Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä ihmisiä, jotka tekevät lapsia heti lyhyen tuttavuuden jälkeen,
04.09.2007 |
itse olen ollut yhdessä mieheni kanssa 8 vuotta ja nyt aletaan pikku hiljaa puhua lapsen hankinnasta. Tunnetaan toisemme läpikotaisin, luottamuis kunnossa ja ennen kaikkea se, että ollaan nähty toisemme monenlaisissa tilanteissa. Vain muutamana vuoden tuttavuuden perusteella ei voi tietää kestääkö liitto.
Kommentit (20)
miten uskaaltaa astua ovesta ulos jos joku kolkkaa heti tajuttomaks!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies oli armeijassa ja päätettiin, että lopetan pillereiden syönnin ja jos lapsi tulee niin sitten saa tulla! =) ja kappas vain, tuli heti toisesta kierrosta raskaaksi!
Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmaa.
hormonihuuruineen tulee muuttamaan niin paljon, että jos miehesi kuvittelee tuntevansa sinut, niin hän tulee olemaan ihmeissään. Totta kai isyys muuttaa miestäkin, ei vain tiedä miten. Toiset miehistyvät, toiset säikähtävät ja loput ovat mustankipeitä, kun vaimon huomio kohdistuukin muualle.
Joten, järkytys ei ole niin suuri, jos on tuntenut toisen vain vähän aikaa. Takuita liiton kestävyyteen ja ikuiseen onneen ei ole olemassa. Kaikki on arpapeliä, se on vain hyväksyttävä.
Vauva-arki ei ollut meille mikään kriisi tai kauhistus, johtuneeko molempien realistisesta luonteesta. Mutta kyllä tuntuu hassulta, jos lapsi olisi putkahtanut maailmaan heti seurustelun alkuvaiheessa. Moni ihana asia olisi jäänyt kokematta, esim. yhteiset ulkomaanmatkat KAKSIN, huoleton ja menevä elämä, jakamaton huomio toiselle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me edettiin miehen kanssa erittäin hitaasti vauvapuuhiin naimisiinmenon jälkeen tunsin mieheni ihan läpikotaisin. Kunnes... 10 v suhde loppui...
Nykyisen miehen kanssa oltiin tunnettu vasta reilu vuosi kun mentiin naimisiin ja ruvettiin vauvaa yrittämään ja nyt meillä kohta parikuinen vauva.
Enkö opi mistään mitään? Vai olisiko sittenkin niin, että se yhdessä vietetty aikakaan ei minusta välttämättä takaa mitään?
Koskaan ei voi tietää, että mitä huomenna tapahtuu. Jos elämän käyttää varmisteluun, niin elämä saattaa jäädä elämättä. Jos suunnittelee kovasti tulevaa, niin se aika ja energia on myös nykyisyydestä pois. Joskus on vaan ymmärrettävä, että kaikkea ei voi hallita. Siitähän ap:n kirjoituksessa on kyse - hän uskoo hallitsevansa elämää. Ehkä illuusio elämän hallitsemisesta säilyy, jos on elämässä tuuria.
Me, jotka olemme saaneet nähdä niitä nurjiakin puolia (vaikka ero, läheisten vakava sairastuminen tms.), niin ehkä ymmärrämme, että ihan kaikkeen ei voi itse vaikuttaa ja jos siihen käyttää aikaa, että yrittää kaikkea hallinnoida, voi koko elämän ihanuus mennä ohi ja aika menee näkymättömien kahleiden muodostamiseen, joista oikeasti ei ole minkään takuuksi tai turvaverkoksi.
nyt lapsia kolme ja yheistä taivalta 11 vuotta. Joskus se toimii ja joskus ei.
Mun tutut alkoi lasten tekoon 9v. seurustelun jälkeen ja erosivat kun lapsi oli vuoden, ei toiminut :( joten voi siinä huonosti käydä toisinkin päin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
No joo. Tämä tilanne ei niinkään sovi meidän perheeseemme, mutta moneen lähipiiriläiseemme kylläkin. Ja aika moni pari, joka on ollut pitkään, yli 5 vuotta yhdessä ennen ensimmäistä lasta, on käynyt läpi melkoiset kriisit, kun roolit ja yhdessäolon mallit ovat totaalisesti muuttuneet lastentulon takia.
Tehän olette 8 vuodessa jo jumahtaneet sellaiseen itsekkääseen rinnakkaiseloon, että kuinka niihin teidän kuvioihin enää mitään vauvaa sopii? Menee kaikki hyvä järkkä ihan sekasin.
Ihan luonnollisesta syystä emme voineet odotella vuosikausia perheen perustamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossain vaiheessa ikä alkaa tulla vastaan ja lapset on tehtävä aikaisemmin jos niitä meinaa ollenkaan saada.
Vierailija:
itse olen ollut yhdessä mieheni kanssa 8 vuotta ja nyt aletaan pikku hiljaa puhua lapsen hankinnasta. Tunnetaan toisemme läpikotaisin, luottamuis kunnossa ja ennen kaikkea se, että ollaan nähty toisemme monenlaisissa tilanteissa. Vain muutamana vuoden tuttavuuden perusteella ei voi tietää kestääkö liitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset muuttuu vuosien myötä, ihmiset kasvaa vuosien myötä, suhde muuttuu ja elää koko ajan.
Varmuuden siitä, kestääkö liitto, saat omalla kuolinvuoteellasi, jos et sitä aikaisemmin eroa.....
silloin joko yritetään yhdessä tai yksin. Tietysti on aborttikin, mutta kaikki eivät siihen elämäntilanteen takia ryhdy. Jos hyvä tuuri käy, suhde toimii. Eikä se pitkäkään suhde ole takuu siitä, että suhde selviää vauvan tuomista muutoksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnettiin miehen kanssa 1kk kun tulin ihan suunitellusti raskaaksi. Nyt takana 12 yhteistä vuotta ja kuusi lasta. Ei voi antaa elämän mennä ohi jos joku asia tuntuu oikealle.
Ei ole tähän päivään mennessä tarvinnut katua! Jos on elämää takana, kyllä sen tietää kun se oikea osuu kohdalle. Entisessä suhteessa olin vuosikausia, eivätkä vuodet sitä parantaneet, päinvastoin. Nykyisestä miehestä taas näki heti, että on ihan erilainen, myös perheenisätyyppiä, ei pelkästään puoliso. Mitä sitä sellaisen kanssa vitkuttelemaan!
Turhaa tuhlata elämää usealla vuodella, jos oikea sattuu kohdalle.
Ei kyllä ois tullut mieleenkään käydä odottelemaan kahdeksaa vuotta ennen vauvan yrittämistä. Olisin sitten jo 43-vuotias!
Nyt meillä on siihen mennessä esikoinen jo koulussa :)
tai sitten et vain osaa katsoa asiaa toisesta vinkkelistä.
Meillä oli sellainen tilanne, että rakastuimme niin hurjasti, että halusimme molemmat heti yhteisiä lapsia, vaikka olimme tunteneet vasta puoli vuotta. Olimme siinä vaiheessa jo menneet naimisiinkin sukulaisten ja ystävien kauhuksi. Olemme edelleenkin hurjan rakastuneita, vaikka olemme olleet yhdessä 9 vuotta ja lapsia on saatu 3.
Ei sillä ole merkitystä miten kauan on tuntenut toisensa ennen lasten tekoa, vaan miten sitoutuneita ihmiset ovat toisiinsa. Mitä minun olisi tarvinnut tietää miehestäni ennen lasten saamista? Tunsin jo parin päivän jälkeen hänet yhtä hyvin kuin tänäkin päivänä. Ei hän ole miksikään muuttunut enkä minäkään.
Ajatellaan paria joka heti rakastumisvaiheessaan laittavat alulleen lapsen (tarkoituksellisesti tai tahattomasti, sillä ei ole nyt tässä teoriassa merkitystä). Kuten yleisesti tiedetään, pari lapsen ensimmäistä vuotta voivat olla vaivalloista ja työlästä aikaa, joka asettaa siis ekstra-paljon paineita myös itse parisuhteelle. Mutta huom. rakastumisvaihe kestää parhaimmillaan pari vuotta, ja enemmänkin. Eli voisiko edes kuvitella että rakkaus kantaa esikoisen hankalahkon pikkulapsiajan yli? Ja myöhemmin syntyvät pariskunnan lapset menevätkin sitten kokemuksen voimin. Tai suhde päättyy siinä 7 vuotta kestettyään, eli kun lapsikin alkaa olla niin iso, että pärjää ilman kahden aikuisten vahtaamista. Tämä nyt siis puhtaasti biologisesti ajateltuna.
No joo. Tämä tilanne ei niinkään sovi meidän perheeseemme, mutta moneen lähipiiriläiseemme kylläkin. Ja aika moni pari, joka on ollut pitkään, yli 5 vuotta yhdessä ennen ensimmäistä lasta, on käynyt läpi melkoiset kriisit, kun roolit ja yhdessäolon mallit ovat totaalisesti muuttuneet lastentulon takia.
Kuinka joku uskaltaa muuttaa yhteen lyhyen tuttavuuden jälkeen? Onhan siinä hirveä homma muuttaa pois jos ei suhde toimi!
Kuinka joku uskaltaa ostaa talon?
Kuinka joku uskaltaa päästää puolisonsa yksin matkalle?
Mitä vain voi tapahtua,AINA!