Keskustelu miehen juomaputkista: aina samat vastaukset
Olen niin kypsä! Tietysti miehen juomaputkiin. Kun asista yritetään keeskustella, kun mies on toipunut päivien krapulasta (ikää yli 45 joten krapulat vavisuttavia) ja pystyy kuuntelemaan minua.
Vähättely: hän on ottanut vain vähän. Aletaan jankuttamaan eri määristä ja niistä pulloista/juomista joita olen nähnyt. Minä siis väitän (kuten tosiasiallisesti onkin), että hän on juonut ke-to-pe itsensä känniin ja toooosi känniin eikä hänen väittämänsä, että "join vain kaljaa" tai "olin jo laskussa koko perjantain" eivät pidä paikkaana.
Miksi aina pitää jäädä jankkaamaan jotain merkityksetöntä yksityiskohtaa?? Miksi ei voida puhua siitä , että hän juo päivien putkia.
Yleistäminen: "Kyllä kuule kaikki ottaa" Joo niin ottaa. Mutta tietääkseni "kaikki" ei ole kännissä vuorokausikaupalla. Siihen jäi kesärenkaat autoon. Ei pystyny hoitamaan asiaa. Ynnä muuta.
Taas vähätellään "siinäpähän auto seisoo. kyllä sä pystyt ilmankin olemaan"
Puolustus: "Olenpahan juuri tehnyt kuukauden työputken. Kuinka paljon töitä ite olet tehnyt? Tuntuu ne rahat ja etelänmatkat sullekin kelpaavan" Niinpä. Kaikkihan juovat projektin päätyttyä, oikeutetusti päiviä. Miten tämä maa edes toimisi, jos KAIKKI tekisi niin. Mutta tästä ei kannata keskustella ollenkaan. Hänellä on Oikeus. Ja lisäksi se on Luonnnon Laki ja Kaikki tekee niin.
Syystäminen "No kylläpä mä sitten osaaankin olla tooooodella huono mies, kyllä mää olenkin näköjään aivan kamala mies. Kyllä sulla onkin tässä talossa todella huonot oltavat!" Ja valin-valin-valin valin!
MIksi alkoholistin kanssa ei voi kekustella siitä varsinaisesta asiasta. En ole haukkunut että hän on huono mies, tai että mulla on huonot olot. Oles esittänyt, että kärsin ja voin huonosti katsoessani, kun minulle rakas ihminen juo itsensä romu-kuntoon. Hukkaa aikaa, päiviä, viikosta ei jää mitään mieleen eikä käteen.
Miksi niin ei saa sanoa? Miksi siitä ei voi puhua?
En halua keskustella mistään muusta kuin siitä että olet ollut TAAS kerran päiväkausia juovuksissa ja ties missä. En halua, että keskustelussa aletaan syyttää minua. Tämä ei ole minun syy.
Miksi keskustelu menee jankkaamiseksi? Miksi vähättelet minun kokemaani nöyryytystä, kun rukoilen sua että ole tuntia tänään kunnossa ,että voidaan hoitaa yksi asia, mutta johon et tietenkään pysty. Miksi se kääntyy niinpäin, että minä jankutan ja nalkutan?
En jaksa samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Mikään ei muutu. Et ollut 18 vuotta sitten tällainen."Ainahan mä oon juonu, kullä sä tiedät" "Ja maisuupa se sullekin" Taas aletaan vertailemaan mun juomista hänen juomiseen. Asiat vaan etenee.
En jaksa. En jaksa. Seuraavaksi makaa krapulassa. Hikoilee, ja haluaa lohdutusta. Yrittää päästä kuntoon. Kestää päiviä. Sitten ollaan kuin ei oltaskaan. Hyvitellään.
Mikään ei muutu.
Kommentit (32)
et sinä voi tehdä mitään. Lapset kiittävät sinua joa otat ajoissa eron. Sympatiaa sinulle!
T. Alkoholistin aikunen lapsi.
Meillä on ihan samanlaista. En vain voi erota, kun en tule taloudellisesti pärjäämään ilman miestä.
ne alkoholistit on. Et pysty auttamaan tai muuttamaan miestä, jos hän ei itse sitä halua tehdä. Minä en katselisi tuollaista menoa sekuntiakaan. Mistä syistä pysyt tuossa suhteessa ap?
Ilman näitä miehen kännikausia elämme hyvää elämää ja erinomaisella elintasolla. Miehen työ ja asema on hyvä, palkka myös. Meillä ei ole velkoja eikä rahaongelmia ollenkaan.
Vietämme paljon aikaa kakkoskodissamme saaristossa, keskitalvella useimmiten 3-4 viikkoa aasiassa. Itse ole työssä, 2600 netto,työssä kausittain, eli olen paljon myös ei-työssä.
Minua vituttaa katsoa kolmannenpäivän känniä. Surettaa katsoa, miten minulle rakas ja paljon potentiaalia omaava ihminen romuttaa itseään. Mukamas ainoa keino nollata rankkoja työprojekteja.
Vituttaa ihan suunnattomasti, että kun yrittää keskustella itse asiasta, siis oikein siitä asiasta. Menee keskustelu jankuttamiseksi, jonkun mitätömän yksityiskohdan jänkkäämiseksi (Oliko siinä pullossa puolet jäljellä vai eikö???).
Aletaan jankuttaa että "otithan säkin silloin-ja-silloin siellä-ja-siellä".
Heittäydytään martyyriksi,joka kanssa mistään ei voi puhua. "Kun häntä AINA vaan syytetään"
Miten järkevää keskustelua voi syntyä ikinä!
Haluaisin pysyä siinä asiassa josta puhutaan. Ja jonka hänkin tietää, että 3-4- känniputket on ns. perseestä itselleen ja muille.
Tää tyhjänjauhaminen, ja tää että keskustelut menee aina samaa rataa. V--u että turhauttaa.
Itse olen aika analyyttinen ja pystyn ikäänkuin ulkoistamaan itseni, kun aletaan oikein Asiaa puhumaan. Eli en ala itkemään, tai en huuda, että aina-ja-et-ikinä. Mutta kun toinen ei osaa puhua, vaan keskustelu menee aina samalla lailla.
Miehen työidentiteetti on vahva ja ko. ammattialalla nimenomaan otetaan, ja hyvää viinapäätä ja kovaa kestävyyttä miehisessä maailmassa arvostetaan. Missään nimessä absolutistimi ei ole vaihtoehto. En sitä kyllä haluakaan.
Haluan irti tästä samasta syklistä, näistä samanlaisista kesksteluista, joissa aina jauhetaan ja syytellään jostain pikku yksityiskohdista. Ja jotka ei johda mihinkään.
Jos haluat irti tuosta syklistä, niin olet hiljaa ja hyväksyt asian. Lähdet vaikka muutamaksi päiväksi pois kotoa, kun mies alkaa juoda ja toipuu.
Miehesi ei selkeästi ole vielä tarpeeksi pohjalla.
Samaa kaavaa kierrätte. Mies juo, sinä peräät selityksiä.
Niitä riittää, selityksiä. Mutta mikään ei tule muuttumaan ellei fiksumpi lopeta tuota kehää.
Suosittelen hakeutumaan al-anoniin tai jotain keskusteluapua hakemaan. Ehkä sen jälkeen on toimien aika.
Sä lopetat niistä puhumisen.
Sun miehesi on alkoholisti. Hän ei sitä myönnä, sä et myönnä ja kaikenlisäksi sä uskot että miehen on työssään dokattava. Ei noin pahasti alkottonut voi ryhtyä kohtuukäyttäjäksi, sun pitää se vaan hyväksyä. Tulevaisuus tulee olemaan aina samaa joten joko sä lopetat analysoimisen ja keskustelun viinasta tai lähdet. Et sä puhumalla miehesi alkoholiongelmaa katkaise.
niin lakkaa nuo keskustelut.
Toteat putken aikaan kavereille, että vituttaa taas tuo meno, ja sitten odotat että ukko on taas selvä.
Ei hän halua keskustella asiasta, oletko huomannut?
eikä ainakaan siihen tyyliin kuin sinä haluat, live with it.
mutta et kestä katsoa juomista ja krapulaa, niin lähde vaikka hotelliin niiksi päiviksi. keskustelun yrittäminen ei auta. Mies ymmärtää alkoholinkäyttönsä vaarat sitten, kun todella jotakin konkreettista alkaa näkyä. Onko käynyt koska lääkärissä? Esim. maksa-arvot, onko rasvamaksaa? Toisekseen tuollainen kännääminen tuhoaa aika kivasti aivosoluja... Ehkä jos joskus saa haimatulehduksen tms. jolloin lääkäri sanoo, että kuolee, jos jatkaa juomista, mutta muuten ei taida loppua.
Vierailija kirjoitti:
Totean saman kuin moni muu: miehesi on alkoholisti. Alkoholisti. Ei kohtuukäyttäjä eikä mikään. Hänen suhteensa alkoholiin ei ole millään tavalla terveen tasolla; "kaikki" eivät juo noin! Toivottavasti itse tiedostat sen.
Puhumalla et voi häntä pelastaa. Hänen pitää itse tajuta sairautensa, hakea apua ja lopettaa juominen.
Toinen vaihtoehto on, että sä vain suvaitset. En tosin ymmärrä, miten kukaan suostuu tuollaista menoa katsoa.
Oletko nyt juovuksissa?
krapulaisen hoivaaminen