei siihen olisi herännyt, kun ei herää yöuniltaankaan aamulla lapsen tönimiseen. Mutta kertooko se lapsen luottamuspulasta jos ei olisi edes yrittänyt herättää? Ja minä olen kyllä ennen mieheni hoitoon luottanut, ja tosiaan hyvillä mielin silloinkin illalla kolme tuntia kaupoissa kiertelin. En olisi jättänyt lapsia kotiin, jos en mieheeni luottaisi!

Ja onko nukahtaminen SIKEÄÄN TUNNIKSI tosiaan ok muidenkin mielestä, kävelköön lapsi vaikka ovesta ulos...? Ja pienempi konttaa perässä... Vai olenko tosiaan useimpien mielestä liian niuho itse!?

Kiitos :)

Jos mies on noin sikeäuninen ja tiedostaa sen itsekin, niin olisi noussut sohvalta keittämään vahvaa kahvia...



Joo, voihan sitä nukahtaa. Mutta oikeasti, kyllä muakin väsyttää pirusti välillä, mutta ei sitä nyt voi noin nukkua jos on ihan pieniä lapsia talossa. Eri asia jos torkkuu " horrostilassa" , ja herää pienimpäänkin ääneen..



Minun mieheni muuten nukkuu tosi sikeästi silloin kun tietää että minä olen " vahtivuorossa" (eli lähes aina öisin), ei herää vaikka vauva huutaisi samassa huoneessa kuin palosireeni (testattu on..). Mutta ihmeellisesti herää kyllä silloin jos tietää olevansa itse se jonka täytyy nousta. Mikä lie " valikoiva unenlahja" ??

Daffy:

Ja onko nukahtaminen SIKEÄÄN TUNNIKSI tosiaan ok muidenkin mielestä, kävelköön lapsi vaikka ovesta ulos...? Ja pienempi konttaa perässä... Vai olenko tosiaan useimpien mielestä liian niuho itse!

Mutta voiko sille asialle mitään, jos miehesi vain on sikeäuninen? Toki hänen pitäisi pysyä hereillä, pitäisi tajuta ettei olisi hyvä nukkua. Jos hän ei tätä ymmärrä, minustakin siinä on ongelma. Jos hän ei yritäkään pysyä hereillä kun tiedostaa oman sikeäunisuutensa, niin eihän se hyvältä kuulosta. Mutta jos tajuaa tämän, ja sitten kuitenkin nukahtaa, koska ei vain pysy väsymykseltä hereillä, niin minkä sille voi? Mitä haluaisit hänen tekevän toisin?

Voisithan tietysti sanoa miehellesi, että hänen olisi hyvä sanoa ennen sinun lähtöäsi, jos on todella väsynyt, ettei tällaista pääsisi käymään. Kyllä minuakin hirvittää ne kerrat, kun en pysy hereillä ja havahdun siihen. Onneksi tytölle ei ole käynyt mitään.

Minä suuttuisin todella, jos meillä kävisi noin. Meillä kaksi lasta: 8kk ja vajaa 3 v. Isompi kiipeilee pitkin poikin, sattaa " vetää" vauvaa perässään, antaa vauvalle vaikka mitä suuhunpantavaa.. Ei tähän asti ole vauvaa kiusannut/lyönyt jne. Mutta silti...



MITÄ VAIN OLISI VOINUT SATTUA! sitä ei sovi kenenkään kieltää. Ei voi vedota siihen, että vanhempi on sikeäuninen eikä voi sille mitään. Sitten vanhemman ei sovi käydä sohvalle/lattialle pikäkseen, kun kerran taipumuksensa tietää. Kyllä leikki hereillä pitää. Itsekin joskus tunnen nuukahtavani esim. kirjaa lukiessa. Silloin lopetetaan se, ja keksitään laululeikkejä tms.

ja varsinkin jos mies ei näe siinä mitään sen kummempaa omituisuutta. Its e olisin saanut sydärin ja niin olis miehenikin, jos hänelle olisi noin käynyt. Eli pointti on se, että siitä on opittava: kun mies hoitaa lapsia, niin lähteköön vaikka ulos tai juokoon kupillisia kahvia. Noin vain ei saa enää käydä - hinta voi tulla liian kalliiksi.



Ja niille muille äideille, jotka nukahtelevat ja näköjään pitävät sitä ihan ok juttuna on kyllä suhteellisuuden taju ihan kateissa. Kyllä se hommattava äidit ja isät sellaiseen kuntoon, että pysyvät vastuussa lapsistaan. Mikä ihme se on, että tommosella asialla pelleillään? Ihan sama vaikka olisi vauva kyseessä tai isompikin. Mikä teitä oikein vaivaa?

mammaviola:

Ja niille muille äideille, jotka nukahtelevat ja näköjään pitävät sitä ihan ok juttuna on kyllä suhteellisuuden taju ihan kateissa. Kyllä se hommattava äidit ja isät sellaiseen kuntoon, että pysyvät vastuussa lapsistaan. Mikä ihme se on, että tommosella asialla pelleillään? Ihan sama vaikka olisi vauva kyseessä tai isompikin. Mikä teitä oikein vaivaa?

mutta itsekö et ole koskaan ollut niin väsynyt, että et pysy hereillä? Pienen lapsen kanssa? miten tilanteessa jossa olet yksin hoitamassa lasta hoidat äidit ja isät semmoiseen kuntoon?

Melkoista empatian puutetta tuokin on, minusta. Tuskin täällä kukaan on sitä mieltä, että on ok nukkua kun lapsi on hereillä, mutta jos et koskaan ole itse ollut siinä tilanteessa, että et pysy hereillä, on varmaan aika turha tulla syyllistämään muita ajattelemattomuudesta. Ja jos olet ollut, luulen sinun ymmärtävän, että todella väsyneenä se nukahtaminen ei ole tietoinen valinta.

että itse siis olen nukahtanut muutamia kertoja, jolloin tyttö on leikkinyt ja olen havahtunut aina, jos kuuluu joku äkillinen ääni - ei tarvitse olla ihan pienen vauvan ynähdystä kummoisempi. Uskonkin, että suurin osa täällä on tarkoittanut tilannetta, jossa vanhempi nukahtaa hetkeksi vauvan ollessa hereillä vierellä, ja pitää sitä ok:na. Suurin osa ei siis nuku tuntia heräämättä, kuten ap:n mies. Mutta silti symppaan ap:n miestä siinä, että joskus voi nukahtaa - en sano että se on oikein tai että ihmisen, joka todella nukahtaa niin ettei herää mihinkään, kannattaisi väsyneenä hoitaa lapsia. Mutta ihan oikeasti ihminen joskus vain nukahtaa, vaikkei haluaisi.

että siitä kuulu jokin ääni, kun vauva tukehtuu yht äkkiä johonkin tai pistää suuhunsa jotain vaarallista? Voipi tietysti olla niinkin.. Ei mulla ole empatian puutetta, mutta jos et itse ymmärrä riskiä, joka nukahtamisesta aiheutuu, se on kummallista. Kyllä avun pyytäminen ja käyttäminen on sallittua, jos alkaa nukahtelemaan lapsia vahtiessa. AP:n tilanne on toisenlainen ja siihen oli jo ehdotuksiakin. Toivottavasti osborne saat levättyä väsymystäsi pois, kun joku toinen katsoo lastasi. Ja itse olen kärsinyt väsymyksestä, usko pois. Tsemppiä

Vauva tosin vasta 5kk, joten ei pääse liikkeelle vielä, mutta pelottaa kun tyttö kasvaa.. Mieheni on myöskin herkkä nukahtamaan (esim. töissä ottaa pikatorkkuja työkoneen ohjaamossa jne) ja nukkuu sikeästi. Juuri viime yönä tyttö itkeskeli, ja isäntä vain kuorsasi, ei herää itkuun/muihin ääniin ollenkaan. Myöhästyy vähän väliä töistä kun ei herää herätyskelloon jne.



Ja kyllä minä suuttuisin vastaavasta. Todellakin, jos tiedostaa olevansa herkkä nukahtamaan, niin silloin ei sovi mennä sohvalle pitkäkseen, vaikka kuinka houkuttaisi. Mutta tämä on vain minun mielipide :)



Meillä ei vielä ole pahempaa sattunut, välillä äijä nukkuu sängyllä ja tyttö jokeltelee hereillä vieressä. Nyt tyttö on alkanut kääntyillä ja pyöriä, joten periaattessa riski pyörähtää sängyltä on olemassa. Pitääkin muistaa keskestella tästä isukin kans tänään..



Tsemppiä ap, ymmärrän sua!

ja sit pysyn pois, koska tässä ketjussa ei nyt kuitenkaan ollut minun asioistani alun perin kysymys. Anteeksi ap:lle, että käyn tätä keskustelua täällä, ymmärrän siis oikeasti huolesi ja hätäsi, enkä yhtään halua vähätellä sitä.



Mutta mammaviolalle siis vielä: en ole käsittääkseni missään vaiheessa vähätellyt tai esittänyt, että en ymmärrä riskiä, joka nukahtamiseen liittyy. Jos sellaisen kuvan on saanut, se johtuu omasta huonosta ulosannistani. Mutta minä ymmärrän niitä vanhempia, jotka vain joskus nukahtavat. Olisin mielelläni täydellinen äiti, joka ei koskaan tee virhettä, mutta uskallan kyllä myöntää, että joskus olen ollut niin väsynyt, että olen nukahtanut, ja että minusta se on inhimillistä ja ihan tervettä uskaltaa täällä palstalla kertoa, että ap:n mies ei ole ainoa, jolle joskus on niin käynyt.



Tällä hetkellä tyttöni nukkuu 12 tunni yöunia joko heräämättä tai 1 heräämisellä, joten enää en todellakaan nukahtele kesken päivän.



Kiitos ja anteeksi, poistun nyt.

meillä käynyt ihan vastaavaa, tosin myös minulle, kun olin viimeisilläni raskaana, ja onnistuin nukahtamaan istualleni pikku kakkosen aikana. Mutta siis varsinaiseen asiaan; mieheni on erittäin sikeä uninen myöskin, ei hänellä ole harmainta aavistusta mitä talossa tapahtuu silloin, kun hän nukkuu. Hyvänä esimerkkinä voin kertoa sen, että kun kuopus syntyi, oli hänellä alkuun tapana valvoa öisin pari tuntia muuten vain. Rauhoittaaksemme esikoisen unia (joka on aina ollut huono nukkuja), muutin vauvan kanssa esikoisen huoneeseen ja poika meni isänsä kanssa samaan huoneeseen. No toki pojan unet menivät alkuun sekaisin muutoksesta ja niinpä siinä kävi loppujen lopuksi niin, että minä jouduin menemään toisesta huoneesta rauhoittamaan poikaa, kun isä ei metrin päässä lapsestaan kuullut mitään...Usein sanoi mies itsekin, että katsoi aamulla töihin lähtiessään oliko poika omassa sängyssä vai kömpinyt viereen :)



No joka tapauksessa, olemme sopineet " säännöt" , että kun isä on yksin lasten kanssa (molemmat liikkuvat jo, parhaita leikkejä pikkusiskon käyttäminen jakkarana yms.) ei tv:n katselua, eikä sohvilla lueskelua ym. Lattialla puuhailemista tai ulkona olemista jne. Meillä esikoinen on hyvin kovaääninen tarvittaessa ja osaa kyllä herättää isän, mutta valitettavasti pienen torkahtamisen aikana voi sattua jotain todella ikävää, joten ihan aiheesta huolestuit. Mutta puhukaa asiasta, ja miettikää mitä voitte tehdä yhdessä ettei niin kävisi uudestaan.

Itse odotan sitä iltaa, että pääsisin ystävien kanssa viihteelle, mutta vielä en ole uskaltanut jättää lapsia yö aikaan isän kanssa...



Lisäksi vielä eräs tapaus, jonka ystäväni on itse " tunnustanut" . Oli jättänyt 3kk vanhan pojan isänsä kanssa nukkumaan klo 8 aamulla. (Isä oli ollut edellisiltana viihteellä, palannut kotiin ennen klo 2) Klo 11 naapuri oli soittanut ystävälleni ja kysynyt missä tämä on, kun vauva on kohta 1 ½ tuntia huutanut, eikä kukaan tule ovelle pimpottaessa. Onneksi ystäväni äiti asui melkein naapurissa ja hänellä oli vara-avain ja siellä mies oli juuri herännyt kun ovi oli aukaistu. Poika oli huutanut nälissään ja isällä ei mitään hajua koko tilanteesta. Oli kaikki onneksi selvinneet säikähdyksellä ja vauva oli ollut tyytyväinen heti kun oli saanut maitoa masuun, mutta kyllä säikäytti isän kuulemma niin, että mitään vastaavaa ei ole sen jälkeen käynyt.

Joten toivottavasti ap:n mieskin tajuaa tilanteen ja koittaa parhaansa mukaan keksiä keinot joilla pysyä hereillä, etenkin kun on itse kauppareissua vaimolleen ehdottanut...;)



-naseli-