¤Club-30 Syyskuu¤
Miten sitä voikin olla niin väsynyt, että töiden jälkeen ei paljon koneella jaksa istua. No tänään menossa iltavuoroon niin aattelinpa muutaman rivin raapustaa. =)
Jännitysnäytelmäkis tämä mun raskaus on muodostumassa, just kun olin ultran jälkeen ehtinyt hetken olla luottavaisin mielin. Niin johan alkoi taas tuhrut. Ekaksi siitä iski taas ihan kauhee paniikki ja itku, mies oli jo valmis viemään mut päivystykseen. Mutta itse halusin vähän rauhoituttuani seurata tilannetta. No tuhrut väheni ja loppu seuravana päivänä, joten ehkä se nytkin oli vaan jotan " mystistä" joka ei tarkoita mitään. Olen kuitenkin edelleen hieman kahden vaiheella että uskoakko raskauden jatkumiseen vai luovuttaakko jo...
No päivä kerrallaan mennään ja jokainen on erilainen. Joskus oon ihan varma et kaikki menee hyvin ja välillä oon sitten taas 100 varma päinvastaisesta lopusta. Stressata en nyt jaksa, koska en voi sille mitään jos tämä menee jostain syystä kesken, niin sitten se menee.
Tänään pitäisi varata aika np-ultraan, kun sain neuvolasta infokirjeen ja ohjeen kyseisen ajan varaamisesta. Olihan siinä kirjeessä aika paljon kaikkee materiaalia ja sitäkin olen vähän ihmetellyt ja lueskellut opusta
[quote]
Meille tulee vauva
[/quote]
Vaikka en vielä käsitäkkään että toi kaikki vois oikeesti koskettaa mua. =)
Kertoilkaahan mitä teille muille kuuluu?
Nyt valmistaudun töihin lähtöön. \o/
Suvis 9+3 (menkoista laskien ja miten lääkärikin sen laski ultrattuaan)
Kommentit (24)
Minullakin tuli tiistaina tuhrua ja en malttanut jäädä odottelemaan. Menin ultraan yksityiselle, jossa todettiin kaiken olevan hyvin. Sitten se tuhrukin loppui. Se on tosi tavallista, että raskaushormonit saa aikaan pientä verenvuotoa limakalvoilta. Mulla vuotaa nenäkin vähän verta joka päivä.
Ensi viikon perjantaina on sitten np-ultra. Sitä rajapyykkiä odotellessa... Tiedän niin Suvis tuon " päivä kerrallaan" -tunteen. Eka alkuraskaus oli aika helvettiä. Tämä on mennyt nyt helpommin. Toivottavasti nyt teilläkin kaikki menee hyvin ja pääsette keväällä viettämään sitä vauvaperheen arkea. :-)
Lene ja salamatkustaja rv 10+5
verta ei nenästä ole tullut kuin kerran, mutta muuten limakalvot kyllä on tosi kuivat ja nenä tukkoinen.
Niinhän se on että tuhrua voi tulla ilman sen vakavampaa syytä, mutta vaikka kuinka sitä toisteltaisiin että se on tavallista eikä välttämättä tarkoita mitään. Niin silti sitä on niin vaikea uskoa.
Varsinkin kerran km kokeneena ja juuri tuolla tuhrullahan se vain silloin ilmeni.
Sitten kun vielä rintojen arkuuskin on vähentynyt tosi paljon ja nykyään ne on vaan vähän arat nännien kohdalta ja painavan tuntuiset. Mutta ei siis niin kipeät kuin aikaisemmin. =/
Enkä edes ehtinyt varata sitä np-ultraa tänään, kun töissä oli niin kiireistä että en voinut haihtua soittamaan puhelinajan puitteissa. No josko huomenna ehtisin, tosin tiedossa myös huomiseksi kiireistä niin että täytyy toivoa että ehtisin.
Nyt painun tästä pehkuihin, kun jo niin väsyttää. =O
Ja tsemppiä tuhrujen kanssa Suvis ja Lene! Toivottavasti ne ovat ihan vain harmitonta vuotoa. Itselläni alkoivat tuhrut rv 15 paikkeilla ja kyllä tuntui karmealta. : ( Alkuraskaus ei muutenkaan ole henkisesti helppoa, saati sitten keskenmeno-taustalla. Mutta ollaan kuitenkin sillä linjalla, että kaikki on hyvin! Itsekin muuten kyttäilin rintojani, välillä piti (vaikka kesken automatkan) oikein kunnolla " sohaista" ennen kuin arkuus tuntui. Nyt se jo vähän naurattaa... : )
Mitenkäs vauvautuneilla elämä sujuu? Meillä päästään välillä jo melkein kokonaisilla yöunilla, ja arki sujuu kaikin puolin kivasti. Vaikka tietysti niitä itkupäiviäkin mahtuu joukkoon... ekat hampaat jo näkyvät, niistä ei toistaiseksi ole tullut suurempia ongelmia. Ehkä te joilla on jo isompia lapsia osaisitte valaista, että missä vaiheessa se hampaiden tulo eniten vaivaa jos on vaivatakseen?
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Meillä pahimmat hammasitkut oli, kun poskihampaat puhkesivat joskus vuoden iässä. Siellä saattaa olla useamman päivän verinen aukko ikenessä, kun sellainen paksu hammas puskee ikenen läpi. Meillä itkettiin silloin hammasitkuja viikko putkeen per hammas. (Onneksi tulivat kaikki neljä melkein samaan aikaan.) Laitoin välillä kipusuppoa, että saatiin nukuttuakin. Kuinka vanha lapsesi muuten on? Tyttö vai poika? Meillä on 1,5v. poika.
Lisää poskihampaitahan tulee vielä, mutta ne eivät ole meidän pojalla vielä puhjenneet. Nyt tuli kulmahampaat alas ja ylös, mutta niistä selvittiin ilman itkuja.
Lene ja Suvis: pitäkää hermo tuhrujen kanssa, vaikka se on tunnetusti vaikeaa... eihän sille voi loppujen lopuksi mitään että tosiaan skannailee kokoajan että miltä tuntuu ja tuntuuko miltään. Monesti yllätin itseni sörkkimästä tissejä että ovatko ne nyt " tarpeeksi" arat.. no olivat kai kun tarpeeksi runnoi :-/ Jokainen päivä on kuitenkin pieni voitto kotiin, tämä ajatus auttoi ainakin mua jossain vaiheessa! Tsemppiä!!!
Meillä sujuu vauvaelämä mukavasti, eilen oli puolivuotissynttärit ja sen kunniaksi saatiin kummiperheen äiti ja poika (=mun sisko ja pimun serkku) kylään. Pöytään laitettiin prinsessakakku pakasteesta ja tietty puolikas kynttilä, jonka rakastunut serkkupoika sai puhaltaa ;-) Meillä hymy on vielä hampaaton, kerro syyssäde homespäälle, koska teidän pikku syntyikään? Muistan että samoihin aikoihin oli meidän typsyn kanssa mutta taisitte ehtiä helmikuun puolella?
Yöt on olleet suht kokonaisia kohta juhannuksen jälkeen (silloin mummolassa vielä lämmittelin maitopulloa viiden aikoihin aamulla). Nyt on kyllä kuukauden verran häirinnyt unia kääntyily, kun sitä pitää harjoitella niin puoli- kuin täysunessakin. Helpottaiskohan se siinä vaiheessa kun opitaan selälleen kääntyminen? Se on jo melkein hanskassa, ja yleensä ipanan yöllinen ahistus tulee siitä kun on unissaan kääntynyt vatsalleen ja haudannut naamansa harsomyttyyn...
Meillä on siis nyt 7 kk ikäinen pas-tyttö, aivan ihana äidin ja isän sydänten viejä. : ) Eikös meillä Heli ollut siirto samoihin aikoihin ja siten la myös, mutta meillä otti neiti varaslähdön maailmaantulon kanssa, ja teillä taisi mennä hyvin yli? Ja olikos se niin, että Nuru oli vielä suunnilleen samassa aikataulussa?
Ne poskihampaat on sitten varmaan ne ikävimmät, meillä on nyt ekat alahampaat tulossa. Toinen näkyy jo (ja tuntuu!), ja toinen kohta varmaan puhkeaa myös.
Oletko Lene ollut koko ajan kotona vai menetkö töihin ennen toisen lapsen syntymää? Entäs Heli, mitkä sulla on suunnitelmat? Ja tietysti Suviksella myös? Meidän tyttö ei ole vielä ollut paria tuntia pidempään missään hoidossa, ja jotenkin tuntuisi vaikealta jättää tyttöä päivähoitoon. No, itselläni ei ole vakkaritointa mihin palatakaan, joten sinänsä asia ei ole ajankohtainen. Mutta kyllähän tästä joskus on kait jonnekin lähdettävä, ja toivottavasti silloin lapsen kasvettua on jo parempi mieli hoitoon jättämisestäkin. Mutta tämä on meillä ajankohtaista ehkä parin-kolmen vuoden päästä, saa nähdä miten talous kestää.
Miten kuulosti niin tutulta nuo alkuraskauden oireet, se väsymys oli valtava.
Meillä ivf-tuoresiirrosta saatu ihana tyttönen täyttää jo 4 kk ensi viikolla.
Hieman on jo maisteltu muutakin kuin äidinmaitoa, kun alkoi yöt olla turhan katkonaisia ja päivälläkin nukuttiin max 0,5 h.
Ainakin päiväunet ovat löytyneet taas.
Meidän vauva oli kunnon koliikki vauva ja ensimmäiset kuukaudet huudettiin.
Ei kuitenkaan ole vaikuttanut tulevaisuuden suunnitelmiin, sisarus halutaan ja mahdollisimman lyhyellä välillä.
Pitänee kohta soitella Oys:iin ja kysellä, miten jatkossa toimitaan.
Pakkaseen meillä ei saatu mitään, joten koko rumba on aloitettava ihan alusta.
Helmi kävi pikkuisen tyttärensä kanssa kylässä, on kyllä ollut mahtavaa huomata, kuinka nämä hoidot auttaa.
Ensimmäisen pohjoisjaoston tapaamisen jälkeen Waimolla, minulla ja Helmellä on vauvat jo kotona ja Tirppa on loppusuoralla : )
Eli kaikilla auttoivat hoidot, vaikka ei sitä vielä silloin tapaamisessa uskonut että se onni omalle kohdalle joskus sattuu.
Nyt nautin täysin siemauksin vauvan hoidosta ja sen huomaan, että turhista ei pahemmin viitsi valittaa.
Neidin hymy pelastaa huononkin päivän.
Mitäs muille kuuluu? Joko Lene kävi np-ultrassa?
T.Minerva
Eilen sitten viimein kyllästyin jatkuvaan tuhrutteluun ja soitin Jorviin kysyäkseni ottavatko mut ultraan. Kun vuoto ei ole runsasta, eikä kipujakaan ole niin kehoittivat että jos tulen sitten aamulla virka-aikaan. Niinpä päätin että heti aamusta päivystykseen...
Aikaa kului ja odottelu oli rankaa, mutta vielä rankempi oli tulos. Ultrassa näkyi että sikiön kasvu on loppunut rv8+ ja sykettä ei enään löytynyt. Toinenkin lääkäri kävi tilanteen vielä tarkistamassa, mutta valitettavasti totuus oli se että pienokaisemme ei jaksanut jatkaa. Näinpä ollen huomiseksi varattiin aika kaavintaan, kun itse en halunnut lääkkeellistä edes harkita. Se kun viimekis oli niin rankka kokemus että en kestäisi sitä enää uudelleen.
Lähes samoilla viikoilla siis lähti tämäkin pikkuisemme pilven reunalle, kuin edellinenkin.
Nyt on todella tyhjä olo, en oikeen osaa tällähetkellä edes itkeä. Ehkä se tulee sitten huomenna kun kaikki on mennyttä.
Mielessä suurimpana kysymyksenä on vain että MIKSI?!
Suvis ja pikkuenkeli vielä kyydissä (rv9+4)
Ei ole totta!! Itku tuli, kun viestisi luin...
Isot pahoitteluni, olen täällä taustalla niin iloinnut sun raskaudesta ja nyt sit taas näin... :´(
Elämä on niin törkeän epäreilua, ettei mikään.
-Osse
Voimia huomiselle, olet mielessä!
Halauksin,
Oi-kukka
tätä uutista en olisi halunnut täältä löytää. Ei ole sanoja, joilla lohduttaa.
Jaksamista ja energiaa huomiselle. Olet mielessä.
...pala on kurkussa, en löydä mitään sanoja :¨-(
Kaikki mitä lohduttavaa yritin kirjoittaa, näyttää niin merkityksettömältä. Huomiseen tarvitset voimia ja koetan niitä kaikin voimin lähettää. Olet ajatuksissa, oikeasti.
H
...vetää kai kaikki yhtä hiljaisiksi tällainen uutinen...
SuviTuulia, olen niin kovin pahoillani pikkuisenne puolesta. :' (( Sitä ei voi käsittää, miksi näin käy. Jotenkin sitä ajatteli, että kyllä nyt on jo teidän vuoronne. Ja vaikkemme toisiamme tunnekaan, niin omaa kurkkua alkoi kuristaa kun luin viestisi.
Toivon sinulle ja miehellesi kovasti voimia tämän surun kantamiseen.
En muutamaan päivään ole ehtinyt täällä käydä ja nyt kun tulin, niin ihan kamala olo tuli, kun luin viimeisimmät kuulumisesi. En muista, milloin viimeksi olisin ollut yhtä surullinen jonkun puolesta. Voimia sinulle, en tiedä mitä muutakaan tässä nyt osaisin sanoa.
Halauksin, Aninka
Kaavinnassa kaikki meni ok ja nyt vaan parantelen kotosalla. Sain koko tämän viikon sairaslomaa, kun en oikein kokenut olevani valmis töihin heti tiistaina (minim. 3pv saikkua tosta toim.piteestä). Tänään on vielä hieman kipujakin joten olen tosi tyytyväinen, että saan olla rauhassa kotona. Mutta oli tämä kyllä fyysisesti huomattavasti helpompi kuin edellisessä km:ssa tehty lääkkeellinen tyhjennys.
Nyt sitten odotellaan että NKL:a tulis kutsu yhteenveto/info käynnille, jossa sitten sais taas vähän faktaa siitä että mitä tässä enää on mahdollisesti tehtävissä. Vai onko meidän nyt luovuttava toivosta lopullisesti...
Käynnin pitäisi olla kohtuu pian (n. kk päästä) kun Jorvin lähetteessä on maininta että jälkitarkastus tehtäisiin siinä sitten samalla. Saa nähdä, soitan sinne varmaan loppuviikosta ja varmistelen asiaa.
Nyt taidan taas vetäytyä takavasemmalle, kiitos teille kaikille tuestanne. Halauksin SuviTuulia.
Tällaisia uutisia ei kukaan halua kenellekään kohdattavaksi.
Voimia sinulle ja miehellesi myös.
Sanoja ei oikein löydy...
meinasin jo oikaista viikolla. ;)