Lapsi jää itkien päiväkotiin -huoh-

kuin kotonaan heti ja jollakin herkällä menee kuukausia. Lapsi on kuitenkin jo eskarilainen, joten aika nopeasti pitäisi päästä kotiutumaan. Oletko puhunut asiasta henkilökunnan kanssa? Jatkuuko itkeminen kauan vai meneekö ohi, kun äiti lähtee? Ole itse jämäkkä, älä jää lepertelemään lähtötilanteessa vaan poistu paikalta, vaikka lapsi jäisikin itkemään. Ei lapsella ole siellä varmastikaan mitään hätää. Joskus vanhemmat omalla pitkittyneellä lepertelyllään ja selittelyllään tekee tilanteesta vielä vaikeamman lapselle (en tässä nyt tarkoita ap:tä vaan yleisesti).



t. eskariope

Joo, en jää tarhaan kuin muutamaksi minuutiksi niin, että halit ja pusut annetaan. Lapsen isä ja minä ollaan erottu, että lapsi kyllä joutuu monet heipat viikossa sanomaan ja olen huomannut, että mitä nopeammin tilanne hoidetaan, sen pikemmin pääsee keskittymään muihin juttuihin.

Nyt lapsi itkeskelee tarhassa pitkin päivää, iltapäivä yleensä helpompi, mutta silti hakiessa näkee kasvoista, että paljon on itketty. Kaipaa vanhoja tarhakavereitaan ja tuttuja aikuisia.

Vanhempi tietää mitkä jutut rauhoittavat lasta, tai mikä lapsen mieltä on jäänyt kaivelemaan ja saa hänet herkäksi. Yhtä hyvin juuri se voi auttaa, että vanhempi jää siihen rauhassa, kunnes hetki on lähtemiselle parempi, eikä ryntää pois juuri, kun lapsi on surkeana.

Lapsen elämässä on normaalistikin paljon eri ihmisiä ja tilanteita. Nyt on sitten vielä tullut roppakaupalla uusia. Yritä rauhoittaa elämäänne niin, että tapaatte päivähoidon ulkopuolella vain vähän ihmisiä, käytte vain samassa kaupassa, jne. Eli teet nyt lapsen elämästä niin pientä, että hän pystyy hallitsemaan sen. Ja sitten kun homma alkaa sujumaan, niin vähitellen laajennatte elinpiiriänne.

eikä siinä ole mitään pahaa. Hyvä, että on tunteet!



Hän kaipaa nyt vaan enemmän aikaa. Toivottavasti hän ehtii saamaan syliä lohduksi, kun ikävä iskee. Erotilanne tuo lapselle muut erotilanteet mieleen, kuten itsekin olet ajatellut. Voit tukea lastasi luomalla hänelle turvallisuuden tunnetta; yhdessäoloa, syliä, kuuntelua...Onko hänellä jotain turvalelua tms. jonka voisi ottaa eskariin vaikka omaan lokeroon mukaan?



T: 2

Erosta 2 vuotta ja lapsi ilmeisesti (toivottavasti) ymmärtää, että vaikkei molemmat vanhemmat ole yhtäaikaa läsnä, niin ei tarkoita, etteikö pian näkisi toistakin. Näissä tilanteissa siis ei enää ole ollut ongelmia. Yhteishuoltajuus on ja hyvissä väleissä ollaan muuten.



Hmmm, lapsi halusi harrastuksen ja nyt on sellanen 1xvko jumppatouhu menossa, mutta olikohan sekin vähän liikaa? Oon kyllä nyt yrittänyt olla iltaisin erittäin paljon lapsen kans ja pitänyt sylissä ja puhunut, että hän on tärkein ja tehny töissä lyhyempää päivää, että voin hakea hänet päiväkodista reilun tunnin aikaisemmin.



Herkkis on kyllä (muistelen olleeni samanlainen), mutta tuntuu vain itsestä niin pahalta. Toisaalta viimeistään kouluunmenovaiheessa olisi tullut muutos joka tapauksessa, mutten tiedä olisiko lapsi siihen mennessä ollut valmiimpi muutokseen.

Jätä se jumppaharrastuskin pois ja vietä aikaa lapsesi kanssa. Kuuntele ja kysele kuulumisia. Ole herkkä lapsen viesteille. Kyllä se siitä!

Anna lasten leikkiä ja herkutelkaa yhdessä. Luulen että tämä voisi hieman auttaa tilanteeseen.