Villit oojat 2v ja 3v. Sisällä olo yhtä riehumista, huutoa ja sotkemista
Nyt alkaa oleen keinot vähissä näiden tarzaneiden kanssa... Olen niin poikki jatkuvaan riehumiseen, huutoon ja kitinään... Pojat käyttäytyvät sisätiloissa kuin eläintarhasta karanneet. Kaapin ovissa roikutaan, sohvilla ja sängyillä hypitään, pöydässä kiipeillään, leluja heitellään ja karjutaan ja muutenkin käytös on aivan kaaosmaista! Tietysti hyviäkin hetkiä on jolloin leikkivät sovussa, mutta nämä villiyskohtaukset ovat aivan mahdottomia ja mulla palaa hihat kyllä tähän touhuun aivan täysin. Pojat villitsevät toisiaan ja minun sanani ei täällä ole laki, eikä tosin isänkään.... Alusta asti ollaan yritetty (mielestämme hyvin) pitää rajat mitä saa tehdä ja mitä ei. Mutta en ymmärrä miten tälle villiintymisille saa lopun. Pojat ovat vielä kotihoidossa ja olen ensimmäistä kertaa kyllä vakavasti harkinnut töihin menoa. Hoitopaikkaa pitäisi hakea, mutta nyt kun kausi on vasta alkanut on hoitopaikkoja aika hankala saada ja jos saa niin paikka voi olla sitten sitä sun tätä... huh...
Olen ihan toivoton näiden villipetojen kanssa............. Kerhoissa pojat ovat ujoja ja muiden lasten kanssa leikkiminen ei vielä ota sujuakseen juurikaan. Uusiin lapsiin pojat tutustuvat toooodella hitaasti... esim. juuri kerhoissa ovat tosi rauhallisia ja kilttejä, mutta kun kotiovet sulkeutuvat alkaa taas tämä ihme ralli. mitä tässä tekisi...
Kommentit (6)
Tulee mieleen, että ovatko tylsistyneitä? Josko kotona olo tympii. Käyttekö tarpeeksi ulkoilemassa, kerhoissa yms? Toinen mikä tulee mieleen, että helposti lapset villiintyvät kun leikkivät keskenään (ja äiti tekee omia juttuja tai kotihommia). Kun vedät lapset tekemään yhdessä jotain esim. rakentelemaan legoilla, piirtämään, askartelemaan tuskin riehuvat silloin? tuon ikäiset kaipaavat vielä paljon aikuisen seuraa ja ohjattua toimintaa aikuisen kanssa.
Ulkoillaan kyllä tosi paljon. kesälläkin kävimme sisällä vain nukkumassa ja syömässä.Mutta silti kun tultiin iltasella sisälle niin homma karkasi usein käsistä. Eivät toki riehu silloin kun olen ohjaamassa toimintaa, mutta ei sitäkään koko ajan jaksa ja joskus on oikeasti pakko hoitaa joku homma ilman pikkukavereita. Meillä otetaan lapset aina mukaan ruuan laittoon (ja muihin kotihommiin) jos vain haluavat tulla. Mutta aina ei mielenkiinto riitä niilläkään vaikka kuinka tsemppaisi ja innostaisi. Sitten alkaakin tuo riehuminen ja jonkun se ruoka on laitettava loppuun.
Olisko kellään mitään ideoita mitä uutta voisin veijareille tarjota täällä sisäpäivien iloksi. Muovaillaan paljon, autoilla leikitään, rakennellaan yms. pienempi ei vaan tahdo jaksaa keskittyä pitkään mihinkään ja rikkoo sitten isomman leikit jne... ulkona onneksi löytyy puuhaa ja lääniä on purkaa energiaa siellä...
Happy81 : Aivan kuin itseni kirjoittamaa!!! Täällä kohtalotoveri!!!
Meillä pojat 4v ja 1v10kk ja toisinaan tosiaan leikkiivät oikein nätisti yhdessä, mutta toisinaan meno on todellakin kuin eläintarhassa.
Meillä kolmas poika kohta 6kk ja tilanne tietenkin se, että vauvakin vaatii oman osuutensa.
Pinna on melkoisella venytyksellä toisinaan ja aina ei voi olla isompien kanssa leikkimässä/piirtämässä/askartelemassa tms.
Tappeleevat, heitteleevät leluja, vähänväliä jompikumpi natisee (yleensä pienempi), jos meidän huoneeseen pääseevät niin ihan varmalla alkaa sängyssä pomppiminen, pienempi hakkaa leluilla tosi äänekkäästi, ajaavat rallia rekka-autoilla pitkin eteistä... siis tekeevät kaikkea mistä lähtee kamala mekkala.
Meillä myös säännöt tehty selviksi ihan pienestä pitäen ja tämä meidän keskimmäinen poika nyt vaan on pienen ikänsä ollut mahdottoman tempperamenttinen ja kokeilee rajoja kokoajan. Lisätään tähän vielä esikoisen suunnaton vilkkaus... yhdessä ovat oikeat kaksi väläystä (TOIVOTTAVASTI TÄÄ KOLMAS OLIS SE ÄLY ;) )
Mielelläni minäkin ottaisin vinkkejä vastaan!!!
On kokeiltu poikien jäähylle laittoa, siis eri huoneisiin rauhoittumaan. Huuto siitä tulee ja toimii tasan sen aikaa kun ovat eri huoneissa.
Ulkoilusta vielä, ulkoilemme päivittäin vähintään 3 tuntia. Yleensä enemminkin, sekä aamupäivällä että iltapäivällä. Esikoinen käy kerhossa kolmesti viikossa ja siellä on kuulemma oikein kiltti ja tulee hyvin juttuun toisten kanssa.
t. K@tju ja pojat 4v, 1v10kk ja vajaa 6kk.
Mukava tietää että muillakin ollaan vähän vilkkaita... Meillä kans jäähyt kokeiltu ja isomman kanssa ne toimii mutta pienempi meilläkin on ihan mahdoton rajojen kokeilija ja kovapää. Joten olen jäähyilystä hänen osaltaa luopunut kun se ei yksinkertaisesti toimi. Kuinka sinulla, edellinen kirjoittaja,( en muista nyt enää nimimerkkiä) homma pysyy kasassa? Mulla tahtoo mustua jo silmissä tämä touhu ja välillä tuntuu että olen todella pohjalla... Hetken päästä taas elämä hymyilee kunnes...
happy81 ja hulivilit 2v ja 3v
Happy81:
Kyllä täälläkin silmissä mustuu ja aika ajoin ihan kunnolla. Paha mieli tulee itselle, kun tulee sitten korotettua tuota ääntäkin...
Jäähy ei meilläkään toimi tuolla pienemmällä. Isomman saa hetkeksi rauhoittumaan.
Ulkona koitan olla poikien kanssa mahdollisimman paljon, koska sisällä se menee se touhu vaan niin usein pelkäksi riehumiseksi. Ulkona leikit onnistuu molemmilla hyvin. Kummallakin ikäisiään kavereita.
Tuo meiän keskimmäinen osaa kyllä " kerjätä verta nenästä" kiusata ja sotkea ihan tahallaan isomman leikkejä... josta seuraa sitten itkua, huutoa, tavaroiden heittelyä ja läpsimistä...
Esikoinen itseasiassa leikkii jo aika kivasti omia leikkejä ja ottaisi pikkuveikan mielellään leikkeihin, mutta tää sitten alkaa tappelemaan leluista (haluaa aina sen mikä isoveikan kädessä) tai menee ja huitoo käsillä kaikki lelut alas pöydältä, mihin esikoinen ne järjestellyt tms. ja siitä se sitten taas alkaa...
Sitten kun leikit alkaa synkkaamaan menee hetken hyvin, ennen kuin keksiivät alkaa riehumaan ja leikkimään turhan lennokkaita leikkejä... ja taas sitä kolinaa, pauketta, tavaroiden viskomista... sitten törmäileevät tai kaatuileevat kun meno on mitä on ja sitten itketään ja natissaan...
Omat korvat ihan soi ja tuntuu välillä jo että korviin ihan koskee!
Meidän pienin pojista on kai jo mahassa tähän sopeutunut ja nukkumiset ym. onnistuu hyvin. Syöminen vaan vähän temppuilua, kun on vielä pelkällä rinnalla ja vaatii jo hieman ruokarauhaa siihen imetykseen...
Mutta TÄTÄ TÄÄ ON...
Keinot alkaa olla vähissä. Kieltää saa vähänväliä ja jäähylle olla laittamassa. Uhkailu, kiristys, lahjonta... kaikki kokeiltu :)
Mainittakoon vielä, että meidän keskimmäinen ei vielä puhu. Ikää siis 1v10kk ja sanoja kaksi. Ymmärtää täysin puheen, mutta osaa heittäytyä ymmärtämättömäksi ja hänen kanssaan siis hankalaa tuo neuvottelu ja selittäminen kun hän ei osaa mitään vastata. Tosin poika on kyllä niin itseppäinen jäärä, ettei varmaan tarvii isompanakaan juuri neuvotella asioista. Ainakin tällä hetkellä vaikuttaisi, ettei neuvottelut juuri tule tuottamaan tulosta...
t. K@tju
Palasin töihin ja lapset hoidossa. Tosin ei se hirveästi vielä ole iltoihin auttanut, ne on vielä aika moista riehumista, pahentunutta vain päiväkodin aloituksen johdosta. Eli sitä tavallista. Mutta kyllähän sitä jaksaa paremmin nyt kuitenkin itse, sen voimalla kun on muutakin elämässä.
Lapset on niin just sellasia, että väsyksissä ne alkaa villikoiksi ja jos vanhemmat on väsyksissä niin se tilaisuushan käytetään hyväksi... ;)
Eli ei varsinaista neuvoa kun että ota vaikka omaa aikaa enempi niin jaksat paremmin. :)