Vain yksi BB-kysymys: Miksi se Satu tekee silmillään niin? Räpyttelee voimakkaasti.

Ja mitä merkitystä sillä on?

Tällaista löytyi adhd-liiton sivuilta:



" Vastaus nimimerkille Eteenpäin



Tic-oireet eli nykimisoireet ovat hyvin tavallisia erityisesti 9-12-vuoden iässä. Tavallisimpia nykimisoireita ovat erilaiset pienet liikkeet (kuten silmien räpytys) ja äänelliset nykimiset (kurkun selvittely, yskähdykset, niiskutus jne. ). Äänellisiä tic-oireita ei aina tunnisteta nykimisoireiksi, vaan lasta saatetaan tutkia perusteellisesti esim. astmaepäilyn vuoksi. Lievät tic-oireet eivät välttämättä häiritse lainkaan lasta itseään, hän ehkä ole lainkaan huomannut niitä. Jos tic-oireet ovat hyvin monimuotoisia, elämää voimakkaasti häiritseviä ja pitkäaikaisia, puhutaan Toureten

oireyhtymästä.



Tic-oireiden taustalla näyttäisi olevan dopamiini-välittäjäaineen epätasapaino aivojen pohjaosien tumakkeiden alueilla. Taipumus niihin lienee jossakin määrin perinnöllinen. Ilmiö liittynee jollakin tavoin myös hermoston toiminnan kypsymiseen ennen murrosikää. Osalla tic-oireet jatkuvat aikuisuuteen, mutta suurimmalla osalla oireet jäävät pois murrosiän myötä. Joskus oireet voivat palata myöhemmissä elämänvaiheissa.



ADHD-lapsilla tic-oireita näyttää esiintyvän useammin kuin muilla lapsilla. Todennäköisesti ne aivotoiminnan poikkeavuudet, jotka liittyvät ADHD:n,

altistavat myös tic-oireille



Tic-oireet ovat luonteeltaan tyypillisesti aaltoilevia. Stressi saattaa laukaista oireilua ja oireilun ollessa " päällä" usein vaikeuttaa sitä. Tic-oireita voi olla mahdollista hetkellisesti hillitä (esim. koulutunnin ajan), mutta oireet voivat tulla " korkojen kera" hillitsemisen jälkeen (välitunnilla). Joku on kuvannut tic-oireen muistuttavan hyönteisen pureman kutinaa; on pakko raapia, kunnes helpottaa ja kohta taas kutittaa.



Aiemmin pelättiin, että stimulanttilääkitys saattaisi lisätä tic-oireita. Nykyisten tutkimustulosten valossa kuitenkin näyttää siltä, että jopa Touretten oireyhtymästä kärsiville voidaan käyttää ADHD:n hoidossa stimulantteja. Oireita tulee toki tuolloin tarkoin arvioida. On myös mahdollista, että lääkitys laukaisee tic-oireita, mutta kyse voi olla myös yhteensattumasta (useinhan ADHD-lääkitys aloitetaan juuri siinä iässä, jolloin tic-oireet ovat muutenkin tavallisimpia), Jos oireet ovat lieviä, voi tilannetta jäädä turvallisesti seuraamaan. Jos oireet ovat voimakkaita, voi lääkityksessä pitää tauon (hoitavan lääkärin kanssa tulee sopia tauosta!) ja arvioida sen vaikutusta nykimisoireisiin. Uusin ADHD-lääkkeistä saattaa jopa hieman vähentää nykimisoireita, mutta tältä osin tutkimusnäyttö on vielä riittämätöntä.



Kotioloissa lasta voi auttaa sillä, että nykimisiin ei kiinnitetä liikaa huomiota. Jos oireet kiusaavat lasta itseään (ja muutenkin), tulee hänelle kertoa, että kyse on vaarattomasta oireesta, joka välillä esiintyy ja välillä ei. Jos lapsen elämässä on turhaa stressiä, voi sen lievittäminen auttaa nykimisoireidenkin hallintaa. Toistuva, turvallinen päivärytmi, riittävä aikuisen läheisyys ja saatavilla olo, liikunta ja riittävä uni auttavat jo pitkälle. Jos lapsi reagoi selvästi joihinkin kotitilanteisiin, kannattaa hänen kanssaa keskustella siitä, mitä esim vanhemien riita merkitsee ja mitä ei (onko olemassa esim uhka erosta, jota lapset usein pelkäävät). Tottelemisen ja rajojen asettamisen avuksi voi kokeilla esim. kirjoitettua sopimusta, johon määritetään myös palkkiot tavoitteiden toetutumisesta ja rangaistukset rajojen rikkomisesta. On myös tärkeää, että mahdolliset riidat tai raivaritilanteet selvitellään jälkeenpäin miettien erityisesti sitä, miten toimimalla riita olisi voitu välttää ja mitä siitä opittiin seuraavia kertoja varten.



Touretten oireyhtymässä ja vaikeissa tic-oireissa voidaan kokeilla myös lääkehoitoa, joskin sen teho on hyvin vaihteleva ja yksilöllinen. Myös tämän lääkityksen arviointia vaikeuttaa tic-oireilun aaltoilu: mahtoiko oireiden lievittyminen tai paheneminen johtua lääkkeestä vai häiriön omasta luonteesta? Tavallisimpia lääkkeitä ovat neuroleptit eli psykoosilääkkeet, koska ne vaikuttavat juuri dopamiini-välittäjäaineen pitoisuuksiin niillä alueilla aivoissa, jossa se tässä häiriössä on poikkeavaa. Jos niistä ei ole apua, voidaan kokeilla useita erilaisia muita lääkeaineita.



Kuulostaa sille, että kysyjän lapsen räpyttely on tic-oiretta, joka saattaisi liittyä lapsen kokemaan stressiin. Tilanne ei kuvauksen perusteella kuulosta huolestuttavalta ja uskon, että kotikonsteilla nykimiset rauhoittuvat viimeistään muutamien kuukausien kuluessa. Mikäli oireilu kuitenkin voimistuu tai haittaa voimakkaasti lapsen elämää, kannattaa ottaa yhteyttä omaan lastenneurologiin tai muuhun hoitavaan lääkäriin.





Anita Puustjärvi, lastenpsykiatrian erikoislääkäri"





(http: //www. adhd-liitto. fi/vastaus103. htm)

Vierailija:

Höpsistä... sillä voi olla vaikka piilarit ja silmien kuivumistaipumus